Jotkut ihan töissäkäyvät, perheelliset ihmiset ovat kauhean vihaisia ja negatiivisia

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luistavat ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

"Olepa nyt rehellinen itsellesi. Kyllä sullekin kelpaisi kiva siisti koti, puhtaat vaatteet ja ruoka pöydässä ilman ponnistelua. Mies ei ole teidänkään suhteessa yksin vaan siinä on myös nainen joka on toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään."

En ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitat. Totta kai kenelle tahansa kelpaisi siisti koti, puhtaat vaatteet ja ruoka pöydässä ilman ponnistelua. Kenen elämässä se on realismia? En väitä, että miehelleni tulee ruoka pöytään ilman ponnistelua, hän meillä ruuan yleensä laittaa. Kylläpä stereotypia miehiään marttyyrimaisesti passaavista naisista elää vahvana. Teen enemmän metatöitä, koska minulla on enemmän lapsia, enemmän vastuuta ja ehkä olen myös tarkka ja säntillinen ihminen. Yhteisen kodin kotityöt pyritään jakamaan tasan, samoin yhteisen lapsen hoivavastuu. Ja ennen kuin joku ehtii vinoilla siitä, miten niin makaa kuin petaa, niin harvapa meistä tietää, millaista esim. teini-ikäisen lapsen vanhemmuus on ennen kuin sen pääsee itse kokemaan. Tai että suhde lasten isään päättyy avioeroon, ja lasten asioiden hoitaminen on erityisen kuormittavaa vielä vuosia sen jälkeen. Olen kiitollinen mielenkiintoisesta työstäni, jossa pääsen toteuttamaan itseäni ja luomaan uutta. Olen kiitollinen perheestäni, hyvinvoinnista ja terveydestä. Mutta silti, olen myös uupunut monella mittarilla. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi huomattava osa aikuisista vaikuttaa joissain tilanteissa ihan keskenkasvuisilta? Nuori aikuinen taantuu tarvittaessa hetkessä takaisin teiniksi, keski-ikäinen kiukuttelee työpaikalla kuin pikkulapsi eikä likikään jokaista vanhusta voi kehua viisaaksi.

Aikuislapset-sarja alkaa havainnosta, että aikuisissa on toden totta eroja. Mistä ne johtuvat? Miksi yksi vaikuttaa aidosti aikuiselta mutta toinen ei? Mitä on aikuisen mielen kehitys, ja mitä sen pitäisi olla?"

https://areena.yle.fi/1-66665070

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan 

Aikuisillakin on omat kehitystasonsa, mutta suurin osan ei koskaan saavuta niitä korkeimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luistavat ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

Mistä kumman kollektiivisesta syyllisyydestä puhut? Kyse on tilastollisesta faktasta. Ei kai tilastoista tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä. Ja aika moni kotitöistä sluibaileva mies ei myöskään tee niin pahuuttaan, vaan koska on saanut tietyn mallin lapsuudestaan ja hänen puolisonsa kenties myös tietyn mallin lapsuudestaan.

Ovat aina persuja. eivät käy työssä ja kiukuttelevat.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Kyllä perhe voi kiristää hermoja vaikka ap perheettömänä kuvittelee että kun on perhe ja töitä niin kaikki on hyvin. Miten kaikki voisi aina olla hyvin? Puoliso ottaa päähän, lapset mankuu kaikesta (välillä). Työnantaja vaatii mahdottomia. Asiakkaat valittaa turhasta. Se on sitä elämää. Jatkuvasti ei jaksa olla naama hangonkeksillä.

Kyllä pitäisi jaksaa jos on älyä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen kroonisesti sairaana, irtisanottuna, työkyvyttömänä ja jätetyksi tulleena ja vielä luultavimmin jään ilman perhettä, sillä ikää on jo ja tuskin ehdin löytää kumppania. Ihmetyttää, miten ihmiset, joilla on kaikki, vain valittavat. Heidän kannattaisi muistaa, että kaiken voi menettää hetkessä.

