Seksipakosta
Heip palstailija-siskot!
Ajattelin kysäistä tällaista, kun tunnen itseni jotenkin omituiseksi...
Olemme toivoneet lasta nyt jo kuutisen vuotta, ilman tulosta. Erilaisia hoitoja on kokeiltu, lähinnä kuitenkin clomeja ja muita ovulaation induktiomuotoja. Tässä kierrossa mukana myös inssi, ensimmäistä kertaa.
Olin aivan suunnattoman helpottunut kun ei tarvinnut pöllyttää vällyjä! Tuntui siltä, että vihdoinkin on taas mukava rakastella mutenkin, kun ei ole pakko " tehdä vauvaa" . Mutta nyt tunnen itseni tosiaan oudoksi, koska mieluummin kävin läpi hankalan inssin kuin sekstailin oman rakkaani kanssa... Kaikkea sitä tulee mieleen: olenko normaali ollenkaan.
Onko teillä muilla ollut tällaisia tuntemuksia? Helpotusta, kun ei enää ole PAKKO pupuilla juuri tietyllä hetkellä?
Kommentit (10)
Juulija, hauskaa! Tai ei oikeestaan yhtään hauskaa, sillä seksipakko on kamla asia, vie viimeisetkin halut. itkua tuhertaen meilläkin viimeiset kerrat väännettiin. onneksi on maailman ihanin mies, joka jaksaa puurtaa ja onnistuu vielä laukeamaankin, vaikka halut on minimissä :)
Tauko tekee varmasti hyvää, mutta meilläkin ikää on jo niin pajon mittarissa, että kiirettä pitää. Aloitettiin muka ihan hyvissä ajoin, mutta kun hoidot vaan takkuaa ja lääkärit ei ole halukkaita etenemään nopeasti... aika kuluu. Siksi ei vihdoin induktioihin päästyä haluttu pitää yhtään välikiertoa. Jos vaan ikä sallii, ne kyllä taatusti kannattavat. Palauttavat hiukan iloa sänkyilyyn :)
Tsemppiä kaikille pakkosekstailijoille, toivottavasti saatte nopeasti tuloksia!
Kaikki tutut, joilla on lapsettomuustausta, ovat kertoneet aivan samanalaisia tunteita. Meillä on ollut hieman eri, kun meillä rakastelu ja lisääntyminen on alusta asti olleet erillään, mutta siitä huolimatta halut on hoitojen myötä olleet kortilla; tuntee itsensä jotenkin vialliseksi tai on turvonnut ja itkuinen niin eipä sitä silloin huvita.
On lopulta yleensä suuri helpotus, että lisääntyminen siirtyy pois omalta vastuulta lääkärin hoitoon. Miehillä on usein myös kovasti paineita; jos en olekaan " tarpeeksi mies" saadakseni puolisoni raskaaksi. Nyt ei tarvitse kummankaan pohtia mahdollisia taka-ajatuksia kun seksiin tekee aloitteen - se kertoo taas pelkästä halusta eikä mistään muusta. Moni pari on lopulta ennen lääkärissä tehtävien inssien aloitusta ottanut käyttöön koti-inseminaatiot, silloin paineet vähenevät eikä tarvitse pakolla yhtyä.
Jos tuntuu, että tämä on aiheuttanut pysyvämpiä vaurioita seksuaaliseen elämään yhdessä, voisi olla aiheellista käydä pari kertaa seksuaaliterapeutilla. Hyviä on esimerkiksi Sexpossa ja Väestöliitolla.
Tsemppiä lapsiprojektiin ja hehkua makuuhuoneeseen!
Olemme sekundaarisesti lapseton pari. Ekaa sai alkunsa luonnomenetelmin 1,5 v yrittamisen jalkeen ja toista on nyt yritetty jo 2,5 vuotta. Mina en enaa pysty harrastamaan seksia ollenkaan. Sattuu ihan jarkyttavasti ja KAIKKI nautinto on POISSA. Itkun kanssa olen viimeiset kerrat ollut yhdynnassa. Ollaan kaytetty liukuvoidettakin. Ei auta. Ihan kuin ematinlihakset olisivat ihan krampissa. Onko kellaan nain paha tilanne?
Olenkin siis tosi kiinnostunut koti-inseminaatiosta. Osaako kukaan kertoa siita.
kuulostaa jo aika kurjalta ja lukkiutuneelta tilanteelta. Jos asutte lähellä pääkaupunkiseutua, suosittelisin että ottaisit yhteyttä Helsingin Väestöliiton Leena Väisälään. Hän on gynekologi ja seksuaaliterapeutti (itseasiassa ihan kliininen seksologi, jos en muista ihan väärin). Saat häneen yhteyden VL:n ajanvarauksen kautta.
Koti-inseminaatio on pähkinänkuoressaan aika helppo toimenpide. Varmistetaan ovulaatio testeillä. Mies hoitelee hommat itse kuppiin (ei metalliseen), sperma vedetään ruiskuun, jossa ei ole sitä terävää kärkeä (joko leikataan pois tai sitten ainakin ennen Panadol-mikstuuran kanssa sai lapsille annostelua helpottamaan pyöristetyn ruiskun) ja sitten ruiskutetaan sperma emättimeen ja toivotaan parasta. Nuo metkun sivut on hyvät, tässä toinen linkki ja googlen kautta löytynee lisää. http://www.seta.fi/rainbow/lapset.htm#Kotiins
Voimia, toivottavasti tilanne ratkeaa ennen kuin ihan hajoatte!
