Miksi en kelpaa töihin?!

Harmittava tuo tilanteesi, mutta nyt olisi varmasti aika muuttaa hakutavassa dramaattisesti jotakin, ja koittaa siis miten käy jos teet jotakin järkesi vastaisesti. Esimerkiksi nykypäivän hakemuksen täytyy erottua. Olethan laittanut positiivisen kuvan ja kirjoittanut ammattimaisen markkinointikirjeen itsestäsi? Sen paperin ulkoasulla on kaikki merkitys.



Toinen asia minkä tekisin, on miettisin sinuna MITÄ haen ja MIKSI. Jos haet kaikkia mahdollisia avoimia paikkoja, et ihan selkeästikään ole tietoinen mikä sinua kiinnostaa. Kaikkeen pystyy tuskin perustelemaan intohimoaan, jolla on tänä päivänä suuri merkitys kun päivät on pitkiä ja vastuu painaa. Mieti siis miksi haet juuri tietynlaista työtä (jota aidosti haluat) ja minkä vuoksi tältä alalta. kerro se jo hakemuksen alussa. Kaikkea ei vain voi haluta?



Onnea työnhakuun!

Olen ekan vuoden amk-opiskelija. Voisin mennä mäkin kassalle tänä kesänä ja tehdä työharjoittelun myöhemmin. Mutta... ajattelin mennä palkattomana vaativampaan harjoitteluun, josta sitten työkokemusta vaativampaan kesätyöhön ensi vuonna.

ja heti tulee puhelu tai sposti jossa kysellään lisää. Suomessa en pääse edes haastatteluun. Useimmissa paikoissa on palkka jo määritelty, joten palkkatoivetta ei voi laittaa, eli ei siinäkään vika. En tajua tämän maan työkuvioita ollenkaan.



T se 1/2 britti

Juuri näin. Siitä saa sitä työkokemusta!



Onnittelut!



Terveisin

Se edellinen mummo

Mä hain työtä 2 vuotta ja mulla akateeminen tutkinto hyvältä alalta. Mulle sanottiin suoraan esim. esikoisen jälkeen haastatteluissa että ei me voida valitettavasti ottaa sua, kun sä jäät kohta taas äippälomille! Fakta on , että naisia sorretaan tässä kohtaa. eihän miehillekään sanota haastatteluissa, että " sä jäät kuiteskin kohta hoitovapaille, jos vaimosi rupeaa lapsia synnyttämään" ....



Toisen lapsen jälkeen rupesin taas hakemaan töitä ja kas kummaa - tokasta hakemuksesta sain suuresta konsernista koulutustani (KTM) vastaavan VAKItyöpaikan!! Antoivat selkeästi ymmärtää rivien välistä, että olen kelpo työntekijä nyt " kun lapset on tehty" . En viitsinyt kysyä heiltä, että miksi ihmeessä he olettavat, että kaikilla akateemisilla on kaksi lasta, mies ja farmarivolvo :) Meillä kyllä on suunnitelmissa 1-2 lasta lisää, mutta ajattelin kyllä nyt olla töissä tässä pari vuotta ja sitten tilataan lisää lapsia.



Jos itse pääsen rekrytoivaan semaan niin mä kyllä valitsen tehtäviin ensisijaisesti naisia ja kaiken ikäisiä!

Eli ei se ainakaan siitä johdu.



Ja erottuminen pelkällä hakemuksella on tosi vaikeaa! Jos kuitenkin haluaa siitä järjellisen tehdä ja jonkinlaisten standardien mukaisen. Kun ei varsinkaan tiedä millainen henkilö on niitä vastaanottamassa.



Itse olen hakenut kaikenlaisia töitä, myös niitä mitä en varsinaisesti ole halunnut. Ihan vain siksi, että saisin jonkun työpaikan. Ei se kovin vaikeaa ole muuttaa hakemuksen alkulauseet vastaamaan aina sitä haettua paikkaa. Olen ajatellut, että eihän sitä etukäteen voi tietää mikä työpaikka onkin se juuri oikea mulle ja mihin pääsen, että siksi yritän muitakin.



