HS: Heippalappu vai huumekyttä - onko naapurin kannabis enää kenenkään muun asia?

Helsingin Sanomien artikkeli käsittelee eräänlaista urbaania ristiriitaa: mitä tehdä, kun naapuri polttelee kannabista kerrostalossa? Lehden mukaan kannabiksen tuoksu ärsyttää osaa asukkaista ja aiheuttaa jopa terveysoireita, kun taas osa ei pidä asiaa erityisenä ongelmana. Ratkaisuksi ehdotetaan heippalappua tai yhteydenottoa vuokranantajaan. Varoituksia, hallintaanottoja ja jopa tuomioistuimia vilautellaan.

Mammat, sanonpahan nyt näin: mitä ihmettä me olemme tekemässä yhteiskuntana, kun huumekeskustelu typistyy heippalappuihin? Tässä maassa ei saisi grillata makkaraa parvekkeella ilman että joku pyörtyy palovaroittimen piippauksesta, mutta *pilven polttamiseen* suhtaudutaan kuin kyseessä olisi lähinnä eksynyt aromikynttilä.

Vielä kymmenen vuotta sitten huumeiden käyttäjiä paheksuttiin laajasti, nyt heitä halataan ja ymmärretään ja naapureiden on parasta pitää turpansa kiinni, jottei vain leimaannu konservatiiviksi. Ja kun joku kehtaa soittaa poliisille, hänet leimataan nillittäjäksi. Pitäisikö meidän seuraavaksi antaa kannabiskaapit yhteisiin tiloihin ja tarjota tukea aistiyliherkille naapureille, jotka eivät enää tiedä hengittävätkö he hampunhuurua vai grillisavua?

Totuus on tämä: laki on laki. Ja kannabis on laitonta. Piste. Jos haju tulee omaan asuntoon, kyse ei ole enää heidän omasta asiastaan. Se on myös sinun asiasi, ja kyllä mammojen on oikeus nukkua yönsä ilman, että päässä humisee naapurin viherpäissyttely.

Sanon tämän vain kerran: jos haluat pilveä, muuta omakotitaloon. Maaseudulle. Ja rakenna oma savuimuri. Me muut haluamme elää ilman sitä leijailua.

Kommentoikaa, mammat. Joko teillä tuoksuu rappukäytävässä?