Lue keskustelun säännöt.
Mietinpä tänään tällaista (ruumiillisesta kurituksesta)
21.03.2007 |
Me olemme ensimmäinen sukupolvi ihmiskunnan historiassa, joka tässä mittakaavassa kieltää ruumiillisen kurituksen. Tuhansia vuosia ihmiset ovat käyttäneet sitä ja kokeneet sen hyväksi. Edelleen, Suomi on niitä harvoja maita, joka sen kieltää. Suurimmassa osassa Euroopan maista tukkapöllyt ja nippaukset ovat aivan luonnollinen osa kasvatusta.
Itse en ole ikinä käyttänyt ruumiillista kuritusta lapsiini, enkä aio sitä tehdäkään. Joskus kuitenkin uhmaisen leikki-ikäiseni kanssa mietin, miksen minä, kun niiiiiin moni muukin ennen minua...
Saa provosoitua.
Kommentit (51)
Jotkut lapset ymmärtävät puhetta helposti, toiset vaikeammin. JOtkut sitten suorastaan tarvitsevat myös fyysistä ojennusta, ja jos sitä eivät saa, on helvetti irti. Ihan oikeasti. Moni pilalle hemmoteltu kakara, jolla ei ole enää mitään kunnioitusta aikuisia tai yhtään mitään kohtaan ei tarvitsisi muuta kuin kunnon kurinpalautuksen, selkäsaunan ja kovaa " yhteiskuntapalvelua" . Musta on törkeää jättää lapset ja nuoret oman onnensa nojaan vain sillä verukkeella, että fyysinen kurittaminen on kiellettyä. Koska jos on menty liian pitkälle väärään suuntaan, niin mikään muu ei enää auta. Tai jos lapsi lähtöjään on itsekin ylifyysinen tapaus, jolle toimii nimenomaan fyysiset rajat, miksei niitä saisi antaa?
Samoin kaikista vanhemmilla ei ole sellaisia verbaalisia tai henkisiä kykyjä, että pelkästään niillä pystyisivät lapsensa kasvattamaan. Mieluummin silloinkin fyysiset rajat kuin rajaton lapsi.
T: Kahden rauhallisen pojan äiti, jonka ei tarvitse käyttää kuin puhetta.
Vierailija:
että kaikissa perheissä ei toimi samat jutut. Jotkut lapset ovat oikeesti niin kilttejä ja helppoja, että turha niille on alkaa antamaan mitään luunappeja. Mutta toiset lapset ovat vaan kertakaikkiaan vaikeampia ja jos sellaisista lapsista haluaa kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, niin kyllä siinä valitettavasti välillä joutuu näpäyttelemään. Niin se vaan on. Muuten homma luisuu äidin ja isän kädestä ja lapsi alkaa komentelemaan koko perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kerran ruumiillista kuritusta ei saa antaa... Mutta silti olen sitä mieltä että se ON väkivaltaa ja paljon pahempi kuin esim tukkapölly. Kun nyt ihan järjellä miettiii...
JA että kaikki lapset eivät usko puhetta, eivät sitten millään?
Onko sinusta tärkeämpää, että lasta ei fyysisesti kuriteta, kuin se, että hän saisi tuntea rajat ja tuntea olevansa rakastettu, vaikka saisi välillä luunappeja tms? Koska ihan hirveän monen vanhemman väkivallaton kasvatus menee niin pahasti metsään, että oksettaa.
Mua ei koskaan rajoitettu eikä oikein kasvatettu, ja olen ollut tosi rikki siitä. Ei auttanut yhtään, vaikka ei koskaan satutettu tms. Mies on saanut selkäsaunoja ja paljon rakkautta. JA on varmasti ehjempi ihminen paremmalla itseluottamuksella. Ei nämä ole niin mustavalkoisia juttuja, että voisi sanoa, että laspesta tulee aina hieno ja upea ihminen, jos häntä ei fyysisesti kuriteta, tai hänestä tulee ahdistunut rikollinen, jos saa tukkapöllyä. ONko sitä niin vaikea tajuta?
