Tässä teille säästövinkki, jolla säästää tuhansia

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla älyttömän pieni eläke jos siitä säästää tonnin puolessa vuodessa, tai jos kengät kestää 10 vuotta niin ei voi tehdä kengät jalassa mitään muuta kun käydä kaupassa 2 kertaa viikossa.

Joten herää jo  P   A    S   K      A    juttuinesi.

Äitini saa jotain minimi eläkettä ja asumistukea. Hän masentuneena pysyy neljän seinän sisällä. Käyn hänelle kaupassa kerran viikossa. Helposti jää säästöön. Vuodessa joku 6k.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla älyttömän pieni eläke jos siitä säästää tonnin puolessa vuodessa, tai jos kengät kestää 10 vuotta niin ei voi tehdä kengät jalassa mitään muuta kun käydä kaupassa 2 kertaa viikossa.

Joten herää jo  P   A    S   K      A    juttuinesi.

Äitini saa jotain minimi eläkettä ja asumistukea. Hän masentuneena pysyy neljän seinän sisällä. Käyn hänelle kaupassa kerran viikossa. Helposti jää säästöön. Vuodessa joku 6k.

Tälleen työelämän oravanpyörässä uupuneena olisi ihanaa olla neljän seinän sisällä, jos rahat riittäisi edes laskuihin.

Olen säästänyt vuodesta 2010 kun pääsin töihin. Palkka 1800 v 2010, palkka 2500 v 2015 ja nyt palkka 2900 nettona. Olen asunut koko ajan samassa yksiössä jossa vuokra alle 400 euroa. Olen säästänyt yli 100000 euroa. En ole edes ulkomailla käynyt paitsi risteilyllä kaksi kertaa tänä aikana.

Itse elän kuin mummosi. 80-luvulla syntynyt enkä tiedä pula-ajoista. Mutta sen tiedän että haluan lomailla ja matkustella. Siksi en osta mitään turhaa ikinä. 2-3 matkaa vuodessa. Eikä noihin nyt tuhottomasti mene rahaa ~5ke/v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää pitäisi joskus elääkin eikä elää jatkuvaa pula-aikaa.

On muuten aika jännä ajattelu, että elää voi vaan kuluttamalla. Isoäitini elää puhtaassa, melko minimalistisessa kodissa. Hän viettää juhlia ottamalla esiin rakkaat muistojen täytteiset koriste-esineensä. Hän syö hyvin terveellistä ja maukasta ruokaa. Myös herkuttelee päivittäin syömällä kahvin kanssa yhden tai kaksi suklaapisara-keksiä. Ennen hän luki kirjoja ja teki käsitöitä, mistä nautti todella paljon. Hän myös kävi kotitilalla, puistoissa kävelyllä, kirjastossa. Nytkin hänelle on tulossa ihanat istutukset parvekkeelle, joita hän rakkaudella hoitaa.

Onko jatkuva shoppailu ja tavarakaaoksen seassa eläminen ainoa tapa hyvään elämään? Tai se, että ostelee mielihalujen mukaan herkkuja ja roskaruokaa kunnes tili huutaa nollaa?

Asutko mummosi kanssa? Kovin tarkasti tunnut tietävän hänen asiansa pankkitilin saldoa ja eläkkeen määrää myöten. Miten muuten takuueläke pienen työeläkkeen lisäksi on pienempi kuin toimeentulotuen perusosa? Tarinasi on täynnä aukkoja, tän on pakko olla provo.

Mua ei kiinnosta säästäminen. Elämä voi heittää häränpyllyä huomenna. Velaksi en elä, se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää pitäisi joskus elääkin eikä elää jatkuvaa pula-aikaa.

On muuten aika jännä ajattelu, että elää voi vaan kuluttamalla. Isoäitini elää puhtaassa, melko minimalistisessa kodissa. Hän viettää juhlia ottamalla esiin rakkaat muistojen täytteiset koriste-esineensä. Hän syö hyvin terveellistä ja maukasta ruokaa. Myös herkuttelee päivittäin syömällä kahvin kanssa yhden tai kaksi suklaapisara-keksiä. Ennen hän luki kirjoja ja teki käsitöitä, mistä nautti todella paljon. Hän myös kävi kotitilalla, puistoissa kävelyllä, kirjastossa. Nytkin hänelle on tulossa ihanat istutukset parvekkeelle, joita hän rakkaudella hoitaa.

Onko jatkuva shoppailu ja tavarakaaoksen seassa eläminen ainoa tapa hyvään elämään? Tai se, että ostelee mielihalujen mukaan herkkuja ja roskaruokaa kunnes tili huutaa nollaa?

