Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä 80-luvulla syntynyt, miltä tuntuu olla jo tukevasti keski-ikäinen?
26.05.2025 |
Nuoruus on takana ja vanhuuden kolotukset edessä.
Kommentit (44)
Olen 36-vuotias ja elämäni kunnossa. Kärsin endometrioosin takia 10v alkaen 28-vuotiaaksi helvetillisistä kivuista kunnes sain lopulta oikean diagnoosin ja hoidon. Ei nuoruus tarkoita automaattisesti terveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapinlahden Linnut on tehnyt laulun keski-iästä, osaisiko joku lisätä sen tähän juutuupista, itselläni ei atk-taitoja valitettavasti tarpeeksi.
Itse asiassa minua nolottaa, että näytän niin kurpahtaneelta.
Kolotukset on tosiaan tulleet jäädäkseen. Muutoin tykkään elämästäni nyt. On kiva koti, perhe, rahaa. Enää ei tarvitse etsiä unelmien prinssiä. Vaikka mies lähtisi, niin en kaipaisi enää sitä rakastumishuumassa hönöilyä. Hyvä mies mulla kyllä on eli ihan kiitollinen olen.
Lapsi alkaa olla iso. Hänestä tuli kiva ihminen :) Kohta lähdetään hänen kanssaan kaksin matkoille, se on kesän kohokohta.
Miehen kanssa suunnitellaan loppuelämän kodin hankintaa. Sen pitää olla täydellinen. Lomakotikin on etsinnässä. Ei olla mökki-ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei me 80-luvulla syntyneet mitään ikäloppuja olla.
Ollaan me vanhoja. No ehkei 89 syntynyt ole.
Juu ootte te kyllä tosi vanhoja,mummu74v.
Vierailija kirjoitti:
Kolotukset on tosiaan tulleet jäädäkseen. Muutoin tykkään elämästäni nyt. On kiva koti, perhe, rahaa. Enää ei tarvitse etsiä unelmien prinssiä. Vaikka mies lähtisi, niin en kaipaisi enää sitä rakastumishuumassa hönöilyä. Hyvä mies mulla kyllä on eli ihan kiitollinen olen.
Lapsi alkaa olla iso. Hänestä tuli kiva ihminen :) Kohta lähdetään hänen kanssaan kaksin matkoille, se on kesän kohokohta.
Miehen kanssa suunnitellaan loppuelämän kodin hankintaa. Sen pitää olla täydellinen. Lomakotikin on etsinnässä. Ei olla mökki-ihmisiä.
Ihana kuulla, että joku löysi rakkauden ja onnen! Turvallista matkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tunnu erityisesti miltään, ainakaan kropassa. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin aiemmin, mutta vähän pelottaa sukurasite, kun sekä äiti että isoäiti aikoinaan sairastuivat autoimmuunisairauteen noin viisikymppisenä. Olisi ikävää jos mukiinmenevää fyysistä kuntoa olisi vain kymmenisen vuotta enää jäljellä.
Ikääntyminen ajatuksena ei sikäli häiritse, että en ole ikinä ollut kaunis, eikä nuoruudessani ollut mitään ihannoimista. Se vain harmittaa ja ahdistaakin, että olisi niin paljon asioita, joita haluaisin vielä elämässäni kokea ja saavuttaa. Viime vuosina kun läheisiä on kuollut useita, on alkanut tuntua siltä, että aika kuluu ihan liian nopeasti enkä halua kävellä unissani ja yhtäkkiä herätä siihen että onkin jo liian myöhäistä. Mutta ei sekään tunnu kivalta, jos koko ajan miettii, että on kiire ja aika loppuu kesken. Pitäisi vain osata priorisoita tavoitteita paremmin.
Sitä hiukan ihmettelen, kuinka monet ikätoverit sanovat, että näin nelikymppisenä ei jaksa enää valvoa jne. niinkuin parikymppisenä. Minä kun en jaksanut parikymppisenä mitään :D Nykyään tulen tarvittaessa hyvin vähällä unella toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Oudolta, justhan sitä oli vasta parikymppinen. Aika menee nopsaan...
Just tämä. Sisäisesti voi olla lapsi, nuori aikuinen, nuorempi aikuinen tai keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana viiletin kevätyössä. Nykyään notkun vauva-palstalla. Tätäkö tää nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana viiletin kevätyössä. Nykyään notkun vauva-palstalla. Tätäkö tää nyt on?
Luonnossa on myös kevätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena suoritin sitä nätin tytön roolia. Aina piti näyttää hyvältä eikä saanut olla nolo. Nykyään kun lähden ovesta, niin mukavuus tulee ensin. Välillä otan itsestäni kuvan eteisessä, lähetän miehelleni saatesanoilla "varaudu kilpakosijoihin" ja nauran kuinka mahtavalta tuntuu olla niin sinut itsensä kanssa.
Tässä ikävaiheessa ehdottomasti ikävintä on se, että omat vanhemmat on jo kuolleet. Nyt mulla olis taas heille aikaa, kun ruuhkavuodet helpottaa. En totu ajatukseen ettei heitä ole. On mulla ystäviä, mutta kenenkään kanssa ei ole niin samaa aaltopituutta kuin äidin kanssa. Hirveä ikävä, vaikka vuosia on kulunut.
Olen 3 kertaa paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana. Elämä on vakaa ja rauhaa piisaa. Puuttuu vain se että viihteen taso ja laatu paranee ja palaa mitä se oli 80 ja 90 luvuilla.
M40
Uusi rakkaus kukoistaa, tuntuu että elän elämäni onnellisinta aikaa.
Tukevasti keski-ikäisiä? Mun veli on syntynyt loppuvuodesta 1989. On siis 35-vuotias. Mielestäni pirun kaukana keski-ikäisestä. Itse olen syntynyt 1981 ja elämähän on mahtavaa. Ei mulla ole mitään vaivoja tai kolotuksia, mutta ei myöskään nuoruuden epävarmuuksia ja uskallan olla täysin rohkeasti oma itseni. Tietysti asiaa lohduttaa myös se, että mua luullaan jatkuvasti nuoremman veljeni (syntynyt 1994) pikkusiskoksi 😃 Eli joko olen hyvin säilynyt tai sitten broidi on rupsahtanut etuajassa ja pahasti. Mun kannaltani molempi parempi.
Hyvältä! Liikun päivittäin, kunto parempi kuin 20-vuotiaana, ja asiantuntija-ammatissa minua arvostetaan ja palkkaa tulee niin paljon, ettei tarvitse miettiä rahaa. Saan sanella omat loma-ajat ja muuttaa lomarahat lomaksi.
Vaihdoin nalkuttavan vanhemman miehen pari vuotta itseäni nuorempaan, ja elämä hymyilee.
Kiitos siis kysymästä! Kuinka itselläsi menee?
Oudolta, justhan sitä oli vasta parikymppinen. Aika menee nopsaan...