En jaksa kontrolloivaa eksää....
Muutin pois miehen luota, koska en enää kestänyt jatkuvaa kontrollointia, ahdistelua ja päsmäröintiä. Nyt mies tekee sitä, että on meihin puhelinyhteydessä useita kertoja päivässä. Ensimmäinen puhelu tulee usein jo ennen lasten koulupäivää. Minulle soittaa harvemmin, koska tietää etten yleensä vastaa, mutta soittelee lapsille. Eikä siinä mitään, jos kyse olisi puhtaasti kiinnostuksesta lasten elämään, mutta kyse on tarpeesta kytätä, arvostella ja edelleen kontrolloida meitä. En voi oikein kieltääkään lapsia vastaamasta isälleen. Ja, jos yksi ei vastaa, niin soittaa kaikkien meidän puhelimet läpi. Vanhemmat lapset eivät enää hänelle vastaa, koska tuntevat samaa ahdistusta kuin minäkin. Mulle tulee fyysisesti paha olo, kun kuulen puhelimen läpi sen kovan, dominoivan äänen. Luulin, että muutto vapauttaa tuosta, mutta ei näköjään täysin vapautakaan.
Kommentit (21)
Varmaan muutkin lapset kohta lopettavat vastaamisen, kun kyllästyvät.
Vierailija kirjoitti:
Numero estoon.
Sinä et tiedä lapsiperhe-elämästä mitään
Anna luulla että sua ei vaivaa yhtään mitä hän lapsille puhuu. Hän kaipaa huomiota, älä tarjoa sitä.
Voisitte lasten kanssa sopia, että olisiko vaikka joku tietty aika päivässä tai viikossa, kun juttelevat isälle. Ei se homma oikein niin toimi, että erotaan ja sitten toinen tulee linjoja pitkin.
Kai olet sanonu lapsille, ettei heidän ole pakko vastata tai jutella, jos eivät halua?
Itse jäin lapsena vaan kuuntelemaan, kun päästään sairas äitipuoli soitti monologipuheluja minulle. Lopulta äiti nappasi puhelimen itselleen ja lopetti sen. Loppui se soittelukin sitten. Myöhemmin tämä hullu lähetteli sitten monologisähköposteja ja lopulta masinoi kokonaisen vihakampanjan täysin selkäni takana minua ja omaa lastani vastaan. Täysin käsittämätön psykoakka. Ja sitä se "isä" vaan pani. Ei voi ymmärtää, ei voi käsittää.
Mutta niin, kännykkäkulttuurissa rajojen asettaminen on tärkeää opettaa lapsille ei vain häiriköivien sukulaisten vaan myös kiusaajien ja manipuloijien varalta. Se että antaa isän kohdella huonosti ja rajattomasti voi johtaa myös huonoihin ja rajattomiin parisuhteisiin aikuisiällä. Eli osaavatko lapset sanoa, että "puhutaan myöhemmin", "puhutaan toiste", "soitan sulle takaisin", ja "en ehdi nyt jutella"? Tai että "minun pitää keskittyä nyt elämääni täällä, soitellaanko vaikka viikonloppuna?"
Lapsellahan ei ole mitään velvollisuutta olla isän käytettävissä nappia painamalla.
Kyllähän ne nuoremmat lapset näkevät toisaalta koko ajan esimerkkiä, että sinä ja vanhemmat ette vastaa. Eli heillä on siis malli tästä rajojen asettamisesta jo. Mutta tuo on ihan tyypillistä yrittää lasten kautta yrittää jonkun elämään ja aiheuttaa heille pahaa mieltä siitä, kun muut eivät vastaa.
Parempi varmaan ettet ainakaan kiellä lapsia vastaamasta isälleen. Jos kuitenkin itse kysyvät onko pakko vastata tai "miks isä soittaa koko ajan?" voit silloin jotenkin kauniisti ilmaista, että joka kerta ei ole pakollista vastata puhelimeen. Mikä se hänen tekosyynsä on, että aina on soiteltava?
Jos epäilet, että luvassa on paljon kaikkea muutakin pas*aa, kannattaa jo heti laittaa johonkin ylös noita aikoja ja määriä, kun hän soittelee. Sitten kun alkaa se puhe viranomaisille vieraannuttamisesta, sinulla on jo paljon faktaa siitä, mitä ex on itse tehnyt saadakseen lapset välttämään kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan muutkin lapset kohta lopettavat vastaamisen, kun kyllästyvät.
Totta. Toiseksi nuorin lapsi alkaa jo olla kypsänä tähän. Sanoo ettei halua vastata, kun puhelut on tenttaamista ja kyselyä ja kestävät vähintään puoli tuntia. Eivät kyllä ketkään vapaaehtoisesti soittele isälleen, puhelut tulee aina isältä päin. Ap
Käyvätkö isänsä luona usein? Menevätkö mielellään?
Ja sitten se ex-isä raivoaa vauvapalstalla vieraannuttamisestaan.