Onhan se hienoa jos ihminen tulee iloiseksi noinkin pienistä asioista, mutta moni kaipaan siihen rinnalle jotain arjesta poikkeavaa kuten matkailua, festivaaleja, teatteria, ravintoloita, jne. Toki ei tietenkään pidä tuhlata sellaista rahaa mitä ei ole, mutta ei ole myöskään mitään väärää tähdätä sellaiseen tulotasoon joka tarjoaa enemmän viihdettä ja mahdollisuuden juuri sellaiseen asuntoon ja asuinalueeseen missä itse viihtyyn (samalla nauttien myös niistä pienistä iloista).

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla älyttömän pieni eläke jos siitä säästää tonnin puolessa vuodessa, tai jos kengät kestää 10 vuotta niin ei voi tehdä kengät jalassa mitään muuta kun käydä kaupassa 2 kertaa viikossa.

Joten herää jo  P   A    S   K      A    juttuinesi.

Ottamatta muuhun kantaa, niin mulla on talvikengät, jotka ostin 15 vuotta sitten. Putsaus ja kenkäplankkia vaan välillä. Hyvin ovat kestäneet. Tosin eivät olleet alunperinkään mitkään Tokmannin kengät. 

 

Ja samoin. Minulla kengät noin 20 vuotta sitten hankitut, talvinilkkurit sopivalla korolla. Ei ihan päivittäisessä käytössä mutta muutaman kerran viime talvenkin aikana olleet jalassa vähän "paremmassa paikassa". Tosin ei ole estäneet uusien

Mullakin on 12v vanhat talvikengät, paino sanalla TALVIkengät, keväällä, kesällä ja syksyllä pidänkin sitten muita kenkiä niin kuin varmasti kaikki muutkin tekevät paitsi ap:n mummo joka menee kesät talvet yksillä kengillä mukamas ja varmaan aloituksen tarkoitus on kannustaa meitä muita samaan.

Eikö ketään muuta ellottanut tuo aloituksen kuvailu lastenlasten ja lastenlastenlasten vierailujen osalta kuinka on aina pöydässä "iän mukainen seteli", ap käy mummollaan kylässä ja kehuu kuinka hienoa on kun on odotettu raha pöydällä. Ap käy mummolla hakemassa rahaa ja leveilee miten mummo pärjää vähällä. Me muut käydään automaatilla nostamassa omia rahojamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää pitäisi joskus elääkin eikä elää jatkuvaa pula-aikaa.

On muuten aika jännä ajattelu, että elää voi vaan kuluttamalla. Isoäitini elää puhtaassa, melko minimalistisessa kodissa. Hän viettää juhlia ottamalla esiin rakkaat muistojen täytteiset koriste-esineensä. Hän syö hyvin terveellistä ja maukasta ruokaa. Myös herkuttelee päivittäin syömällä kahvin kanssa yhden tai kaksi suklaapisara-keksiä. Ennen hän luki kirjoja ja teki käsitöitä, mistä nautti todella paljon. Hän myös kävi kotitilalla, puistoissa kävelyllä, kirjastossa. Nytkin hänelle on tulossa ihanat istutukset parvekkeelle, joita hän rakkaudella hoitaa.

Onko jatkuva shoppailu ja tavarakaaoksen seassa eläminen ainoa tapa hyvään elämään? Tai se, että ostelee mielihalujen mukaan herkkuja ja roskaruokaa kunnes tili huutaa nollaa?

OLet oikeassa. Jokainen tuhlaa tai säästää niinkuin haluaa. Tämän aloituksen tarkoitus oli kertoa, että säästäminen hyvin pienistäkin tuloista on mahdollista. Ja, että niukkakin elämäntapa voi olla rikas ja mielekäs.

Tuossa aiemmin joku kyseenalaisti toimeentulotuen mummon tulojen suhteen, niin joinakin kuukausina hänellä tosiaan olisi voinut olla oikeus toimeentulotukeen mm. lääkemenojen vuoksi. Mutta säästöistään hän nekin maksaa ja ei siinä sen kummempaa. Toiset pelkää säästää etteivät menetä tukiaan ja se on heidän valinta. 

Aloituksen pointti oli ehkä kertoa, että pienistäkin tuloista voi säästää isompia summia melko pienin keinoin.

Omasta mielestäni mummon ruokailut on ihan monipuolisia ja terveellisiä, vaikka joku ehti nekin haukkua. Autan häntä kokkaamaan niitä ja käyn kaupassa, niin olen aika tarkkaan perillä mitä hän syö.

