Miten 80-luvulla viranomaisilla oli varaa lähettää asiakirjat postissa kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan 80-luvun lapsuudesta että yksi köyhä naapuri ajoi polkupyörällä lähikauppaa edemmäs monta kilometriä, koska jokin limsapullo maksoi siellä 10 penniä vähemmän. Antaa hyvän kuvan siitä miten vähän ihmisillä oli rahaa. Ei kukaan enää lähtisi muutaman sentin vuoksi ajamaan monta kilometriä kauemmas. Toinen naapuri ajoi 40 kilometriä polkupyörällä ostamaan toisesta kaupungista edullisempia kankaita. Tuntuu nyt järjettömältä. Monella ei silloin ollut varaa autoon, autokantahan on varmaan tuplaantunut 80-luvulta nykypäivään vaikka väestön määrä on suunnilleen sama. Johtuu siitä että nyt useammalla on varaa ostaa ja pitää sellaista tai jopa kahta autoa. Harvassa olivat ne perheet joissa oli kaksi autoa.

Meillä oli kaksi autoa jo 70-luvulla. Ei saa yleistää.

Niin mitä sitten? Yksi esimerkki ei kumoa tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli "varaa" ja toisaalta ei ollut. Silloin ei ollut varaa lennellä ulkomaille kuten nykyään, vaan ulkomaanmatka oli laivaristeily Tukholmaan. Ei sen vuoksi että kukaan ei olisi halunnut lentää Italiaan tai Kreikkaan rantalomalle, vaan koska ei ollut rahaa siihen. Monet vaatteet olivat laadukkaampia kuin nykyään, mutta niitä ei ollut varaa ostaa kuten nyt. Nuoremmat lapset perivät vanhempien sisarusten vaatteet. Ei silloin ollut nykyistä kulutuskulttuuria. Mutta rahaa käytettiin toisaalta asioihin mitä nyt ei ole, joten niitä tarkastellessa voi tuntua että asiat olivat paremmin.

Voi olla että jotkut ovat hyötyneet mutta minä en juurikaan harrasta ulkomaanmatkailua. En siksi etteikö olisi varaa vaan en halua. En halua myöskään halpoja ja laaduttomia vaatteita enkä halua mitään kulutuskulttuuria. En arvosta sellaista.

Melkoista vääristelyä täällä harrastetaan 80-luvun köyhyydestä. Tosiasiallisesti elintaso oli tuolloin korkeimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli "varaa" ja toisaalta ei ollut. Silloin ei ollut varaa lennellä ulkomaille kuten nykyään, vaan ulkomaanmatka oli laivaristeily Tukholmaan. Ei sen vuoksi että kukaan ei olisi halunnut lentää Italiaan tai Kreikkaan rantalomalle, vaan koska ei ollut rahaa siihen. Monet vaatteet olivat laadukkaampia kuin nykyään, mutta niitä ei ollut varaa ostaa kuten nyt. Nuoremmat lapset perivät vanhempien sisarusten vaatteet. Ei silloin ollut nykyistä kulutuskulttuuria. Mutta rahaa käytettiin toisaalta asioihin mitä nyt ei ole, joten niitä tarkastellessa voi tuntua että asiat olivat paremmin.

Voi olla että jotkut ovat hyötyneet mutta minä en juurikaan harrasta ulkomaanmatkailua. En siksi etteikö olisi varaa vaan en halua. En halua myöskään halpoja ja laaduttomia vaatteita enkä halua mitään kulutuskulttuuria. En arvosta sellaista.

Pointti ei olekaan sen tarkastelu mitä haluat ostaa, vaan se että silloin ei elintaso ollut korkeampi vaikka jotkin palvelut olivat parempia.

Tuolloin virkamiehetkin olivat parempia. Kekkosenkaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Posti ei ollut business muiden joukossa, vaan katsottiin yhteiskunnan perustoiminnoiksi.

Näin oli, ja virkaposti oli erikseen hinnoiteltu. Ei tarvittu postimerkkiä vaan postiin saattoi vielä monta sataa kirjettä virkapostikuorissa. Sitä en tiedä, paljonko ne maksoivat.

Onhan nykyäänkin virkaposti halvempi. 

Aatelkaas 70 luvulla oli joka melkein kylässä postikonttori, pankkikonttori, poliisi ja paloasema. Nyt hyvä kun Tampereelta nuo kaikki löytyy. Miten siloin oli varaa vaikka nyt ollaan moninkertaisesti rikkaampia?

Niistä perittiin tietenkin toimitusmaksu, eikä niitä ilmaiseksi suinkaan lähetetty. Samoin laskuissa oli laskutuslisä. Ja juuri tästä syystä haluttiin ne sähköisenä. Laskutuslisä saattoi olla suurempi kuin itse lasku. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoista vääristelyä täällä harrastetaan 80-luvun köyhyydestä. Tosiasiallisesti elintaso oli tuolloin korkeimmillaan.

