Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ollut elossa, olisin jatkanut vanhempieni ammattia eli lehmien pitoa. Jos pitäisi yhtäkkiä hypätä 100 vuoden takaiselle maatilalle, navettatyöt onnistuisi. Lehmät osaisin kyllä lypsää ja niiden jätökset siivota ulos navetasta, ruokkiminenkin sujuisi toki. Peltotyöt tuottaisi vaikeuksia, kun olen tehnyt niitä vain traktorilla ja vähän pelkään hevosia.
Hauskasti sanottu tuo (lehmien) jätökset.
Itse olen kuullut ympäri Suomen puhuttavan vain lehmänpaskasta- sonnasta- lannasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykköstyypin diabeetikkona: heikosti...
Hyvinhän minä pärjäsin.
mies156v.
Onko osa näistä vastauksista huumorimielessä lähetettyjä vai eikö nykyajan ihmisillä ole minkäänlaista käsitystä millaista elämä oli sata vuotta sitten? Siis vasta sata vuotta sitten?
Useat näyttävät luulevan, että silloin elettiin maakuopissa nuotion lämmössä ja jyrsittiin riistaeläimen lihaa.
1926 elettiin jo hyvinkin modernia elämää, jopa maaseudulla.
Sukuhistorian perusteella varmaan ihan mukavasti. Iso-isoisä oli tuolloin nuori jääkäriluutnantti. Isäison juttujen perusteella ylpeä sellainen ja vihasi punaisia hautaansa asti aina 60-luvulle. Kännipäissään muistelivat kuulemma kavereidensa kanssa kansalaissotaa ja talvi- ja jatkosotia. Sillä puolen sukua oli tiluksia, joista on jotain jäänteitä vieläkin ja pärjäilivät oikein mukavasti.
Toisaalta taas toiselta puolelta olisin kituuttava pientilallinen rajantakaisessa Karjalassa. Lapsista osa kuolisi ennen teini-ikää ja aikuiseksi selviäisi 3 lasta 10:stä sisaruksesta. Riippuu siis, minkä ikäinen tuollon olisi ollut. Jos joku niistä lapsista, niin kuollut pienenä. Myöhemmin elämässä, juuri kun hommat olisivat lähteneet luistamaan paremmin tilalla ja elämä asettumaan, alkaisi toisen maailmansodan kahinat. Elämä ja poltettu jäisi rajan taakse hetkessä.
Siihen aikaan on ollut kyllä kova meno. Ymmärrän, että pitivät seuraavaa sukupolvea pehmeänä, joka sitten taas seuraava pehmeänä jne. Nykyiset juniorit onkin sitten jo lähinnä limaisia ameboja. Mitähän heidän jälkikasvustaan tulee... Samaan aikaan mm. Kiinassa menty pitkään täysin vastakkaiseen suuntaan. Veikkaan, että tästä 100 vuoden päästä, nykyaika näyttää näillä leveyksillä aika kermaiselta ajanjaksolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin jo kuollut. Sairastuin kerran infektioon, joka olisi ilman nykyajan antibiootteja vienyt hengen.
Paremmin. Koska olen vielä nuori ja voimakas. Ottaisin kaiken voimillani mitä tarvitsen, enkä asuisi vankina jossain betonikoppiyksiössä.
Nykyajan elämä on orjuutta ja näköalatonta elämää ja osa valitsee sitten huumeet, kun ei jaksa enää köyhyyttä ja tunnetta että et voi tehdä mitään että tilanteesi paranisi. Nuori ihminen ei saa maailmaa haltuunsa tekemällä ja ottamalla muilta. Se on tehty mahdottomaksi. Vanhat ottaa sulta kaiken, työt ja omistaa kaiken.
Se on väärin. Ikinä ei maailmanhistoriassa vanhukset ole saneleet ja omistaneet näin paljon.
Valta kuuluisi kolmekymppisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukuhistorian perusteella varmaan ihan mukavasti. Iso-isoisä oli tuolloin nuori jääkäriluutnantti. Isäison juttujen perusteella ylpeä sellainen ja vihasi punaisia hautaansa asti aina 60-luvulle. Kännipäissään muistelivat kuulemma kavereidensa kanssa kansalaissotaa ja talvi- ja jatkosotia. Sillä puolen sukua oli tiluksia, joista on jotain jäänteitä vieläkin ja pärjäilivät oikein mukavasti.
Toisaalta taas toiselta puolelta olisin kituuttava pientilallinen rajantakaisessa Karjalassa. Lapsista osa kuolisi ennen teini-ikää ja aikuiseksi selviäisi 3 lasta 10:stä sisaruksesta. Riippuu siis, minkä ikäinen tuollon olisi ollut. Jos joku niistä lapsista, niin kuollut pienenä. Myöhemmin elämässä, juuri kun hommat olisivat lähteneet luistamaan paremmin tilalla ja elämä asettumaan, alkaisi toisen maailmansodan kahinat. Elämä ja poltettu jäisi rajan taakse hetkessä.
Siihen aikaan on ollut kyllä kova meno. Ymmärrän, että pitivät seuraavaa sukupolvea pehmeänä, joka sitten taas seuraava pehmeänä jne. Nykyiset juniorit onkin sitten jo lähinnä limaisia ameboja. Mitähän heidän jälkikasvustaan tulee... Samaan aikaan mm. Kiinassa menty pitkään täysin vastakkaiseen suuntaan. Veikkaan, että tästä 100 vuoden päästä, nykyaika näyttää näillä leveyksillä aika kermaiselta ajanjaksolta.