Aamu: puuro, hilloa, marjoja, kahvi, tuoremehu (pari kertaa viikossa keitetty muna, en tiedä mihin tämä perustuu, mutta joku suositus kuulemma)

Lounas: keitto ja leipää levitteellä, lasi maitoa/piimää

Päiväkahvi: kahvi, hedelmä, pari keksiä

Päivällinen: perunaa (mummo tykkää perunasta ja heillä ollut aikoinaan omat perunamaat), kastiketta, porkkanaraastetta (jota hänellä on aina pakastimessa), lasi maitoa/piimää

Iltapala: jogurtti/rahka/kiisseli (joskus jäätelö), suolakalakeksejä, hedelmä/pakastemarjoja/kuivahedelmiä, tee

Mummon annokset on pieniä, mutta noista saisi isommankin annoksen jollekin enemmän liikkuvalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla älyttömän pieni eläke jos siitä säästää tonnin puolessa vuodessa, tai jos kengät kestää 10 vuotta niin ei voi tehdä kengät jalassa mitään muuta kun käydä kaupassa 2 kertaa viikossa.

Joten herää jo  P   A    S   K      A    juttuinesi.

Ottamatta muuhun kantaa, niin mulla on talvikengät, jotka ostin 15 vuotta sitten. Putsaus ja kenkäplankkia vaan välillä. Hyvin ovat kestäneet. Tosin eivät olleet alunperinkään mitkään Tokmannin kengät. 

 

Ja samoin. Minulla kengät noin 20 vuotta sitten hankitut, talvinilkkurit sopivalla korolla. Ei ihan päivittäisessä käytössä mutta muutaman kerran viime talvenkin aikana olleet jalassa vähän "

TAisit nyt kärjistää. Mummolla yhdet kengät saattaa kestää kymmenenkin vuotta, mutta en sanonut, että hänellä olisi vain yhdet kengät.

Vierailija kirjoitti:

Huonoilla kengillä käveleminen aiheuttaa pysyvät jalkavaivat joita ei enää voi hoitaa kun ne on tulleet.. 

On joitain asioita mistä ei pitäisi tinkiä ja yksi niistä on kengät. Sitäpaitsi pitkällä ajalla niihin kenkiin muhiutuu bakteerit ja vaikka mitkä koska jalat hikoilee ja niistä lähtee ihoa mikä jää sinne kenkiin muhimaan. 

Mielestäni se ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta jossa säästetään niin että se on omasta terveydestä pois ja riskeetataan terveyden kanssa. 

Keho on terve kun sitä ruokkii ravitsevalla ruualla. Jos syö vaan perunaa ja sika nautajauhelihaa niin siinä menee kyllä terveys

Ei ainakaan talvikenkiin mitään ihoa jää.  Kuka käyttää talvikenkiä ilman sukkia?  Ei ainakaan isoäidin ikäiset.  Olen kuullut, että jotkut nuoret ei käytä sukkia talvellakaan, joten ongelma on sitten heidän.

Ja uskokaa tai älkää, olen 70 v. ja en ikinä hikoile jaloista.  En nuorena enkä nyt vanhanakaan.  Nuorena hikosin vain kainaloista, nyt en sieltäkään.  En ole kymmeneen vuoteen tarvinnut deodorantteja enkä mitään kainaloihin.  Jotain iloa sentään vanhenemisestakin.

Tuosta rahan säästymisestä sanoisin, ettei se ole ihme enää tässä iässä.  Monetkin menot on jääneet tekemättä, monet turhakkeet ostamatta.  Ei enää kiinnosta sellainen rahan laittaminen joka suuntaan.  Elämisen tahti on rauhoittunut ja siitä peräti nauttii.  Yhtään ei huvittaisi lähteä mihinkään ulkomaanmatkallekaan, ei edes mihinkään kylpylöihinkään.  Kotona on mukavaa.  Rauhallinen ilta hyvän kirjan seurassa voittaa melkein minkä tahansa höpötyksen,  mihin ennen oli kuin pakko päästä.

Ihmettelin myös tuota leskeneläkkeen puuttumista tuolta listalta.  Paitsi sitten, jos mies on ollut itsenäinen maatalousyrittäjä ja ei ole maksanut eläkevakuutusmaksujaan.  Silloin ei tule eläkettäkään.  Mutta aika epätodennäköistä, maanviljelijät yleensä on hyvin tietoisia asiasta.  Toisin kuin jotkut pilipali - yrittäjät, jotka yrittelee milloin mitäkin huonolla menestyksellä eikä lyhytnäköisyyttään maksa itselleen eläkettä.  Sitten ollaan katkeria yhteiskunnalle.  

