Raittiuden aiheuttama tolkuton tyhjyys ja tylsyys

Elämä ilman viinaa on todella tylsää, tänään päätin olla ottamatta ja kyllä on tylsää

Se menee ohi. Lue ja katso dokkareita ym. Hengaile kivojen ihmisten kanssa.

Sama täällä. Pikku sievässä saa vaan kaikesta arkisestakin niin paljon enemmän irti. Muuten arki on todella tylsää. Tähän dilemmaan kun tulisi ratkaisu, niin juopottelu vähenisi selvästi.

Hyvin on mennyt ihan arkisissa asioissa jo16v. Tosin ei ollut ongelmaa ennen sitäkään, mutta päätin vaan, että en halua humaloida. Tupakan polton lopetin 13 v. sitten ja säästyneillä rahoilla olen maksellut pikku torppaani. Tekemistä kyllä riittää, enkä kaipaa viinaksia. Tupakka kyllä on joskus mielessä, mutta mieliteko menee nopeasti ohi.

Olen ollut alkoholiton koko vuoden ja lisännyt liikuntaa. Treenaan mieluiten viikonloppuaamuisin ja sit tietää koko päivän jo tehneensä jotain oman hyvinvointinsa eteen!

Jos juomisen lopettamisesta on alle puoli vuotta, niin sitten kyse lienee puhtaasti aivokemiasta, ja aika auttaa. Juomalla säännöllisesti ihminen pitää itseään dopamiinikoukussa, ja tavallisesta elämästä ei saa oikein millään niin isoja dopamiininousuja kuin päihteistä. Siksi elämä tuntuu tylsältä, eikä monet tavisten kivaksi mainostamat asiat tunnu muuta kuin tylsältä. Mutta tämä tosiaan 3-6 kuukaudessa yleensä palautuu tämä riippuvaisuus luontaista suuremmista dopamiinipiikeistä.

Sitten voi toki olla niinkin, että elämästä puuttuu sisältöä ihan aidosti. Esim. jos istuu aina yksin kotonaan, eikä tee mitään muuta kuin tuijottaa telkkaria tai on netissä, niin vaikkei olisi dopamiiniongelmaakaan, niin useimmat siihen pitkästyy ajan mittaan. Silloin täytyisi yrittää etsiä jotain harrastuksia, kiinnostuksenkohteita tms, mistä saa iloa elämäänsä. Tai ihmissuhteita, jos on kovin yksinäinen.

Mikä siinä on tylsää? Koetko positiivisia tunteita vain silloin, kun käytät päihteitä? Pitää kyllä olla aika säälittävä elämä silloin. N19

"Raittiuden aiheuttama tolkuton tyhjyys ja tylsyys"

Se on sitä eron tuskaa joka menee kyllä ohi.

Juomisen aiheuttama hauskuus on harhaa. Sen tajuaa todella tehokkaasti esimerkiksi sen kännin jälkeisenä aamuna. Voi olla esimerkiksi kaveerannut ihmisten kanssa, joita ei selvinpäin sietäisi missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Juomisen aiheuttama hauskuus on harhaa. Sen tajuaa todella tehokkaasti esimerkiksi sen kännin jälkeisenä aamuna. Voi olla esimerkiksi kaveerannut ihmisten kanssa, joita ei selvinpäin sietäisi missään tilanteessa.

Ai, minusta taas tuo oli yksi juomisen hienoimpia puolia, että jotenkin ne omat sisäiset kriteerit löystyi, ja tuli laajennettua piiriä oman kuplan ulkopuolellekin. Mielettömän hienoja keskusteluja tullut käytyä baareissa ihmisten kanssa, joita selvinpäin vaan halveksisin ja katsoisin nenänvartta pitkin.

Päihteetkö sitten auttavat tyhjyyteen? Olet henkisesti köyhä ja laiska, mutta onnea valitsemallasi tiellä.

Nousuhumalan onni ei kauan kestä, ja laskuhumala & krapulapäivät ne vasta ovatkin täyttä elämää.

Säälittää ihmiset jotka ovat noin tyhjiä. Itseännehän te päihteisiin pakenette. En minäkään haluaisi olla te.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomisen aiheuttama hauskuus on harhaa. Sen tajuaa todella tehokkaasti esimerkiksi sen kännin jälkeisenä aamuna. Voi olla esimerkiksi kaveerannut ihmisten kanssa, joita ei selvinpäin sietäisi missään tilanteessa.

Ai, minusta taas tuo oli yksi juomisen hienoimpia puolia, että jotenkin ne omat sisäiset kriteerit löystyi, ja tuli laajennettua piiriä oman kuplan ulkopuolellekin. Mielettömän hienoja keskusteluja tullut käytyä baareissa ihmisten kanssa, joita selvinpäin vaan halveksisin ja katsoisin nenänvartta pitkin.