Tärkeintä olisi, että lapset saisivat selkeät rajat ja oppisivat kunnioittamaan itseään ja toisia ihmisiä.
Vierailija:
Ihmeellistä logiikka minusta, jos lapsen kurituksen sallivan ilmapiirin yleisyys nähdään osoituksena siitä, että sen kieltävissä maissa oltaisiin jotenkin väärillä raiteilla... Nostan ennemmin hattua niille maille, jotka ensimmäisinä maailmassa uskalsivat puuttua mm. orjuuteen, naisten äänioikeuteen, perheväkivaltaan jne. Tosin jotain lasten oikeuksista ja yhteiskunnasta laajemminkin kertoo, ettävasta
nyt 2000-luvulla on menossa " Älä lyö lasta" -kampanja! :(
Oikeasti: missä raja menee? Mikä on väkivaltaa, jos se ei olekaan voimasuhteisiin liittyvää vääristynyttä vallankäyttöä? Itse lasken väkivallaksi myös mm. juuri tukistamisen ja luunapit sekä lasta vahingoittavat uhkailut. Ylipäänsä
tahallisen
satuttamisen, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Entä milloin lapsi on riittävän iso, jotta häntä ei enää saa(/tarvitse?!) tukistaa? Millä perustelette lapselle, että äiti saa kyllä satuttaa sinua, mutta älä sinä satuta muita? Vai kuuluuko lapsen edelleen alistua - eikö lapsen kuulukaan totella siksi, että hän aidosti kunnioittaa vanhempiaan ja luottaa heidän arviointikykyynsä myös kielloissa?
Itse tulen perheestä, jossa ei KOSKAAN nostettu kättä satuttamiseen. Kosketus oli aina rakkaudenosoitusta, sitä ei tarvinnuut säpsähtää. Ei edes kiukkuhetkinä, päinvastoin silloin sai mennä syliin rauhoittumaan. Meistä kukaan ei ole kokenut tarvetta " hyppiä silmille" tai kiroilla tai käyttäytyä muutenkaan sillä tavalla kuin täällä nämä väkivallattoman kasvatuksen saaneet lapset väärin perustein jo leimattiin. Onneksi rajat voi asettaa ja pitää fiksumminkin keinoin! Miestäni tukistettiin joskus, mutta hän pitää sitä osoituksena ennemminkin vanhempien heikkoudesta kuin kasvatuskyvystä, vaikka hänkin muuten omia vanhempiaan arvostaa.
On surullista, että yhä 2000-luvulla lapsen oikeudet ovat jopa näissä ns. hyvinvointivaltioissa heikommissa kantimissa kuin aikuisten. Oli havahduttavaa lukea, kuinka moni Suomessakin edelleen sallisi lasten kurituksen, mutta ei muuta perheväkivaltaa :( Vaikka pieni lapsihan se kaipaisi juuri aivan erityistä suojelua, koska on vasta kasvamassa ja rakentamassa omaa minäkuvaansa!
