Miksi jotkut vanhemmat pitävät yllä illuusiota perhe-elämän ihanuudesta?

jos on lapsia ne valvottaa ja vaatii huomiota, jos ei ole lapsia on niin kamalaa kun ei saa niitä.

Jotenkin tunnevammaista!

No ei tietenkään, mutta enpä usko, että teilläkään aina niin ihanaa se elämä on... 9

mun lapseni on heräillyt yli 5 vuotta (sairautensa takia), mutta eihän sitä nyt hyvänen aika jaksa inistä koko ajan. Johan kaikki ystävät kaikkoaisivat ympäriltä, kun aina olisi naama norsun vitulla ja määkyisi, että " kun TAAS piti herätä 5 kertaa yön aikana" . (Kuten viime yönä)



Väsymykseenkin tottuu, vaikka ei se kivaa ole.

Jos taas mulla meni hyvin niin kaivettiin mennyiseedestä jotain ikävää mistä muistuttaa. Esim. kerran oltiin shoppailemassa ja lounaalla, oli tosi kivaa ja yhtäkkiä hän kysyi: " Muistatko kun lapsesi oli sairaalassa ja sulla oli tosi paha mieli?" !!!

Eipä olla enää oikein hyviä ystäviä, eikä taidettu koskaan ollakaan..

Vierailija:

Jyhtäkkiä hän kysyi: " Muistatko kun lapsesi oli sairaalassa ja sulla oli tosi paha mieli?" !!!

Kaikki lapset ovat olleet helppoja lapsia. Nukkuvat hyvin, ovat enimmäkseen kilttejä ja iloisia. Mies on maailman ihanin ja osallistuvin. Perhe on ihaninta, mitä ihmisellä voi olla. Miten ihanaa onkaan käpertyä oman miehen kainaloon illalla. En ainakaan sinkkuja kadehdi.

Musta se on luonteen vahvuutta, että silloin kun menee huonommin ja on rankkaa, mennään siitä tilanteesta vaikka hammasta purren. Sellainen läpi harmaan kiven -mentaliteetti siis. Ei auta itkeä, kun paskat on jo housussa. Pitää vaan siivota sotku. :)



Enkä nyt tarkoita, ettei siitä SAISI puhua, jos on rankkaa. Kyllä mä ymmärrän, että ihmiset on erilaisia, ja toisille asioiden läpi puhuminen auttaa. Mulle vaan ei. Mulla auttaa se, että teen asiat paremmaksi, ja sitten taas päivä paistaa. Jos se on jonkun mielestä niin kauhean väärin, niin voi voi.



Kyse on siis luonne-eroista, ei mistään sen kummemmasta.

Valvotti kanssa aivan järjettömästi... Älkää vaan kukan sanoko taas sitä " unikoulua, unikoulua" kun se ei oikeasti auta kaikkiin vaivoihin. Olin jossain vaiheessa aivan lopussa ja tuntuu että siitä suosta on todella vaikea nousta. Eniten ärsyttää ihmiset jotka vertaavat minua muihin äiteihin joilla on samanikäinen lapsi. " Mites se ei ole ollenkaan väsynyt?" Johtuisikohan se mitenkään siitä että heillä on nukuttu 2kk ikäisestä asti täysiä öitä... En ole mielestäni mikään ruikuttajaäiti sillä en jaksa enää edes puhua aiheesta kellekään.

että onko perhe-elämä ihanaa, upeaa ja mahtavaa koko ajan vai täyttä paskaa ja itsensä menettämistä!



Minä ainakin kaipaisin ystäväpiirissä siitä, että voitaisiin realistisesti puhua arjesta. Se ei tarkoita kumpaakaan ääripäätä.



Onneksi on yksi tuollainen äiti ysträvänä.

niistä vain valitetaan, muttei tehdä mitään korjaamiseksi.



Toki ihmiset välillä tuulettavat vain sen takia, että on paskamainen hetki ja päivä. Mutta se, että olisi mahis tehdä asiat helpommiksi, mutta verukkeiden takia ei tee, sitä en käsitä.