Se on miten asian haluaa nähdä. Sinulla ei ole perhettä, saat tulla ja mennä miten haluat, toki vointisi mukaan kuten perheellisetkin. Ei perhe takaa hyvää terveyttä ja työkykyä. Sinä ehkä valvot, kuten perheellisetkin omien sairauksien ja kipujen vuoksi, mutta muuten saat nukkua, ei häiritse puolison kuorsaus eikä lasten heräilyt. Sinulla on kaikki se rauha ja oma aika jota ei perheellisellä ole. Sinua ei sido työajat, voit nukkua aamuisin miten pitkään haluavat. Lapset ja työ sen sijaan pakottavat ylös vaikka ei millään jaksaisi.

Et sitten ollut kuullut ehkäisystä?

Siks toiseks, mua ällöttää perheellisten vinkuna. Esim. vanhemmat ja isovanhemmat voi teettää paljon työtä. Perheellisen ei tarvitse tehdä kaikkea itse, ja jos sattuu sairastumaan on tukijoukot samassa huushollissa.2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luistavat ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

 

Mistä kumman kollektiivisesta syyllisyydestä puhut? Kyse on tilastollisesta faktasta. Ei kai tilastoista tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä. Ja aika moni kotitöistä sluibaileva mies ei myöskään tee niin pahuuttaan, vaan koska on saanut tietyn mallin lapsuudestaan ja hänen puolisonsa kenties myös tietyn mallin lapsuudestaan.

Saisinko ne tilastot, eikä tarvitse linkittää mitään naistenlehtien kyselyjä. 

No kai ny saatana, kun ensin on saatu työpaikka ja hankittu siihen kaikenmaailman rahareiät ympärille ja sitten - ihan humps vaan - kaikki hinnat nousivat niin että kaikki tilit menevät niin että se on humps vaan kun kaikki rahat on taas mennyt. Kun tili tulee, niin se on muutama päivä kun tili on taas mennä humpsahtanut kaikkiin pakollisiin. Sitten kun sitä suurinta rahareikää ei voi hävittää siitä pois taloutta kuormittamasta, kun pitää töissä pystyä käymään ja pennut pitää viedä hoitoon ja ajoja on. Myöskään pienempään asuntoon ei voida muuttaa, koska perheen takia pitää olla tarpeeksi tilaa. Pöljää on elämä. Vähemmästäkin on ihmisillä hermot menneet ja negatiivisuutta pukkaa, kuin just tosta tollasesta, että painetaan töitä ja sitten ei jää tileistä sitäkään vähää kuin työttömällä. Jos loppu tulisi huomenna, ei mitään menetettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luistavat ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

Mistä kumman kollektiivisesta syyllisyydestä puhut? Kyse on tilastollisesta faktasta. Ei kai tilastoista tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä. Ja aika moni kotitöistä sluibaileva mies ei myöskään tee niin pahuuttaan, vaan koska on saanut tietyn mallin lapsuudestaan ja hänen puolisonsa kenties myös tietyn mallin lapsuudestaan.

On totta, että läheisriippuvassa suhteessa on kaksi aikuista lasta joiden lapsuudensäröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu. Läheisriippa ei tunnista omaa riippuvuuttaan, eikä riippa näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen ja hän uupuu.

Vierailija kirjoitti:

No kai ny saatana, kun ensin on saatu työpaikka ja hankittu siihen kaikenmaailman rahareiät ympärille ja sitten - ihan humps vaan - kaikki hinnat nousivat niin että kaikki tilit menevät niin että se on humps vaan kun kaikki rahat on taas mennyt. Kun tili tulee, niin se on muutama päivä kun tili on taas mennä humpsahtanut kaikkiin pakollisiin. Sitten kun sitä suurinta rahareikää ei voi hävittää siitä pois taloutta kuormittamasta, kun pitää töissä pystyä käymään ja pennut pitää viedä hoitoon ja ajoja on. Myöskään pienempään asuntoon ei voida muuttaa, koska perheen takia pitää olla tarpeeksi tilaa. Pöljää on elämä. Vähemmästäkin on ihmisillä hermot menneet ja negatiivisuutta pukkaa, kuin just tosta tollasesta, että painetaan töitä ja sitten ei jää tileistä sitäkään vähää kuin työttömällä. Jos loppu tulisi huomenna, ei mitään menetettäisi.