Olen myös soitetellut ja ollut soittamatta. Soittamisella ei taida olla kovin suuri merkitys. Monet jopa kieltävät soittamasta.



Optimistina kuitenkin ajattelen, että kyllä se työpaikka joku päivä tulee. Jos ei tule, sitten eletään vaan näin. Käyhän se elämä näinkin kun ei muuta voi.

olen saanut suurimman osan edellisten töitten kautta tulleiden tuttujen kautta. Eli jos pääsisit vaikka vain harjoittelijaksi jonnekin vähäksi aikaa, voisit saada näitä arvokkaita tuttavuuksia. Miten sun opiskelutoverit, milaisissa sivu/kesätöissä he käy? Alan töissä vai ihan muissa? Jos ovat alan töissä, kysele heiltä, voisiko jostain löytyä jotain pätkää..

ei ole ulkomaalainen nimi, siis mulla on sellanen nimi joka on joka maassa ja sukunimi on suomalainen

Joku sanoi, että on vain otettava joku työ vastaan.. Hyvänen aika, ottaisin ihan minkä työn vaan, jos vaan saisin! En siis saa yhtään mitään työtä, sehän tässä nyt mättääkin!



Ja sitten toinen asia: jos haet vaikkapa vessanpöntön pesijän työtä, niin miten voit hakemuksessa ilmaista sen, että olen aina tähdännyt juuri vessanpöntön pesijän työhön ja nyt olisi elämäni tilaisuus. Ei kuulosta kovin uskottavalta. Mutta ottaisin sellaisenkin työn, koska siitä maksetaan palkkaa.

ei riitä! Sun pitää tosi huolella lukea se avoin työpaikkailmoitus ja miettiä, minkälaista tyyppiä ne siihen hakee. Sitten sun pitää nostaa siinä hakukirjeessäsi esiin just ne taidot ja kokemukset, jotka sopii juuri siihen kyseiseen paikkaan. Ja perustella ja esimerkein osoittaa ne osaamisalueet.



Jos on vaan aina sama löpinä vähän kaikesta, mitä olet tehnyt ja opiskellut, niin se ei vakuuta.

Työnantajat vaan eivät usko sitä, että joku on jo niin kipeästi työpaikan ja rahan tarpeessa, että on valmis joustamaan toiveistaan.

miten selität hakemuksessa, että ottaisin työn kun työn, kunhan jotain työtä saa heh

et esim Englannissa on naisen helpompi saada töitä! En tiedä miksi, mut naiset saa siellä vakityön, kukaan ei tee pätkätöitä



valitettavasti en muuten halua lapsiani siellä kasvattaa.



T 1/2 britti

Minullekin tuli ensimmäisenä mieleen, että oletko ns. kaikki kelpaa -tyyppi? Näen usein työssäni sellaisia varsinkin nuoria ja melko kokemattomia, jotka luulevat sen olevan etu, että on valmis vähän kaikkeen. Ketään työnantajaa ei kiinnosta sellainen työnhakija, joka ei ole vielä itsellekään sisäistänyt omia vahvuuksiaan tai kiinnostuksen kohteitaan. Oli se kiinnostus sitten vaikka koiran kasvatus, niin sekin on jo jotain ja jossain saattaa olla sellainen työ, jossa juuri sitä ominaisuutta haetaan. Et voi millään erottua muista hakijoista, jos ei kykene erittelemän miksi olisit hyvä juuri siihen paikkaan jota haet. Jokaista työnantajaa kiinnostaa vain ja ainoastaan se miksi olisit hyvä juuri heille, ei niinkään se olisitko sopiva myös naapurifirmaan.



