Kotiäidiksi ulkomaille miehen työn perässä?

jonka otsikko on " Kiinan-komennus laittaa muuttajan lujille"

" mitä ulkomailla voi käydä" , varsinkin kun mainitsit että parisuhde ollut jo koetuksella koska ulkomailla se todella punnitaan. J avarsinkin jos et ole sosiaalinen luonne, on klassinen asetelma se, että tunnet itsesi yksinäiseksi ja sidotuksi kotiin, turhaudut ja purat sen mieheen joka harvoin kotona...tiedät varmaan tämän.

Mutta jos voit ottaa aupairin, niin että voit itsekin tehdä jotain (urheilla, opiskella, tutustua uuteen paikkaan, kutsua ystäviä suomesta...), niin itse kyllä lähtisin.

Osaatko kieltä HYVIN ? (Ilmeisesti Jenkkeihin eli englantia). Sekin vaikuttaa paljon.

Minua suorastaan ällöttää miten länsimaiset kotirouvat suhtautuu paikallisiin palvelijoihinsa, suhtautuminen kuin suoraan siirtomaakauhdelta...

Ja sinä voit vapaasti mennä ulkomaille ja katsoa, että elämä ei siellä olekaan samanlaista kun jossain Joensuussa tuttujen ystävien kanssa tutussa kaupungissa. Kun ei ole mitään turvaverkkoa niin ilman au pairia ei todellkaan yleensä voi tehdä koskaan MITÄÄN ilman lapsia.



Vai, apua, oletko kenties Provo-Liisa, sitten ymmärrän...



Työssäkäyvä ulkomailla asuva äiti, joka ymmärtää vallan hyvin, miksi joku haluaa kotiapua ulkomailla asuessaan.

ei ole tukiverkkoa (isovanhemmat tms) joka voi auttaa lastenhoidossa jos sinulla on omia menoja (lääkäri, pankki, gyne, kampaaja jne).

Vierailija:

Minua suorastaan ällöttää miten länsimaiset kotirouvat suhtautuu paikallisiin palvelijoihinsa, suhtautuminen kuin suoraan siirtomaakauhdelta...

En ole Provo-Liisa, edes nimeni ei ole Liisa enkä asu Joensuussa. Aika heppoiselta kuulostaa tuo selityksesi, kyllä aina pärjää yksin jos niin haluaa! Ei Suomessakaan monella ole sukulaisia lähistöllä. Miksi tehdä lapsia jos lapset pitää sysätä toisen hoidettavaksi? Myös ulkomailla on päiväkoteja jonne lapset voi viedä niin äiti pääsee huvittelemaan.

Jos ei pysty ystävystymään muiden ihmisten kanssa niin saa syyttää itseään jos ei ole ystäviä.

Vierailija:

Ja sinä voit vapaasti mennä ulkomaille ja katsoa, että elämä ei siellä olekaan samanlaista kun jossain Joensuussa tuttujen ystävien kanssa tutussa kaupungissa. Kun ei ole mitään turvaverkkoa niin ilman au pairia ei todellkaan yleensä voi tehdä koskaan MITÄÄN ilman lapsia.

Vai, apua, oletko kenties Provo-Liisa, sitten ymmärrän...

Työssäkäyvä ulkomailla asuva äiti, joka ymmärtää vallan hyvin, miksi joku haluaa kotiapua ulkomailla asuessaan.

Miehen työpäivä on todennäköisesti pidempi kuin Suomessa.

Oletko ennemmin yh Suomessa kuin ulkomailla?

Osaatko paikallista kieltä tai puhutaanko maassa yleisesti esim. englantia?

Jos ero tulee, mihin/miten palaat Suomeen?

Jos parisuhde on jo valmiiksi huono, niin matka on uusi rasite.

Vierailija:

En ole Provo-Liisa, edes nimeni ei ole Liisa enkä asu Joensuussa. Aika heppoiselta kuulostaa tuo selityksesi, kyllä aina pärjää yksin jos niin haluaa! Ei Suomessakaan monella ole sukulaisia lähistöllä. Miksi tehdä lapsia jos lapset pitää sysätä toisen hoidettavaksi? Myös ulkomailla on päiväkoteja jonne lapset voi viedä niin äiti pääsee huvittelemaan.