Maailma on pullollaan väkivalloin kasvatettuja, minävaurioisia ihmisiä. Itse en kaipaisi enää yhtään lisää. Rajat ovat rakkautta, ja niiden osoittaminen ilman satuttamista ovat sellaista viisautta, jota jokaisen vastuullisen aikuisen tulisi harjoitella jo ennen kuin lapsia saa - tai viimeistään vanhemmuuden myötä. Jos jonkun mielestä on " pakko" satuttaa, ollaan jo menty metsään. Ennemminkin siis sanoisin, että jos " välillä joutuu näpäyttelemään" , on homma jo " luisunut äidin ja isän kädestä" :(
Vierailija:
että kaikissa perheissä ei toimi samat jutut. Jotkut lapset ovat oikeesti niin kilttejä ja helppoja, että turha niille on alkaa antamaan mitään luunappeja. Mutta toiset lapset ovat vaan kertakaikkiaan vaikeampia ja jos sellaisista lapsista haluaa kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, niin kyllä siinä valitettavasti välillä joutuu näpäyttelemään. Niin se vaan on. Muuten homma luisuu äidin ja isän kädestä ja lapsi alkaa komentelemaan koko perhettä.Surullista tekstiä, muuta en voi kommentoida. Hakekaa nyt hyvät ihmiset jelppiä ennen kuin tuohon jamaan lastenne kanssa joudutte! Jostain kumman syystä näitä " vaikeita lapsia" kasaantuu juuri niihin perheisiin, joissa kovat keinot on käytössä... :' (
sesta tulee niin iso, ettet enää häntä saa raahattua jäähypenkille?
Vierailija:
- työnantajan oikeuden fyysisesti kurittaa työntekijäänsä. Eikä sekään ole voimassa kaikkialla maailmassa.
-me olemme ensimmäinen sukupolvi joka tuomitsee lapsityövoiman käytön näin laajasti
- me olemme ensimmäinen sukupolvi jossa kaikki lapset käyvät koulua varallisuudesta tai sukupuolesta riippumatta
-me olemme ensimmäinen sukupolvi joka ei ole lapsena kärsinyt ripuleista pahentuneen ruoan takia
_me olemme ensimmäinen sukupolvi jossa kukaan ei kuole jäykkäkouristukseen tai polioon
Listaan voisi lisätä sen, että
- ensimmäistä kertaa kuolemanrangaistus on ainakin kyseenalaistettu, jopa kielletty monissa maissa
- raiskaus on rikos avioliitossa
- on eläisuojelulait
- naisilla on äänioikeus
- uskonnonvapaus
...
Lasten pahoinpitelyn kieltäminen on vain osa tätä ihmisoikeusasiaa ja väkivallan kieltämistä. Miksi lasten pitäisi olla poikkeus, jos koiraakaan ei saa hakata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on omaa heikkoutta käydä kiinni. Siis ettei muuten pärjää keskustelemalla. Nykyään vanhemmilla on niin kova kiire joka paikkaan että se luunappi on nopeampi tapa hiljentää lapsi kuin keskustelu. Sääliksi käy teidän lapset ; (
Terveisin kasvatusalan ammattilainen joka todella pärjää lapsen kuin lapsen kanssa ilman tukistuksia ja luunappeja
Tämä on ensimmäinen sukupolvi joka sitä yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti ei tarvitse väkivaltaan turvautua. Sitä on muitakin auktoriteetteja olemassa kuin kivun pelko.
selkään, kun eivät muuten pärjää ja eivät tiedä miten rajat ja rakkaus lapselle annetaan. Kukin tyylillään, jos ette lastenne kanssa muuten pärjää niin antakaa fyysistä kuritusta ; (-30-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kantaa niin syvää huolta lapsen oikeuksista, ettei maailmassa enää mitään muuta olekaan! Lässyttävät äidit perhekerhoissa koittavat " puhua" nätisti Amalia-Amandalleen, miksi Niilo-Petteriä ei saa lyödä mutta Amalia siitä vähät välittää, venkuilee ja virnuilee itseensä tyytyväisenä- saattaapa vielä lyödä äitiäänkin kun tämä on " tyhmä" . Siitä alkaa taas uusi lässytyskeskustelu...ja kaikki tämä olisi vältetty, jos äiti olisi alunperin tuominnut kovasanaisesti tyttönsä teon eikä jäänyt lässyttämään. Toki asiata pitää voida puhua ja lyömistä täytyykin käsitellä, mutta eikö tuollaisessa tilanteessa fiksuin juttu olisi ollut teon tuomitseminen nopealla reagoinnilla (pari sanaa teon vakavuudesta), kuin siitä lässyttämään jääminen (pitkä kertaus siitä, miksi niin ei saa tehdä, toiselle tulee paha mieli, laki kieltää sen jne.)? Myöhemmin asiasta olisi voinut puhua perusteellisemmin.
