Nukun lasteni kanssa lastenhuoneessa. Mies nukkuu yksin parisängyssä.

Mies nukkuu yksin makuuhuoneessa ja minä lastenhuoneen levitettävällä sohvalla. Tai välillä minä makkarissa ja mies lasetnhuoneessa.....Tätä ollut n.9kk

Kun vauva oli pienempi, mies nukkui 3 kuukautta esikoisen huoneen lattialla ja minä nukuin vauvan kanssa parisängyssä. Nyt meillä on parisängyn vieressä sivuvaununa pinnasänky, josta on laita laskettuna. Vauva nukkuu puoliksi meidän sängyssä, puoliksi omassa sängyssään (pää omassa sängyssä, vartalo meidänsängyssä ;)) ja nyt mieskin mahtuu viereeni. Silti lastenhuoneessa on edelleen patja lattialla ja mies menee sinne usein aamuyöllä, kun isompi poika huutaa isiä tai äitiä.



Minusta tärkeintä on, että perhe itse on tyytyväinen nukkumisjärjestelyihin. Viis siitä jos naapuri, anoppi tai muut sukulaiset paheksuvat tai ihmettelevät.

Nyt jälkeen päin naurattaa kun ajttelen niitä yöllisiä kohtauksia pimeässä talossa kun puolen tunnin välein joku vaihtaa sänkyä. Ostettiin sitten toinen parisänky ja laitettiin vanhan viereen. Nyt kaikki nukutaan " samassa sängyssä" ja ihan hyvin.

Lapsi ei nuku vieressäni vaan pinnasängyssä, mutta hän herää monta kertaa yössä. Miehellä on aikainen herätys ja minä hoitovapaalla olevana saan nukkua pitempään, siksi tällainen järjestely. Muutenkin minä kestän paremmin rikkonaisia yöunia. Viikonloppuisin mies nukkuu yleensä kanssani.

molemmilla makuuhuoneessa omat erillsiet sängyt. Vieraat ihmettelevät, mutta meille ok. Joskus mies haluaa mennä lapsen huoneeseen jossa erillinen sänky jos lapsi on kipeä tms.

Ennen mies nukkui olohuoneen sohvalla, mutta kun ostettiin uusi sohva niin ei enää.

Te kaikki varmaan voitte sit sanoo että parisuhde kukoistaa?!

NII VISSII !!!!

Vähemmän se kukoistaisi, jos oltaisiin molemmat väsyneitä ja kiukkuisia. Pienestä on joidenkin parisuhde kiinni, jos se horjuu erillään nukkumisesta.

Arkiaamuisin ei ehditä kun mies lähtee töihin ennen kukonlaulua (mielestäni). Viikonloppuisin ipanat katsoo lastenohjelmia tai leikkivät keskenään, jopa kuopus nykyään, ja silloin vanhempien makkari on rauhoitettu.



Nauratti aiempi kirjoittaja joka kertoi yöllisistä vaelluksista ja kuinka joku lapsista nukkui rattaissa... hehheheh...



Pääasia että kaikki nukkuu edes muutaman tunnin putkia joka yö, kyllä se siitä ajallaan tasoittuu

meillä parani heti oleellisesti kun lapset alkoivat nukkumaan isossa tuplaparisängyssä. Eivät edes tajua jos lähdemme sieltä olohuoneeseen tms " hoitamaan suhdetta" . Ja nythän meillä on kaksi vapaata makuuhuonetta missä olla kahdestaan ja sohvakin vapaana kun ei puolen tunnin herätyksillä vaivattu äiti enää nuku siellä.



en muista mikä numero

Mulla on ainakin aamuisin paaaaljon raukeampi olo hyvin nukutun yön jälkeen, kun härää oman ukon vierestä!

VINKKI: Saattas lapsetkin ehkäpä nukkua paremmin yönsä kun ei tartteis yötään vaellella...

Kyl se vaan on niin että ihan itteenne saatte syyttää noista " pätkäöistä" !

Kun muuton myötä päästettiin hänet samaan huoneeseen nukkumaan (piti olla väliaikainen järjestely) huomasimme, että kaikki nukuimmekin paljon paremmin kuin ennen. Lapsi tunsi olonsa selvästi turvallisemmaksi, eikä enää heräillyt kesken unien tai jos heräsikin, nukhati uudelleen samantien.

Mitä se sinua häiritsee, jos muut haluavat nukkua hyvin, ja järjestävät asiansa niin, että se onnistuu?

Esikoisen aikaan nukuimme vielä miehen kanssa perhepedissä, mutta kahden taaperon kanssa sänky on käynyt liian ahtaaksi miehelle. Kaikki nukumme paremmin, kun meillä on tilaa. Kaksoset saavat nukkua perhepedissä niin kauan kunnes itse pyytävät päästä omaan sänkyyn: esikoinen pyysi hieman alle kaksivuotiaana. Tämä on meidän tyylimme, jollekin toiselle sopii jokin muu tyyli.

Jonain öinä minä nukun sohvalla, ja mies kaksosten kanssa. He kun heräävät vielä muutamia kertoja yössä.

Ei meillä kukaan vaeltele öisin yhtikäs mihinkään. Lapset menevät nukkumaan jo 19.30, me miehen kanssa puoleltaöin, jää siis aikaa " hoitaa parisuhdetta" vaikka emme samassa sängyssä nukukaan. Kumpikaan emme miehen kanssa ole koskaan tykänneet nukkua kainalokkain, haluamme tilaa kun nukumme, toisen kainalossa ehtii olla valveillakin. Varsinaista parisuhteen hoitoa meille on ne illat ja viikonloput, kun menemme kahdestaan vaikka syömään ja elokuviin, tai koko perheen & isovanhempien voimin vaikka risteilylle/kylpylään/mökille, jossa isovanhemmat vahtivat lapsia ja me saamme miehen kanssa keskittyä toisiimme.