Siihen aikaan sai elää vapaasti. Nykyään olet yksiössä vankina ja pahimmillaan maksat siitä tekemällä duunia, etkä saa mitään elämässäs säästöön.
Ennen sait edes niitä nauriita sinne maakuoppaan säästöön, jotain konkreettista sait. Nykyään istut kopissa ja teet työhakemuksia ja työtätehdessäkn elät köyhyydessä kuin orja kopissas ja mihinkään lomaan et pääse, autoon ei saa rahoja kasaan, mitään et saa omistaa.
Nykyaika on kamalinta maailmanhistoriassa.
Jatkaisin varmaan samanlaista elämäntyyliä kuin sukulaiset siihen aikaan, eli olisin pienviljelijänä. Talokin olisi siinä vaiheessa kohtuullisen uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sata vuotta taaksepäin olisin varmaan pärjännyt aika ok. Maailmanlaajuinen lama ei ollut vielä alkanut ja terveenä ja hyväkuntoisena olisin varmaan löytänyt töitä, ruokapalkalla jos ei muuten. Alkukesästä tuskin olisin paleltunut kuoliaaksi, vaikka olisin ensi alkuun joutunut vaikka majoittumaan ulkonakin, kunnes olisin päässyt johonkin kaupunkiin tai kylään ihmisten pariin.
Jos ei muuta, olisin alkanut kertomaan ihmisille hämmästyttäviä tarinoita siitä, millainen maailma on sadan vuoden päästä, ja varmaan tienannut ruokani sillä. Yhteiskunnassa, jossa autoja on ehkä yksi kylässä, tarinat siitä, että sadan vuoden päästä kiinalaiset ovat jo tuottamassa lentäviä autoja, amerikkalaiset ovat käyneet kuussa jo yli 55 vuotta sitten eli se on jo vanha juttu. Politiikastakin olisin osannut esittää hämmästyttäviä näkemyksiä, ja siinä sivussa kertoa kaikenlaista kaikesta, maailmankaikkeuden olemuksesta kaikissa mittakaavoissa, galakseista alkeishiukkasiin.
Osaan tehdä ruokaa, käsitellä hevosia ja muita eläimiä, käyttää käsityökaluja, kalastaa ja metsästääkin. Varmaan olisin jostain löytänyt töitä, ja iltapuhteina viihdyttänyt ihmisiä, jos ei muuta. Tuskin olisin nälkään kuollut.
Isovanhempani olivat tuolloin nuoria aikuisia. Isoisä ja hänen siskonsa opiskelivat yliopistossa. Ehkä minäkin olisin voinut, mutta olisin isotädin lailla jäänyt sitten naimattomaksi. Lyseoon olisin päässyt minäkin: kaksi muutakin isovanhempaani ovat ylioppilaita.
Lapsikuolleisuus oli muuten jo vähäisempää sata vuotta sitten, kun ruokaa riitti paremmin, eikä isorokko enää kiitos rokotusten riehunut. Yleinen kuolinsyy oli keuhkotauti eli tuberkuloosi. Se ei useinkaan heti tartunnan saatua oireile, vaan tapp oi työikäisenä vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ykköstyypin diabeetikkona: heikosti...
Et olisi saanut diabeetesta ja olisit myynyt pimeää viinaa jossain pikkukaupungissa ja elänyt herroiksi vuonna 1926. Olisit syntynyt vaikka 1900
Kieltolaki loppui vasta huhtikuussa 1932.
Mä olisin varmaan tilallinen. Eipähän kuolisi ainakaan ihan heti nälkään. Muutama piika ja pari renkiä apuna tilan töissä. Uskon että olisin pärjännyt ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan varmasti jotenkin. Olen työjuhta ja oppinut monia ammatteja käytännössä. Mihinkähän yhteiskuntaluokkaan olisin kuulunut? Esi-isät köyhiä torppareita, itsellä muutama akateeminenkin tutkinto.
Hyvin olisin pärjännyt. Laitan nytkin ruuat itse alusta asti, osaan pilkkoa puut ja lämmittää lieden/takan/leivinuunin, sähköttömyys, ulkohuussi, kantovesi sisään ja ulos ei ole ongelma. Itse asiassa mökilläni on tällaiset olosuhteet. En myöskään ole some/älykännykkäriippuvainen vaikka nyt täällä palstailenkin :). Korjaan, silitän ja huollan vaatteitani nytkin, ja vaikka en käytäkään normikotioloissa mummon polkuompelukonetta niin osaan sillä ommella. Mökillä on myös vanha kammella veivattava mankeli, sitä tulee kyllä käytettyä.
Pyöräilen myös paljon enkä välttämättä autoa tarvitse.
Sata vuotta sitten eli vuonna 1926 ei mitään keskiaikaa enää eletty, oli julkista liikennettä ja kauppoja ja palveluita.
Olisin nussinut sukutilan piikoja
Rampa ja varmaan kuollutkin. Syntymävialliset lonkat. Nyt tekonivelillä porskutan vaan menemään.
N61
Vierailija kirjoitti:
Sata vuotta sitten eli vuonna 1926 ei mitään keskiaikaa enää eletty, oli julkista liikennettä ja kauppoja ja palveluita.
Kaupungeissakin oli kerrostaloja, toki ei samanlaisilla mukavuuksilla kuin nyt.
Miten vankkureilla ratsastetaan?
Suomessa muutenkaan ei juuri käytetty vankkureita.
Saati sitten, että niillä olisi ratsastettu.