Moni äiti on kirjoittanut väsyneensä leikki-ikäiseensä, joka esim. vaatteita puettaessa POTKII JA PUREE aikuista. Miksi tähän eivät " oikeusaktivistit" puutu?? Tuntuu usein, että nykykasvatuksen mukaan aikuiselle saa tehdä mitä vaan ilman seurauksia (fyysinen pahoinpitely, rumien puhuminen, vieraille haistattelu) mutta aikuinen ei saa koskaan menettää malttiaan tai sanoa että nyt jumalauta loppuu tuo touhu. Maailma ei toimi noin, siksi on edesvastuutonta näyttää lapselleen että äiti ei suutu, äiti on jatkuvasti kärsivällinen, äiti ei korota ääntään... johan nuo seuraukset on huomattu kouluissa, kun opettajille haistatellaan ja lapset tiedostavat " oikeutensa" vähän liiankin hyvin (tuttavapiirissä tuollainen poika, joka vaihtaa koulua jos opettajan pärstä ei miellytä eikä kukaan pistä stoppia pomputtamiselle. Varastaa ja valehtelee minkä ehtii, uhkailee käyvänsä käsiksi pienempiin sisaruksiinsa- ja tämä kaikki lässytyskasvatuksen tulosta!)...
Toisaalta en hyväksy fyysistä kuritusta ja toisaalta en hyväksy sitä että lapsia ei saada kuriin millään puheilla.
Poikani (3vuotta) on oikea herranterttu ja ajattelija. Siis todella rauhallinen lapsi joka ei tee pahojaan ja uskoo puhetta.
Tytär taas (pian 2vuotta) On veljensä vastakohta. Puhe ei auta eikä sitä kuunnella. Heittäytyy lattialle ja huutaa. Kaupassakin järjestää mahti esityksen käyntiin ja kauppiaat luulevat jo että lasta kidutetaan julkisella paikalla. Jäähyä ollaan käytetty koti oloissa. Ei tunnu auttavan, pahemmaksi vaan menee koko ajan.
Olen kyllä sitä mieltä että kuritus pitää miettiä ihan lapsen mukaan ja käyttää sitä joka parhaiten kuhunkin lapseen tehoaa.
Minä sain äidin kädestä lapsena. Muistot eivät vaivaa muuten kuin että muistan aina kuinka äitini itki joutuessaan sen tekemään. Ja olin todellakin kauhukakaroiden kauhukakara. Ihan aiheesta tuli ne harvat kuritus kerrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mulle tulee sellainen kuva näitä lukiessa, että täällä ollaan mustavalkoisia. Pelkkää kuritusta tai jatkuvaa hellimistä? Välimuotoja, anyone? Itse voisin kuvitella, että antaisin pientä kuritusta jos lapsi on tehnyt jotain todella pahaa, ei siis ihan pikku rikkeistä äänen korotusta kummempaa. Mutta sitten sitä halimista ja kehuja pitää antaa, kun lapsi on kiltisti. Ei tietenkään ihan koko ajan, jos joku nyt haluaa jotain väärin ymmärtää. Kohtuus kaikessa.
En minäkään rinnastanut imetystä ja kuritusta, vaan mietin että mikä ihmeen vimma mammoilla on tuomita toisiaan lastenkasvatuksen suhteen. On niin kovin helppoa sanoa muiden olevan väärässä, jos vähänkin voi hakea omille ajatuksiin tukea esim. lainsäädännöstä tai virallisista suosituksista. Ikäänkuin asioilla ei olisi mitään välimuotoja!