Jos ei pysty ystävystymään muiden ihmisten kanssa niin saa syyttää itseään jos ei ole ystäviä.

Vierailija:

Miten se mahdollisuus tarjoutuu? Minä ainakin lähden ulkomailla silloin kun siltä tuntuu enkä ole orjallisesti kiinni jossain työpaikan tarjouksissa! Nytkin asun Japanissa, tällä hetkellä tosin Suomessa lomalla, ensi viikolla lähtee kone kohti Japanin kevättä!

Niin ja ihan itse siivoan ja hoidan lapset kun kerran kotona olen.



17 ja 20

Tiedoksi vaan että täällä ollaan Kotirouvia, ei kotiäitejä.



Minä ehdottaisin että ette elisi korkea tasoisen elämän sijasta säästäisitte.

Tarvitsette kunnon suunnitelman. Kuinka kauan olette. Mitä jos yksi viihtyy ja toinen ei jne.



Avioliitto on huolehdittava. Kovin ruusuista tämä elämä ei ole.

Olemme pärjänneet itsekin. Sitä pärjää vaikka olis syöpä, vaikka olis miten köyhä, kyllä on ihmisiä jotka pärjäävät huonommissa oloissa kuin sinä.



Vastaatko kuitenkin että oletko asunut ulkomailla itse pitkää aikaa? Ei vieraasta kulttuurista välttämättä ole helppoa löytää ystäviä koska HUOM on monia, jotka eivät halua edes tutustua ulkomaalaiseen, eli sinuun tai minuun. Vaikka olen asunut maassa 10 vuotta niin olen aina silti se muukalainen, jota pidetään vähän tyhmänä, epäluotettavana ja helposti huijattavana.



Kun kaikki on uutta, et tiedä, miten kaupassa toimitaan, et osaa kieltä niin että voisit hoitaa asioita, kaikki on hankalaa, lääkärissä käynti, ja muut perustasiat, joita Suomessa ei ole edes ajatellut. Siinä on alussa olo todella orpo ja kaipaa PALJON enemmän tukea kuin mitä turvallisessa koto-Suomessa.



Meillä ei ole ollut kotiapua sillon kun itse olen kotona, koska musta olisi outoa kun en tiedä miten työt jakais, mutta ymmärrän hyvin niitä joilla esim on au pair. Ja jos päivähoito maksaa tuhansia euroja niin ei varmaan ihan huvikseen lasta laita päiväkotiin.

paitsi poikkeustapauksessa (sillon kun Suomessa soitettais MLL:n) vaan auttaa vanhempia kotitöissä ja on muutenkin seurana äidille.

Miten tyhmiä ihmiset nykyään on? Odotetaan että joku tulee kädestä pitäen aikuiselle ihmiselle neuvomaan miten toimia???

Vierailija:

Kun kaikki on uutta, et tiedä, miten kaupassa toimitaan, et osaa kieltä niin että voisit hoitaa asioita, kaikki on hankalaa, lääkärissä käynti, ja muut perustasiat, joita Suomessa ei ole edes ajatellut. Siinä on alussa olo todella orpo ja kaipaa PALJON enemmän tukea kuin mitä turvallisessa koto-Suomessa.

Ulkomailla sun pitää rakentaa sosiaalinen verkostosi ihan nollasta! Ja usko mua, ei ole helppoa vaikka kieltä osaisikin. Kulttuurierot on merkittäviä ihan jo pohjoismaissa. Hyvän päivän tuttuja löytyy kohtuullisen helposti, ystäviä on vaikeampi saada. Eli pinnallista ystävällisyyttä varmasti tulet kohtaamaan, mutta ihmiset, joiden kanssa voit keskustella muusta kuin säästä tai lomasuunnitelmista ovat kiven alla.



