Miten suhtautua miehen viikko-viikko-systeemin jyrkkyyteen?

Arvostan uudessa miehessäni yhtenä ominaisuutena sitä, miten asettaa lapset etusijalle ja panostaa kaikkensa heihin. Lapset isän kanssa joka toisen viikon. Lapset yläkoulu- ja lukioikäisiä. Minusta tuntuu kuitenkin oudolta, kun hänestä ei kuulu eikä tietenkään ennätä nähdä lapsiviikoilla.

Hän käy lasten kanssa siskojensa luona, harrastaa yksin ja yhdessä, käy lasten peleissä. Siis upeaa vanhemmuutta, arvostan! Mutta kun lapset äidillä, mies jakaa kanssani kaikkea, kysyy mielipidettä, haluaa nähdä..tyyli on heti aivan eri. Sanoo, että yksinolo on pahasta, ei sovi ollenkaan hänelle vaan hän on parisuhdeihminen.

Mutta miten se kaikki voi olla tyhjää joka toisen viikon? Minä pyydän luokseni, minun lasten kanssa voidaan olla ja tehdä..miehen lapset taas eivät kuulemma ole kiinnostuneita vanhempien seuraelämästä eikä hän halua tehdä heille siitä mitään kuormaa eikä sotkea välejä lapsiinsa tuomalla väkisin kumppaniaan mukaan. Sanoo, että kun lapset omillaan haluaisi asua yhdessäkin, ei ennemmin. Miten tätä asiaa käsitellä miehen kanssa?