Miksi en kelpaa töihin?!

lojaliteettia mitään isompaa puljua kohtaan. Ja kaltaisiani on useita. Jos joskus menen isompaan organisaatioomn, käytän sitä kaikin tavoin yhtä törkeesti hyväkseni, kuin mitä minua ja osaamistani on käytetty.



Että silleen. Isoja osia tietyistä ikäluokista on tehty tavallani katkeriksi, juu en häpeä sanoa että olen katkera, enkä mysökään sitä että olen kostonhaluinen, sellaisella välinpitämättömällä tavalla.



Mutta nykytyöpaikka on kiva ja asiat sikäli kunnossa.

mutta ajattelen vähän niin kuin 24 eli sillä lailla, että työsuhde on vähän kuin ihmissuhde. Jos työnantaja ei sitoudu minuun, miksi minä sitoutuisin työnantajaan?



Joskus kun minua on ensin rääkätty pari vuotta muutaman kk pituisilla peräkkäisillä pätkillä, joista on aina ilmoitettu jatko vasta pari päivää ennen edellisen loppumista (ja olen jo alkanut siivota työpöytää tai siivonnut sen jo ja lähtenyt viettämään lomapäiviä, jolloin on soitettu kotiin että työ jatkuukin) ja sitten olen löytänyt paremman työn ja irtisanoutunut pätkätyöstä ja pomo on tuskissaan kysynyt, kuinka voin jättää heidät pulaan... niin hohhoijaa. Olisi ollut aika paljon kielen päällä. Mutta olen jättänyt sanomatta, sillä ala on pieni.

Hakija (aikuinen neinen, ikää 27 vuotta) kertoi hakumuksessa kaiken kahdesta lapsestaan, tyyliin " Nico-Petteri on todella reipas eskarilainen joka osaa omatoimisesti laittaa amupalankin itselleen ja Janica-Jessica ihqu touhupeppu kaksi vuotias joka juuri opettelee kuivaksi" . Seuraavana esiteltiin perheen kultainen noutaja ja kerrottiinpa ihanasta huolehtivasta aviomiehestäkin.

Mutta... Eipä löytynyt tiedonmurustakaan työhistoriasta, koulutuksesta yms olennaisesta.



Lähetin sitten meilin takaisin (meiliosoitekkin oli tyyliin " kultsipoltsi@jippii. fi" ) johon kirjoitin, että en ole kiinnostunut hänen perheestään tai lemmikeistään ja selvästi hänkään ei ole oikeasti kiinnostunut työpaikasta koska ei vaivautunut kertomaan oleellisia asioita itsestään ja työhistoriastaan.



Toivottavasti ko ihminen tajusi, että miksei taida töitä irrota...

Valitettavaa oli, kuinka suurimmalla osalla oli se sama litania: olen ahkera, luotettava, positiivinen, avoin.... Kun noita hakemuksia luki useamman kymmenen, niin käteen ei jäänyt paljoakaan. Ovatko muka kaikki ihmiset samanlaisia?

Vaikka saisit työtä suuresta organisaatiosta, katkeruutesi tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin ja se kostatuu sinulle jollain tavoin siellä.



Mä katkeroidun itsekin joskus (mut irtisanottiin raskauden vuoksi). Oli muutaman vuoden kotona lapsen kanssa ja sain vakkarityötä suuresta firmasta. Mutta en minäkään ole enää samalla tavalla lojaali työnantajaa kohtaan kuin olin ennen tuota irtisanomistani. Nyt mun motto on se, että teen työni huolella ja sovituissa aikatauluissa, olen oma-aloitteinen ja sen lisäksi teen hiukan ylimääräistä. Eli olen työnantajan näkökulmasta " hyvä sijoitus" . Toisaalta mua ei hetkauta yhtään olla pois töistä lasten sairastelujen takia tai jäädä uusille äitiyslomille. Jos nykyinen työnantajani haluaisi irtisanoa mut niin se kävisi käden käänteessä (nykyiset lait mahdollistavat sen) ja siksi myös minäkin käytän lain suomat oikeuteni (äitiyslomat, hoitovapaat, sairaan lapsen hoidot) hyvällä omalla tunnolla.



Tällä hetkellä musta tykätään työpaikalla, olen heidän mielestään vaativaan työhön kykenevä, mutta toisaalta olen keskijohdossa eli saan tehdä ns. 8-16 työtä, mikä on hyvä lapsiperheelle. Lisäksi saan hyvää palkkaa. En voi valittaa.

:-DD

Olen kohta ollut työttömänä suurimman osan aikuiselämääni vaikka koulutuksia on kaksikin kappaletta.

Haetko oikeisiin paikkoihin? Ei liian vaativiin eikä liian " helppoihin" ? Oletko lähettänyt paljon avoimia hakemuksia?

Mulla on MA tutkinto, 5 vuotta työkokemusta, olen puoli englantilainen joten kielitaitoa on... en saa töitä mistään, tai mulla on työ, mut en pidä siitä. Haen kaikentasoisia töitä, aina sama vastaus. Mä oikeesti luulen, et johtuu siitä et mulla on lapsia! (pieniä)

Työkokemusta ei ole paljoa, koska mistäpä sitä saisi jos ei pääse töihin. Työttömänä en ole kuitenkaan ollut, koska opiskelen koko ajan sen takia, ettei tarvitsisi jouten olla (tällä hetkellä yliopistossa). Mutta haluaisin jo töihin, koska ikääkin on jo mittarissa 30.



Lapsikin on, mutta en tahdo uskoa, että se vaikuttaisi työn saantiin.

Miten menee ap?