Jos kuulisit ne hienot keskustelut jälkikäteen nauhalta, niin se olisi typerää itsestäänselvää mongerrusta ja saman toistamista, jota sitten kännissä pitää suurenakin filosofointina.

Hanki raitis panokaveri tai kaksi, niin päihteet unohtuu. Muista kondomit. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ihmiset jotka ovat noin tyhjiä. Itseännehän te päihteisiin pakenette. En minäkään haluaisi olla te.

Neuvosi oli siis...?

Tiedän mitä tarkoitat. Muillakin voi tulla varsinkin keväällä tuo, vaikkei olisi alkoholitaustaa. Ehkä pitää tutkia mistä pitää ja mikä tuo hyvää, entä kenen kanssa vuorovaikutus. Jos on pettynyt johonkin ja elää yksin, taviksellekin tulee tyhjyys. Kriisien jälkeen myös. Ajattelee että mitä nyt ja miten ollaan tässä pisteessä. Että saako lisää elämää jostain. Alkoholi on joillekin hyvä lääke hetken jos on sen isäntä, mutta alkoholi on huono renki.

Aivosolut huutaa alkoholia. Aivot keksii syitä miks pitää juoda.

Olen ollut ryyppäämättä 15 vuotta ja onhan tämä aivan hemmetin tylsää elämää. Muistelen joka viikonloppu noita aikoja, kun viina virtasi ja kaikenlaista tapahtui niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ihmiset jotka ovat noin tyhjiä. Itseännehän te päihteisiin pakenette. En minäkään haluaisi olla te.

Se nyt on vaan sellainen kemiallinen riippuvuus, ei se tarkoita että on ihmisenä jotenkin tyhjempi tai huonompi kuin joku toinen, tai että pakenee jotain. Tämä on ainakin oma kokemukseni, kun suurkuluttajasta parin täysraittiin vuoden jälkeen ryhdyin kohtuukuluttajaksi.

En minä ollut silloin kun join, mitenkään itseäni pakenevampi tai huonompi ihminen kuin täysraittiina tai kohtuukäyttäjänä. Olinpa vaan jäänyt koukkuun nautintoon, jonka sai aina halutessaan helposti ja vaivatta, vain juomalla muutaman kaljan. Ja koska juominen ei mulle tuntunut aiheuttavan isompia haittojakaan, ei mulle edes tullut oikein krapulaa koskaan, en koskaan jättänyt asioita hoitamatta juomisen takia tms, niin motivaatiota olla juomatta ei oikein ollut. Ennen kuin sitten keski-iän lähestyessä alkoi kaljamahaa kasvaa, ja totesin että pitäisi laihtua. Alkuun koitin laihduttaa niin että join alkoholia, mutta aika äkkiä tajusin, että juominen vie kontrollin syömisestäkin, sen lisäksi että tulee turhia kaloreita, joten parempi laittaa korkki kokonaan kiinni kunnes tavoitepaino on saavutettu. Näin tein.

Alkuun tuntui tosiaan tavallinen elämä vähän tasapaksulta ja tylsältä, kun ei mistään saanut sellaista euforiaa kuin alkoholista, ja oli siihen säännöllisesti tottunut, että sellainen orgasmiakin paljon vahvempi hyvä olo harva se päivä. Kokeilin jotain harrastuksia, matkoja, elokuvia jne, kaikki blääh, ja saispa edes viinilasin tai jotain niin tämäkin olisi kivampaa. Mutta se meni ohi ajan kanssa, kun aivojen kemiallinen riippuvuus haihtui. Jossain ehkä 5 kk kohdalla ei enää tuntunut tavallinen elämä tylsältä ja huomasin jopa nauttivani arjen pienistä asioista tyyliin kahvin tuoksu aamulla, luonto, elokuvat. Mutta en mä kohdannut mitään ihmeempiä psyykkisiä juttuja joita olisin paennut, tai tullut paremmaksi ihmiseksi. Olin ihan sama tyyppi, nyt vaan juomatta. Itse päädyin sitten juomaan silloin tällöin myöhemmin, kun olin tavoitepainossani, koska mulle alkoholi ei ollut koskaan aiheuttanut mitään ihmeempiä haittoja, ja sekin oli yksi ilo elämässä. Mutta nyt se oli vähän kuin suklaa, ymmärrän että voi nauttia silloin tällöin, mutta tulee ongelmia jos liian usein ja liian paljon, eikä enää semmoinen mitä oli ok ottaa vaikka joka ilta kun työpäivä on ohi.