Ja parisuhteen pitää tosiaan olla 110% kunnossa jo lähtiessä, sen verran koville se joutuu maailmalla eläessä. Useita eroja olen nähnyt ja paljon vaikeampaa on sille mukaan lähteneelle järjetää elämä kun maailmalla asutaan.



Itse olen seitsemättä vuotta miehen mukana maailmalla :). Ensin olin kotirouva, nyt kotiäiti. Vaikka kaikki onkin nyt paremmin kuin hyvin, on mulla silti varasuunnitelma ja reilu 20 000¿ rahaa omalla tilillä Suomessa (miehen kanssa yhdessä säästettyä hätävararahaa).



Nyt pohdin töihin menoa, en mitään uraa, vaikka koulutusta onkin, vaan ihan jotain pientä omaa harrastemielessä. Esim. puolipäiväisen postinkantajan hommaa olen miettinyt ;). Tulisi liikuttua, rahan takia kun ei töitä tartte tehdä.

apua ei saa olla äidillä.



Monesti nuo ulkomaankomennukset sisältävät sen verran esimerkiksi iltaisin edustustehtäviä, ettei päiväkodit siihen auta, ja mentävä on työn takia. Jonkun ne lapset pitää hoitaa, ja kotiäitikin on tavallaan töissä työnantajalle, ainakin valtion tehtävissä.

Kiitos, annoitte paljon miettimisen aihetta ja ehkä nämä selviyttävät omia ajatuksiani. Ei meillä ehkä niin pahasti tuo parisuhde ole kuralla ollutkaan koskaan, ja yhdessä on päätetty jatkaa, en tätä muuten pohtisikaan. Ja ainahan sitä tulee pientä riitaa rahasta ja kotitöistä, oli ympäristö missä hyvänsä. Ja pikkulapsiaika on varmasti niin iso kriisi, jollaista ei ole toista.



Mutta en saa miestäkään suostuteltua jäämään, polte on niin kova, että jos ei saa nykyistä vastaavaa paikkaa (a-vaihtoehto) niin ottaa minkä vaan eli b. Aluksi. Ehkä löytäisin tosiaan opiskelupaikan ulkomailtakin itselleni, jos kotirouvana elely ei jaksa kiinnostaa pidemmän päälle.

Kuinka pitkäksi aikaa miehesi olisi saamassa töitä ulkomailta? Vai onko vain tiedossa, että toistaiseksi?



Lupaudu mukaan ja sano miehellesi, että vaikka vuoden tai kaksi olet valmis olemaan kotiäitinä. Sen jälkeen katsotte tilannetta uudestaan. Tietenkin voit alkusopeutumisen jälkeen alkaa itsekin etsiä töitä ulkomailta, jos sinun alaasi on vain kyseisessä maassa tarjolla. Riippuu kovasti minne olette menossa, mutta monissa maissa on kaikennäköistä suomalaisten pitämää toimintaa tai jos ei suomalaisten niin ainakin muiden ulkomaalaisten. Näistä voisit löytää ystäviä ja lapsille oman maalaisia kavereita mm. kielen ylläpitämiseksi jne.

Tuota en ole koskaan ymmärtänyt että pitää siellä ulkomaillakin olla koko ajan suomalaisten parissa.

Kyllä vaan yksikin suomalainen kaveri on tärkeä olla ulkomailla ollessa. Toisen suomalaisen kanssa on ihan eri asia jutella kuin minkään ulkomaalaisen. Se on se _kulttuuriero_ mikä on ihan joka välissä. Suomalainen ja suomalainen vaan puhuu keskenään eri tavalla ja erilaisista asioista.



Yksi ulkosuomalainen, jolla on sekä suomalaisia, että muun maalaisia ystäviä. Ja eroa on. Vaikka periaatteessa nuo muun maalaiset ovat " parempia kavereita" ollaan enemmän tekemisissä, autetaan toisiamme lastenhoidossa jne. Niin kyllä suomalaisten kanssa juttu luistaa ihan toisella tavalla ja yhteenkuuluvuus on ihan toisella tasolla ;).

Sehän siinä juuri on rankkaa että ne opetellaan yksin eikä kukaan ole neuvomassa. Siksi on orpo olo.