Ei muuta kuin faktaa taloustilastoista esille, jos olet sitä mieltä. Näitähän on tilastoitu jo pitkän aikaa niin ei tarvitse vain huudella mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan 80-luvun lapsuudesta että yksi köyhä naapuri ajoi polkupyörällä lähikauppaa edemmäs monta kilometriä, koska jokin limsapullo maksoi siellä 10 penniä vähemmän. Antaa hyvän kuvan siitä miten vähän ihmisillä oli rahaa. Ei kukaan enää lähtisi muutaman sentin vuoksi ajamaan monta kilometriä kauemmas. Toinen naapuri ajoi 40 kilometriä polkupyörällä ostamaan toisesta kaupungista edullisempia kankaita. Tuntuu nyt järjettömältä. Monella ei silloin ollut varaa autoon, autokantahan on varmaan tuplaantunut 80-luvulta nykypäivään vaikka väestön määrä on suunnilleen sama. Johtuu siitä että nyt useammalla on varaa ostaa ja pitää sellaista tai jopa kahta autoa. Harvassa olivat ne perheet joissa oli kaksi autoa.

 

No ei se nyt sentään kovin harvinaista ollut. Meilläkin oli kaksi autoa, koska sekä äiti että isä tarvitsivat oman töissä käymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista vääristelyä täällä harrastetaan 80-luvun köyhyydestä. Tosiasiallisesti elintaso oli tuolloin korkeimmillaan.

Ei muuta kuin faktaa taloustilastoista esille, jos olet sitä mieltä. Näitähän on tilastoitu jo pitkän aikaa niin ei tarvitse vain huudella mielipiteitä.

En ole googlesi.

Vierailija kirjoitti:

Aatelkaas 70 luvulla oli joka melkein kylässä postikonttori, pankkikonttori, poliisi ja paloasema. Nyt hyvä kun Tampereelta nuo kaikki löytyy. Miten siloin oli varaa vaikka nyt ollaan moninkertaisesti rikkaampia?

pk-seudulla taitaa olla yksi verotoimisto

miljoonalle asukkaalle, joista 600000 vieraskielistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan 80-luvun lapsuudesta että yksi köyhä naapuri ajoi polkupyörällä lähikauppaa edemmäs monta kilometriä, koska jokin limsapullo maksoi siellä 10 penniä vähemmän. Antaa hyvän kuvan siitä miten vähän ihmisillä oli rahaa. Ei kukaan enää lähtisi muutaman sentin vuoksi ajamaan monta kilometriä kauemmas. Toinen naapuri ajoi 40 kilometriä polkupyörällä ostamaan toisesta kaupungista edullisempia kankaita. Tuntuu nyt järjettömältä. Monella ei silloin ollut varaa autoon, autokantahan on varmaan tuplaantunut 80-luvulta nykypäivään vaikka väestön määrä on suunnilleen sama. Johtuu siitä että nyt useammalla on varaa ostaa ja pitää sellaista tai jopa kahta autoa. Harvassa olivat ne perheet joissa oli kaksi autoa.

Meillä oli kaksi autoa jo 70-luvulla. Ei saa yleistää.

Meillä uudessa taloyhtiössä v. 1984 autopaikkoja oli 18 ja huoneistoja 30 ja lähes puolet autopaikoista oli  vapaa. Nyt autopaikkoja 26 ja huutava autopaikkapula. Kertoo autokannasta. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoista vääristelyä täällä harrastetaan 80-luvun köyhyydestä. Tosiasiallisesti elintaso oli tuolloin korkeimmillaan.

 

En nyt sanoisi että korkeimmillaan. Toiset pärjäsi paremmin kuin toiset, kuten aina muulloinkin. 

Elintaso oli nykymittapuun mukaan aika vaatimatonta, sanotaan nyt vaikka kodinkoneiden ja muutenkin kotiin liittyvien asioiden suhteen. Ei oltu keksitty kaikkia niitä vaatimuksia mitä nykyään "pitää olla". Silloin riitti se "tavallinen", nykyään ei. Vaikka nyt taloa rakentaessa. 

Olimme 80-luvulla niin suvaitsematon ja rasitinen valtio ettei edes taksikuskit raiskanneet asiakkaitaan.

Henkilöautojen lukumäärä Suomessa:

1970: 707 218

1980: 1 218 014

2020: 3 632 851

Vierailija kirjoitti:

Henkilöautojen lukumäärä Suomessa:

1970: 707 218

1980: 1 218 014

2020: 3 632 851

"Mutta kun 70- ja 80-luvuilla oli NIIN rikasta"

Nainen tahi tyttö joutui joukkoraiskauksen kohteeksi aniharvoin. En ota kantaa, olivatko ennen asiat paremmin vai huonommin.

Kyllä nykyisinkin säästää osataan. Itse kävelen viikottain ostamaan tarjoustuotteita kahden kilsan päästä. Tänäänkin säästin n. neljä euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Aatelkaas 70 luvulla oli joka melkein kylässä postikonttori, pankkikonttori, poliisi ja paloasema. Nyt hyvä kun Tampereelta nuo kaikki löytyy. Miten siloin oli varaa vaikka nyt ollaan moninkertaisesti rikkaampia?

 

No, palkathan olivat pieniä.