Ja minä itse olen ammattikasvattajien lapsi. Molemmilla vanhemmillani on alan koulutus ja yhteensä 60-70 vuoden kokemus lasten kasvattamisesta - ja silti heidän toiminnassaan on mielestäni joskus puutteita tai virheitä. Kommentillani tarkoitin että KAIKKI tekevät virheitä - on vain jokunen onnellinen, joka elää siinä harhassa että on täydellinen kasvattaja, KOSKA on alan ammattilainen.
Niin ja jos minulle tulee joku sanomaan kasvokkain että olen huono äiti, niin saatanpa vetäistäkin lättyyn. Tai tukistaa, hui!
t. se huono äiti joka uskalsi mainita imetyksen tässä ylivertaisten mammojen erinomaisuutta jankkaavassa ketjussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole niin tekopyhä, että kuvittelisin kaikkien pystyvän edes siihen alkeelliseen (=ei käydä lapseenkaan käsiksi) itsehillintään. Valitettavasti myös räikeämpää väkivaltaa näkyy perheiden arjessa edelleen, vaikka perheväkivalta (lapsiinkin kohdistuva satuttaminen) on ollut rikos jo pitkään. Kynnys luunapin antamiseen tai tukistamiseen on varmasti matala, jos on saanut tällaisen alistamiseen perustuvan mallin kotoa. Sitä ei välttämättä edes havahdu miettimään, jatkaa vain sukupolvien ketjua sokkona :(
Mutta että joku vielä ihan vakavissaan 2000-luvullakin kuvittelee, että kipuun perustuvan pelotteen teho on jotenkin oikeutettua, kun kyse on lapsista kohteena?! Huhhuh. Se on surullista. Miksi ei osata myöntää, että keinot on nyt loppu, metsään on menty ja voisko joku auttaa mua kääntämään kelkkaa lapsen (ja samalla oman) kiukun kohtaamisessa oikeaan suuntaan. Rajat on rakkautta, tahallinen ja tietoinen läheisen satuttaminen ei koskaan!
Siis oikeastiko tällainen aihe tippuu? Eikö riitä puhetta kuin turhanpäiväisestä vaikka että mies lausuu lapsen nimen väärin
Taitaa suurinosa lyödä lapsiaan kun ei keskustelua enempää synny?
Luulisi olevan päivän polttavin aihe! Vai käyttääkö miehenne väkivaltaa teitä kohtaan, alistutte ja kostatte sen lapsillenne?
Pelottavasti siltä kuulostaa!
Eikö olisi aika lopettaa jo kierre, ettei lapsi opi samanlaista mallia!
missä menee hyväksyttävän äidin pahoinpitelyn raja? Pureminen, raapiminen, hakkaaminen, mahaan potkiminen. Missä on se kohta kun joudutaan toteamaan, että lapsi ei välitä ja mitä sitten tehdään ?
Siinähän se, rakkaus ja rajat, puhuminen!
Jos lyöt siitä lastasi kuinka selität, ettei äitiä saa lyödä?
Jatka vaan samaan malliin niin murrosiässä hakkaa sinut!
Anna lapselle aikaa ja puhu, lopeta lyöminen! Rakkaudella!
tehdä 2-4- vuotiaan uhmaajan kanssa, joka uhmakohtauksen kourissa rikkoo kaiken mikä tielle tulee? Meidän keskimmäinen oli uhmaiässä sellainen, että potki ovia, kaatoi lastenhuoneen leluhyllyt, repi kirjat lattialle, veti lakanat sängystä jne., jos antoi vapaasti riehua. Pari kertaa uhmaiän alussa meinaan ajattelin, että tepsis sama kun esikoiselle eli että antaa raivota kiukun pois. Tällä pojalla kuitenkin oli se tahtomisen opettelu niin rankkaa hommaa, että mitään muuta en keksiny, kun ton holdingin.
Nyt poika on 9- vuotias hyväkäytöksinen, normaali hurmaava koululainen. Vieläkin on tahtoa, vaikka muille jakaa, mutta on oppinut " ympäristöystävälliset" keinot sen osoittamiseen.