Taytyy tosiaan alkaa miettimaan seksuaaliterapeuttia. Kivi putosi sydamelta tuon koti-inseminaation myota. Ehka nyt seksuaaliset halut saattavat lisaantya kun saa rauhassa ajatella vain sita eika tarvi valittaa lisaantymisesta.
Kiva vaan jos voi olla avuksi. Siitähän tässä vertaistuessa kumminkin on kyse! Tässä vielä linkki asiatietoon yhdyntäkivuista.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_ne…
Voit googlettaa lisää sanoilla vaginismi tai vulvodynia. Lantiapohjan lihaksia on hyvä treenata, että oppii rentouttamaan ne. Mulla ainakin yhdessä vaiheessa oli omat ihan pysyvästi krampissa, oli tosi kipeää.
Haleja!
Tiuhtis
Ei ole mitenkään outoa... tai sitten me ollaan kaikki outoja =)
Ihanan helpolla pääsee lapsen teossa kun ei tarvi kuin selällään maata (tosin jotkut tekee niin muutenkin...) =D
Me tosin turvauduttiin monesti ennen inssiä ns. koti- inseminaatioon eli muumimukimenetelmään, kun ei jaksettu pupuilla. Miehellä vuorotyö ja nukkumapäivinä saa kyllä heittää sänkypuuhille soronoot.
Esikoista väkertäessä seksi meni sellaiseksi pakkopullaksi, että meni tosi kauan ennenkuin se palautui ennalleen. Eli tästäkin ollaan opiksemme otettu.
Meillä yritystä 5,5 vuotta. Tutkimuksissa käytiin noin vuosi yrittämisen aloituksen jälkeen. Kaikki hyvin. Kummastakaan ei löytynyt vikaa. Silloin oli jo alkanut ilmetä haluttomuutta, ja olinkin vähän pettynyt, kun mitään vikaa ei löytynyt. Miehellä tuota haluttomuutta ei ole ollut. Minulla vain.
Vaikka yritystä on ollutkin tuo 5,5 vuotta, niin en osaa sanoa kuinka kauan todellisuudessa ollaan yritetty, koska välillä on mennyt kuukausiakin, ettei minua ole huvittanut juuri oikeaan aikaan, enkä ole pystynyt väkisin.
Se on sellainen oravanpyörä. Lapsettomuus lisää haluttomuutta, haluttomuus pidentää lapsettomuutta=(.
Nyt kuitenkin tämän vuoden alusta olen saanut seksihaluni takaisin. En todellakaan tiedä, mistä johtuu. Olen itsekin ihan ihmeissään, ja niin on mieskin=).
Meillä ei vielä ikä ole tullut vastaan (olen alle 30v.), mutta on päätetty, että jos ei tämän vuoden aikana raskaus luomusti ala, niin sitten hakeudutaan hoitoihin. Silloin, kun kärsin tuosta haluttomuudesta ja seksikerrat olivat vähissä, mies sanoi ihan suoraan, ettei kyllä mihinkään hoitoihin lähdetä, kun ei kummassakaan vikaa ole, ja seksiä ei tarpeeksi harrasteta, että nehän nauraa meidät sieltä ulos.
Nyt olen jo pidemmän aikaa ollut ihan hyvillä mielin. Uskon, että meille vielä oma lapsi suodaan, ja ehkä joku ajattelee, että olen ihan hölmö, kun sanon, että uskon sen tapahtuvan ihan luomusti=).
sillä kellontarkasta puuhailusta ja kalenteriin tuijottamisesta tulee pidemmän päälle ihan valtavan stressaavaa. Ei mikään ihme, jos siinä seksielämästä katoaa kaikki ilo ja spontaanius.
Mekin yritimme puolisentoista vuotta ennen tutkimuksiin hakeutumista kotikonstein, ja rankkaa oli viimeisen vuoden verran. Koetin tosin pitää kierron vaiheet aika lailla omana tietonani, etten olisi lisännyt miehen paineita vielä entisestään, mutta kaikesta pingottamisesta johtuen tulimme kyllä molemmat niin haluttomiksi, että tottahan mieheni ymmärsi miksi yhtäkkiä jonakin päivänä olinkin taas vonkaamassa.
Lapsettomuuden syy löytyi meillä miehestä, ja ainoa hoitomuoto meille on icsi. Olihan se rankkaa saada tällaisia uutisia, mutta makuukammarielämässä tapahtui todella positiivinen mullistus. Valtava helpotus, kun lapsen saaminen on nyt lääketieteen vallassa, ja me saamme nauttia toisistamme ilman mitään taka-ajatuksia. Ihan kuin joskus muinoin seurusteluaikoina, paitsi ettei tarvitse pelätä sitä raskaaksi tulemista!
En tiedä miten tauon pitäminen auttaisi ongelmaan silloin, kun hoitona on erilaisin lääkityksin tuettua kotipuuhastelua. Ehkä joillakin auttaa se, että edes vähäksi aikaa voisi asian unohtaa - toisaalta itse en malttaisi odottaa yrityskertojen välillä yhtään kiertoa, kun tuntuu ettei aikaa ole hukkaan heitettäväksi... koko ajan vanhetaan.