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään muuta ellottanut tuo aloituksen kuvailu lastenlasten ja lastenlastenlasten vierailujen osalta kuinka on aina pöydässä "iän mukainen seteli", ap käy mummollaan kylässä ja kehuu kuinka hienoa on kun on odotettu raha pöydällä. Ap käy mummolla hakemassa rahaa ja leveilee miten mummo pärjää vähällä. Me muut käydään automaatilla nostamassa omia rahojamme.

Mummo tykkää antaa lapsille rahaa ja on aina ollut tuommoinen aina. Hänestä turhan krääsän ostelu on hölmöä eikä hän muista minkä kokoisia vaatteita kukin lapsi käyttää tai mistä leluista tykkää, niin hän antaa kullekin setelin. Ei hänen tarvitsisi eikä olisi mikään pakko, mutta hän haluaa etenkin synttäreiden lähestyessä ja niille, jotka harvemmin käy. Me lähempänä asuvat ei käydä mummon luona rahan takia niinkuin ellottavasti luulet. Mutta nämä likaiset ajatukset syntyikin sinun päässäsi ja kertoo enemmän siitä millainen itse olet ja miten ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää pitäisi joskus elääkin eikä elää jatkuvaa pula-aikaa.

On muuten aika jännä ajattelu, että elää voi vaan kuluttamalla. Isoäitini elää puhtaassa, melko minimalistisessa kodissa. Hän viettää juhlia ottamalla esiin rakkaat muistojen täytteiset koriste-esineensä. Hän syö hyvin terveellistä ja maukasta ruokaa. Myös herkuttelee päivittäin syömällä kahvin kanssa yhden tai kaksi suklaapisara-keksiä. Ennen hän luki kirjoja ja teki käsitöitä, mistä nautti todella paljon. Hän myös kävi kotitilalla, puistoissa kävelyllä, kirjastossa. Nytkin hänelle on tulossa ihanat istutukset parvekkeelle, joita hän rakkaudella hoitaa.

Onko jatkuva shoppailu ja tavarakaaoksen seassa eläminen ainoa tapa hyvään elämään? Tai se, että ostelee mielihalujen mukaan herkkuja ja roskaruokaa kunnes tili huutaa nollaa?

Itse en kaipaa matkustelua, festareita ym. ja koen, että minua painostetaan nauttimaan noista em. jutuista. Olen saanut ulkomaanmatkan lahjaksi, että kävisin "edes jossakin" ja jos minulla on loma, niin ihmetellään miksi haluan vain olla kotona. No, kun tykkään käydä metsäkävelyillä, kirjastossa, uimahallissa ja se riittää minulle ihan hyvin. Ei kyse edes ole rahan säästämisestä, sitä säästyy siinä sivussa, kun ei kuluta niin paljon. En myöskään tykkää ostaa vaatteita, kiinnyn niihin mitä mulla on. Mulla on eri tilanteisiin eri vaatteet enkä menetä yöuniani, vaikka käytän samaa pikkumustaa jo kymmenettä vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän noin ja säästöön ei jää kyllä mitään näillä hinnoilla

Ehkä kannattaa katsoa ne pakollisten menojen sisällöt. Jos syö joka päivä sisäfilettä, leikkeleitä ja juustoja, niin saattaa ollakin tili tyhjä pelkillä ruokamenoilla.

Isoäitini tekee lounaille keiton, joka riittää useammaksi päiväksi. Esim. jauheliha tai makkarakeitto, joissa lihaa on vähemmän kuin reseptissä. Kaverina leipää ja levitettä. Aamulla hän syö aina puuron hillolla/marjoilla. Kaksi kertaa viikossa myös keitetyn munan. Päivällinen on useimmiten perunaa kauden kasvisten tai kalan kanssa. Illalla hän napostelee jotain television äärellä esim. teetä, suolakeksejä ja omenaa. Lisäksi hän syö yhden rahkan tai jogurtin. Päiväkahvilla yhden keksin ja hedelmän. Kun syö kohtuullisesti

Ai työtätekevälle naiselle ei riitä kolme lämmintä ruokaa ja kaksi välipalaa päivässä? Mitä sitten pitäisi syödä?

Olen töissä kehitysvammaisten palvelutalossa ja meillä tarjottavat ruuat on juuri tuollaisia. Aamulla puuroa, lounaaksi joku laatikko tms. ruokaisa ruoka ja salaatti sekä jälkiruoka ja kahvi, päivälliseksi keitto tai puuro, iltapalaksi leipä ja jogurtti/viili, jonka saa päivälliseltä mukaan kotiin. Lähes sama sisältö kuin mummolla ja tämä on ihan suositusten mukaan laskettu ruokamäärä aikuiselle. Moni täällä asuva käy päivätoiminnassa ja liikkuu paljon mm. lenkkeilee.