Olet elänyt harhassa, että hyvät ajat ovat ikuiseksi ajoiksi ansaittuja? 

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen kroonisesti sairaana, irtisanottuna, työkyvyttömänä ja jätetyksi tulleena ja vielä luultavimmin jään ilman perhettä, sillä ikää on jo ja tuskin ehdin löytää kumppania. Ihmetyttää, miten ihmiset, joilla on kaikki, vain valittavat. Heidän kannattaisi muistaa, että kaiken voi menettää hetkessä.

Tai sitten voi ajatella, että mitään ei voi omistaa eikä siten myöskään menettää. En minä omista mitään. Kuka tahansa voi varastaa minulta kaiken milloin vain. Minulla on asioita, jotka liittyvät elämääni, mutta eivät ne minun ole. Kaikista vähiten ihminen omistaa lapsensa.

Omistusoikeus on heiveröinen aikuisten fantasia, ei mikään fysiikan laki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat tunteidensäätelyssä pikkulapsen tasolla. Silloin voi olla niin että omat harmitukset puretaan aina muiden niskaan eikä edes asiallisesti pystytä käyttäytymään (kukaan ei odota jotain jatkuvaa hyväntuulisuutta ja hymyilyä, asiallinen pitäisi kuitenkin pystyä olemaan.)

Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta,.

Mutta toisaalta, tuntuu, että sekään ei riitä, että on apaattinen. :(

Vierailija kirjoitti:

No kai ny saatana, kun ensin on saatu työpaikka ja hankittu siihen kaikenmaailman rahareiät ympärille ja sitten - ihan humps vaan - kaikki hinnat nousivat niin että kaikki tilit menevät niin että se on humps vaan kun kaikki rahat on taas mennyt. Kun tili tulee, niin se on muutama päivä kun tili on taas mennä humpsahtanut kaikkiin pakollisiin. Sitten kun sitä suurinta rahareikää ei voi hävittää siitä pois taloutta kuormittamasta, kun pitää töissä pystyä käymään ja pennut pitää viedä hoitoon ja ajoja on. Myöskään pienempään asuntoon ei voida muuttaa, koska perheen takia pitää olla tarpeeksi tilaa. Pöljää on elämä. Vähemmästäkin on ihmisillä hermot menneet ja negatiivisuutta pukkaa, kuin just tosta tollasesta, että painetaan töitä ja sitten ei jää tileistä sitäkään vähää kuin työttömällä. Jos loppu tulisi huomenna, ei mitään menetettäisi.

Sitä kylvää mitä niittää. 

Se on se keskiluokkasen perheenisän osa. Kato Pulmusia ja Al Bundyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luis

Ihan tilastokeskukselta löytyy dataa. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2024/ajankayton-vaihtuvat-kuvat…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ainakaan minkään maailman uhri. Se, että hoitovastuut jakautuvat epätasaisesti perheessä, voi johtua monenlaisista syistä, mutta yhteistä on, että keskimäärin naiset kuitenkin tekevät enemmän kotitöitä ja huolehtivat lasten asiat. Tekeekö se naisista uhreja? Ei mielestäni, mutta varmaan selittää, miksi joku voi olla väsynyt. Ihan yhtä lailla mies voi väsyä samoista syistä, mutta tilastollisesti se on vain harvinaisempaa. Tienaan myös enemmän kuin puolisoni, joten kannan suuremman vastuun perheen elatuksesta. T. sama

Valta osa miehistä käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa ja perheen kanssa aikaa yhdessä. Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Vain ne miehet, jotka luistavat ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

Mistä kumman kollektiivisesta syyllisyydestä puhut? Kyse on tilastollisesta faktasta. Ei kai tilastoista tarvitse kenenkään tuntea syyllisyyttä. Ja aika moni kotitöistä sluibaileva mies ei myöskään tee niin pahuuttaan, vaan koska on saanut tietyn mallin lapsuudestaan ja hänen puolisonsa kenties myös tietyn mallin lapsuudestaan.

Just, aikuinen voi ottaa asenteen ettei voi mitään kun opin tietyn mallin lapsuudessaan?🤷 

Vierailija kirjoitti:

Ovat aina persuja. eivät käy työssä ja kiukuttelevat.

Opettele lukemaan.