Olen kyllä sanonut, että aina ei tarvitse vastata. Toiseksi nuorin lapsista on niin kiltti luonteeltaan, että yleensä vastaa, mutta tosiaan nyt on hänkin oppinut onneksi olemaan jämäkämpi. Harmittaa, kun isä käytännössä sabotoi välit peräkanaa jokaiseen lapseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä sanonut, että aina ei tarvitse vastata. Toiseksi nuorin lapsista on niin kiltti luonteeltaan, että yleensä vastaa, mutta tosiaan nyt on hänkin oppinut onneksi olemaan jämäkämpi. Harmittaa, kun isä käytännössä sabotoi välit peräkanaa jokaiseen lapseen. Ap
Pelkkä soittaminenkin on häirintää ja vainoamista vaikka soittoihin ei vastaisikaan. Teidän on nyt laadittava pelisäännöt aikuisten kesken ja pidettävä niistä kiinni, mielellään ennen kuin lapset oppivat panemaan isänsä numeron estolistalle.
Vierailija kirjoitti:
Käyvätkö isänsä luona usein? Menevätkö mielellään?
Lapsia on yhteensä neljä. Yksi lapsista käy useammin. Kaksi vanhinta ei käy ollenkaan ja nuorin käy vain, jos oikein suostutellaan. Käytännössähän isällä on kuitenkin oikeus nähdä alle 12-vuotiaita lapsia, niin siksi tuota yhtä patistetaan käymään silloin tällöin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyvätkö isänsä luona usein? Menevätkö mielellään?
Lapsia on yhteensä neljä. Yksi lapsista käy useammin. Kaksi vanhinta ei käy ollenkaan ja nuorin käy vain, jos oikein suostutellaan. Käytännössähän isällä on kuitenkin oikeus nähdä alle 12-vuotiaita lapsia, niin siksi tuota yhtä patistetaan käymään silloin tällöin. Ap
Paitsi että isällä ei ole oikeutta. Kyse on lapsen oikeudesta.
Hae itsellesi keskusteluapua. Saat purettua menneet ja vahvistut. Juuri tuo kontrollointi on miehen tapa yrittää nakertaa sinut murusiksi edelleen. Tuollaisten tyyppien kanssa tarvitaan ammattiapu itselle.
Kaunis ajatus. Tuon tyyppisen ihmisen (isän) kanssa ei pysty sopimaan mitään, sillä hän ei omasta mielestään tee ikinä mitään väärin.
Kyse ei ole isän oikeudesta vaan lapsen oikeudesta ylläpitää suhteen vanhempiinsa ja muihin läheisiin ( mummot, ukit ym.). Alle 12-vuotiasta voi houkutella tapaamaan isäänsä, mutta ei pakottaa.
Muistan lopun elämääni, kun hyvä ystäväni soitti hädissään, että mitä hän tekee, kun hänen 10- vuotias lapsi itkee raivoisasti ja on tarrautunut patteriin, kun ei halua lähteä isän luokse. Kyseinen isä oli tuurijuoppo ja tapasi lapsiaan epäsäännöllisesti. Isä tietysti syytti äitiä vieraannuttamisesta eikä isän mielestä hänessä itsessään ollut mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole isän oikeudesta vaan lapsen oikeudesta ylläpitää suhteen vanhempiinsa ja muihin ( mummot, ukit ym.). Alle 12-vuotiasta voi houkutella tapaamaan isäänsä, mutta ei pakottaa.
Muistan lopun elämääni, kun hyvä ystäväni soitti hädissään, että mitä hän tekee, kun hänen 10- vuotias lapsi itkee raivoisasti ja on tarrautunut patteriin, kun ei halua lähteä isän luokse. Kyseinen isä oli tuurijuoppo ja tapasi lapsiaan epäsäännöllisesti. Isä tietysti syytti äitiä vieraannuttamisesta eikä isän mielestä hänessä itsessään ollut mitään vikaa.
Kyllä etävanhemmalla on oikeus nähdä lapsia, jos on yhteishuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyvätkö isänsä luona usein? Menevätkö mielellään?
Lapsia on yhteensä neljä. Yksi lapsista käy useammin. Kaksi vanhinta ei käy ollenkaan ja nuorin käy vain, jos oikein suostutellaan. Käytännössähän isällä on kuitenkin oikeus nähdä alle 12-vuotiaita lapsia, niin siksi tuota yhtä patistetaan käymään silloin tällöin. Ap
Paitsi että isällä ei ole oikeutta. Kyse on lapsen oikeudesta.
Onhan oikeus, jos on yhteishuoltajuus.
Jeps, kännykkäaika on tehnyt kyllä itsenäisestä elämästä helvetillistä, jos sitä jatkuvaa pääsyä väärinkäyttää. Tuota pommitusta voivat harrastaa myös sukulaiset tai vaikkapa tietyt nimeltä mainitsemattomat "auttaja"viranomaiset. Siis jotka omasta mielestään auttavat ja ovat niin kovin huolissaan että rikkovat toisten oikeuksia omien psykoosiensa vuoksi.