Anteeksi tyhmyyteni, mutta olen useaan otteeseen
ihmetellyt miksi tällä palstalla lähihoitajan ammatti on joku vitsin aihe? Mitä alempiarvoista tuossa ammatissa on? Enemmän minua hävettäisi tunnustaa olevani joku hyödytön strippari.
Kommentit (28)
Isosiskoni on merkonomi ja pankinjohtaja :) Meidän palkoistamme ja lähihoitsujen palkoista ei voi edes puhua samana päivänä, lisäksi meillä on päivätyö, viikonloppuvapaat... perheen kannalta siis hyvä juttu.
Että näin.
Vierailija:
olen myös ylioppilas. Mietin kauan mille alalle menisin, mutta en vain ratkaisua keksinyt. Lähihoitajakouluun menin vain " välivaiheena" , mutta huomasin sen olevan juuri mun ala! Ja olen todella tyytyväinen. Päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä ja usein soitellaan jopa kahteen paikkaan töihin samanaikaisesti. Asuntokin on pian jo maksettu.
Harkitsin kaupallista alaa, esim. tradenomin koulutusta, mutta onneksi en sinne mennyt. Kaverini sieltä valmistuneena kiroavat, kun työpaikkaa ei tahdo löytyä mistään ja joutuvat kaupan kassalle merkonomien kanssa.
alalle sopivuutta, sieltä karsitaan sellaiset, jotka eivät sovellu
ihmisten kanssa tehtävään työhön. Ja sitä matikkaa on osattava siksi,
että pystyy tekemään lääkelaskentaa, se on sitä potilasturvallisuutta.
Ja työelämän tarpeista on lähtenyt se, että lähihoitajan koulutus on laaja-alainen, hoitotyö ihmisten lähellä, arjessa, vaatii samanlaista osaamista, ovat asiakkaat sitten minkä ikäisiä tai mistä vaivasta/ongelmasta kärsiviä tahansa. Tietysti mielenterveys-päihdepuolen koulutusohjelman opiskellut pystyy sen puolen asiakkaiden kanssa paremmin työskentelemään kuin vammaispuolen koulutusohjelman käynyt, mutta jo perusopinnoissa on kaikille perustietoa kaikista eri alueista.
Lähihoitajan ammatti on vaativa ja lähihoitajat rautaisia ammattilaisia, monesti käytännön työntekijä voi olla todella osaava, vaikka ei ehkä pärjäisikään yliopistotason teoriaopinnoissa.
t. lähihoitajia kouluttava opetustyöläinen
Eihän lähäreillä ole lääkkeenjakolupia, sen homman hoitaa sairaanhoitajat.
Vierailija:
Luokkieni parhaita oppilaita hakee muuten juuri lähihoitajakoulutukseen.
Aika moni vaan käy työvoimakoulutuksena vajaa 2 vuotta, saa vielä työttömyyskorvauksen ja sen 8E päivässä. Tosi kannattavaa opiskelua, jos sattuu vielä olemaan ansiosidonnaisella. Luulen, että nämä haukuttavat lähärit ovat juuri tästä ryhmästä. Työttömät laitettu kouluun kaunistamaan tilastoja. Tiedän tapauksia, jotka suorittaa tutkintoa vuodesta toiseen pääsemättä läpi.
Teen töitä opintojen lomassa.
Alalla on niitäkin, jotka eivät muualle pääse, mutta iso osa on tosi osaajia.
En ole enää ollenkaan vakuuttunut, että haluan tehdä mitään muuta!
Olen työskennellyt erityislasten kanssa, mielenterveys puolella (suljetulla osastolla) ja narkomaanien tukipisteessä.
En ole yliopistolla oppinut tähän mennessä mitään niin arvokasta kuin työelämässä:)
Ja kyllä niitä lääkelaskuja joutuu tekemään.
En mennyt sinne, hain yliopistoon ja pääsinkin, ja työkkärikin oli hiljaa. Ajatuksenani oli siis viettää lukion jälkeen välivuosi tehden ei-mitään, mutta toisin kävi.
Itse kyllä arvostan lähihoitajia: rankkaa, vastuullistakin työtä, liian pienellä palkalla. Mutta se on jännää, että 99% tapaamistani uusista... miten sen nyt sanoisi ettei kukaan loukkaantuisi... ei niin fiksun oloisista ihmisistä (lue: pällit äidit, ei penaalin terävimmät kynät, esim. perhekerhoissa), on lähihoitajia! Samoin 3 idiooteinta luokkakaveriani yläasteelta (keskiarvo jotain 6.5 luokkaa) on nykyisin lähihoitajia. Siitä voi päätellä, että ala ei vaadi säkenöivää älyä, vaan muunlaisia taitoja.