Esim vaikka " ainoa lapsi valvottaa" . Ehdotus: Nuku päikkärit lapsen kanssa. Vastaus: No en mä voi, pitää siivota, eihän nyt PÄIVÄLLÄ aikuiset nuku. Kun en mä vaan osaa edes yrittää. Kun näin murusen tiskipöydän alla, niin se piti siivota.



Ja silti kauhea määyntä siitä, ettei saa nukuttua.

Itse en ainakaan muistuta ystäviäni vanhoista, kipeistä asioista tasaisin väliajoin.. Esim. tyyliin: " Muistatko Anneli kuinka hajalla olit avioeron jälkeen??"

Jos itse ottavat asiat puheeksi niin ok, muuten musta tuollainen aika outoa..

esim 3-vuotias? Nuku siinä sitten :)

Itsellä oli se ongelma että lapsi nukkui ensimmäiset 10kk päikkäreitä ainoastaan 45 min pätkissä. Ehdin nukkua aina sen vartin pätkän sillä oma nukahtaminen ei sujukaan hetkessä. Olihan sekin parempi kun ei mitään.

No varmsti on kaikilla joskus vaikeaa, mutta ei kaikki jaksa valittaa! Ymmärtävät, että elämään kuuluu myös ne vaikeat hetket.

Ihmisen aivot ja keho vaan yksinkertaisesti tarvitsee säännöllistä lepoa toimiakseen oikein. Kaikkien mielestä ei ole inhimillistä olla koko ajan pienessä pöhnässä ja pahoinvoiva. Ihan sama kun täällä alettaisiin vähätellä sitä jos joku ei saa ravintoa tai happea ja pidettäisiin sitä määyntänä.

Miksi pitää esittää ettei itsellä mene koskaan huonosti? Musta sellainen ei ole aitoa ystävyyttä, kyllä ystävälle kuuluu pystyä kertomaan yös niistä elämän vähän synkemmistä puolista. Eri asia on tietty ainainen ruikutus.

Vierailija:

Itse en ainakaan muistuta ystäviäni vanhoista, kipeistä asioista tasaisin väliajoin.. Esim. tyyliin: " Muistatko Anneli kuinka hajalla olit avioeron jälkeen??"

Jos itse ottavat asiat puheeksi niin ok, muuten musta tuollainen aika outoa..

Voihan sillä olla tarkoituksena sanoa, että " katos, eikö olekin sun elämä mennyt eteenpäin - kun nyt menee kivasti ja silloin sulla oli tosi paska vuosi menossa" .

Appiukkoni harrastaa ainakin tuossa merkityksessä - esim. sanoi taannoin pojalleen, että " katsos, vuonna 2005 olit tosi onneton, mutta 2006 oli jo paljon parempi" .

Ainut vain, että tuo negatiivinen puoli tuntuu olevan se, mitä odotetaan. Eli tuo hyvien aikojen hehkuttaminen ei tunnu olevan kamalan yleistä...

Vierailija:

esim 3-vuotias? Nuku siinä sitten :)

Kirjoitin, että JOS ON AINOA LAPSI. Siis AINOA. Joka NUKKUU PÄIKKÄREITÄ. Siis oikeasti ja alleviivattuna vielä kerran: Jos on ainoa, yksi, vain yksi lapsi, joka nukkuu (ei valvo, vaan nukkuu) päikkäreitä. Ja äiti EI SUOSTU EDES YRITTÄMÄÄN päivätirsojen ottamista. Vaan siivoaa, tiskaa, jynssää, juoksee. Ja valittaa, märisee, märsää, vinkuu ja itkee.

Eihän sitä nyt hyvänen aika kukaan kestä.

Vierailija:

Ihmisen aivot ja keho vaan yksinkertaisesti tarvitsee säännöllistä lepoa toimiakseen oikein. Kaikkien mielestä ei ole inhimillistä olla koko ajan pienessä pöhnässä ja pahoinvoiva..

Ja valittamalla se ei ainakaan parane.