Toinen juttu on, että ehdottomasti kannattaa ottaa vastaan myös ns. aloituspaikka eikä se välttämättä tarvitse olla siinä työpaikassa, jossa toivoo myös etenevänsä. Tänä päivänä 2-3 vuotta on aivan normaali aika vaihtaa työpaikkaa ja joskus se voi käydä paljon nopeamminkin. Toisaalta yritykset painottavat sitoutumista ja se voi olla usein ratkaiseva tekijä valinnassa. Taustat, perhetilanne, puolison työ ja muut sidokset esim. paikkakunnalle painavat todella paljon valinnassa.¨



Jatkuva opiskelukaan ei ole välttämättä mikään lisäarvo. Yhä useampi työ edellyttää jatkuvaa osaamisen lisäämistä ja yhä harvemmin yksikään työn ulkopuolella suoritettu koulutus tarjoaa suoraan valmiuksia itse työhön. Tsemppiä työnhakuun!

oletko katsonut oman yliopistosi työpaikkoja? Ottavat mieluiten opintotoimistoon kesäksi yms. oman yliopiston opiskelijoita. Se kun on cv:ssä, voi saada taas jostain muualta töitä paremmin.



Monissa tiedekunnissa on myös laitoksilla harjoittelijanpaikkoja (toimistotöitä)

ja silti usein vaan pätkää tarjolla. No nyt on vakinaisempi, mutta sekin perustuu ihan siihen mitä tilataan.



Minä sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä että kyseessä on ihan vaan törkeä hyväksikäyttö. Työharjoittelujutut voi johtaa pätkiin, sikäli ne on hyviä, mutta niillä on se äärimmäisen negatiivinen vaikutus, että akateemisilla aloilla työantajat pyörittää sitä harjoittelu/pätkärulettia niin että ketään ei ole ollenkaan tarkoitus palkata kunnolla mihinkään. Ilman työharjottelua ja työllistämistöitä tämän nousukauden aikana olisi syntynyt ja aikaa sitten iso määrä oikeita aitoja työpaikkoja.



Tätä jatkuu hamaan tulevaisuuteen niin kauan, kun pätkätyöläiset ja työharjoittelijat onnistuu järjestäytymään ja tää homma saadaan kuriin. En kyllä usko että niin tulee käymään, sillä nythän vaan puhutaan työnantajan näkökulman ymmärtämisestä, joustoista jne.

Voisitko vielä vastata, että miten sen aloituspaikan saa, siitähän tässä nyt on kysymys. Miten voit vakuuttaa työnantajan siitä, että haluaa juuri siihen aloituspaikkaan, ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan, oli se sitten sitä vessanpytyn pesemistä tai koirien ulkoilutusta.

in tilalle mutta johtaja sanoi että muuten kyllä mutta kun laki sanoo että ryhmässä on oltava yksi pätevä, niin ei ole varaa palkata toista pätevää ja niin paikalle tuli harjoittelija. Kerran hain perhepäivähoitajaksi, niistä kun on pula ja ajattelin että haluan vihdoin ja viimein vakipaikan. Selvisi että paikkoja on mutta palkkaavat vain yhdeksi kaudeksi kerrallaan kun se on määrärahoista kiinni. Nyt olen niin kyllästynyt tähän ettei omilla taidoilla ja ahkeruudella jne voi saada vakityötä että aion vaihtaa alaa.

että pystyn melkein hommaan kuin hommaan. Olen tasaisen hyvä, en huippu enkä täysluuseri missään.



Näin on ollut aina, koulussa en häikäissyt missään, mutta kaikkea opin, niin pitkää matikkaa kuin kieliäkin.

paluuta pysyviin työpaikkoihin ei ole. Tämä kehitys (työelämän rapautuminen työntekijän näkökulmasta) on tapahtunut kaikkialla länsimaissa.



Järjestäytymällä ehkä voitaisiin saada pätkätyöläisten työehdot ja työttömyyskorvauskäytännöt inhimillisemmiksi. Olisihan sekin jotain.