Nuorella koulupoissaoloja 365 tuntia

Viimeinen kevät ysiä kävin vain satunnaisesti syömässä ja kokeet tekemässä.

On se tavallista enemmän, muttei mitenkään epätavallista. Itsellä ja muutamalla muulla oli ammattikoulun ekalla juurikin tuo 300-400h poissaoloa. Paperit tuli lopulta kyllä.

No ei se ole jos on vaikka sairas niin äkkiähän nuo päivät tulee. Paljonko se tekee prosentteina.

Ei ole paljon. Nuorille tyypillistä että jos on ollut koko elämänsä tarhassa, koulussa ja muussa, että haluaa muutakin tai lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen kevät ysiä kävin vain satunnaisesti syömässä ja kokeet tekemässä.

Minulla lopetettiin poissaolojen kysely kasiluokalla, koska lintsasin niin paljon. Se johtui jokseenkin siitä, että kun olin päivät hevostallilla töissä ja hoidin eläimiä, minun piti 

hoitaa kouluhommat yöllä ja en herännyt kouluun ajoissa. Ekana yläasteen vuonna ja kasilla en oikeastaan edes viihtynyt koulussa. Mutta mulle ei tuosta sen isompaa ongelmaa 

ikinä tullut, kauheesti ne aikuiset tuota asiaa vatvo, mutta ite en miettinyt sitä koulunkäyntiä. Tein ne kouluhommat kuitenkin etänä, läksyt olit tehty ja kun tein hyvin, ei ne voineet heittää

koulusta pihalle eikä edes erityisluokille. Ne aikuiset ei oikeastaan yhtään mitään, kun arvosanat nousi kiitettäviin. 

Jos peruskouluikäinen on 100 tuntia poissa joka vuosi, hän ei ole lopuksi käynyt yhdeksänvuotista peruskoulua vaan kahdeksanvuotisen. Jos hän on joka vuosi poissa 200 tuntia, hän on käynyt seitsemänvuotisen peruskoulun. Jos nuori on joka vuosi 300 tuntia poissa, hän on käynyt koulua oikeasti vain kuusi vuotta.

Koronan jälkeen poissaolot ovat räjähtäneet. Samaan aikaan oppimistutkimukset laskevat rajusti. Älykkäät pärjäävät poissaoloista huolimatta, mutta kannattaa ottaa huomioon, että puolet oppilasta on keskitasoa tyhmempiä. 

Jos opettajat olisivat poissa edes puolet siitä, mitä nämä niin kovin sairaat lapset, Suomessa ei pyörisi yksikään koulu.

Vierailija kirjoitti:

Jos peruskouluikäinen on 100 tuntia poissa joka vuosi, hän ei ole lopuksi käynyt yhdeksänvuotista peruskoulua vaan kahdeksanvuotisen. Jos hän on joka vuosi poissa 200 tuntia, hän on käynyt seitsemänvuotisen peruskoulun. Jos nuori on joka vuosi 300 tuntia poissa, hän on käynyt koulua oikeasti vain kuusi vuotta.

Koronan jälkeen poissaolot ovat räjähtäneet. Samaan aikaan oppimistutkimukset laskevat rajusti. Älykkäät pärjäävät poissaoloista huolimatta, mutta kannattaa ottaa huomioon, että puolet oppilasta on keskitasoa tyhmempiä. 

Jos opettajat olisivat poissa edes puolet siitä, mitä nämä niin kovin sairaat lapset, Suomessa ei pyörisi yksikään koulu.

Mun mielestä kannattaisi harkita ainakin osan kohdalla, onko mahdollisuuksia kotiopetukseen. Kaikki ei sinne kouluun tule ikinä sopeutumaan ja minulle ei mikään temppu siinä auttanut. Käytännössä olin kotikoulussa omin päin. Yksi ongelma oli se, että olin tosi nopea oppimaan, minulla ei ollut oppitunneilla mitään tekemistä, kun koko tunnin tehtävät tein 10 minuutissa ja sitten turhaudun siellä. Saatoin lähteä koulusta pois kesken koulupäivän tekemään muuta. Voi koittaa korjata koulussa paikan päällä olevia ongelmia tai sitten tutkia, sopisiko kotiopetus. Ysillä oli helpompaa, kun meille tehtiin matematiikkaan tasoryhmät ja pääsin sellaiseen. Siellä laskettin lukion tehtäviä ja muutkin oppilaat oli kiitettävän oppilaita. Ei ehtinyt pitkästyä ja tylsistyä, kun oli tekemistä. 

Sama hitaammin oppiville: Sopiiko koulun opetus sen ison ryhmän mukana heille? He sitten on mieluummin muualla, jos ei sovi. Sama koulukiusatuille: Koulukiusatut on mieluummin muualla kuin koulussa. Kouluista pitää korjata ongelmia. Ongelma ei aina ole se oppilas. 

Pitkiä päiviä jos 15 päivää poissa tekee 365 tuntia!

Meidän lapsen koulussa jo 20 poissaolotuntia kuukaudessa on lasun paikka. 365 tunnista otettaisiin varmaan jo huostaan.

Jos oppilas on yhdessä vuodessa noin paljon poissa, se merkitsee noin kolmea kuukautta eli kolmasosaa koko lukuvuodesta. Määrä on huikea ja näkyy väistämättä oppimisessa ja usein ikätovereiden kuvioista putoamisena.

Vierailija kirjoitti:

Koronan jälkeen poissaolot ovat räjähtäneet. Samaan aikaan oppimistutkimukset laskevat rajusti. Älykkäät pärjäävät poissaoloista huolimatta, mutta kannattaa ottaa huomioon, että puolet oppilasta on keskitasoa tyhmempiä. 

Lastenkasvatus on muuttunut. Vanhemmilla ei ole enää keinoja millä vastahakoisen lapsen voisi pakottaa kouluun, joten yhä useampi lapsi jää vain kotiin pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos peruskouluikäinen on 100 tuntia poissa joka vuosi, hän ei ole lopuksi käynyt yhdeksänvuotista peruskoulua vaan kahdeksanvuotisen. Jos hän on joka vuosi poissa 200 tuntia, hän on käynyt seitsemänvuotisen peruskoulun. Jos nuori on joka vuosi 300 tuntia poissa, hän on käynyt koulua oikeasti vain kuusi vuotta.

Koronan jälkeen poissaolot ovat räjähtäneet. Samaan aikaan oppimistutkimukset laskevat rajusti. Älykkäät pärjäävät poissaoloista huolimatta, mutta kannattaa ottaa huomioon, että puolet oppilasta on keskitasoa tyhmempiä. 

Jos opettajat olisivat poissa edes puolet siitä, mitä nämä niin kovin sairaat lapset, Suomessa ei pyörisi yksikään koulu.

Mun mielestä kannattaisi harkita ainakin osan kohdalla, onko mahdollisuuksia kotiopetukseen. Kaikki ei sinne kouluun tule ikinä sopeutumaan ja minulle ei mikään temppu siinä auttanut. Käytännössä olin

 

Miten tällaiset, jotka "ei sopeudu" kouluun, sopeutuu mihinkään muuhunkaan??? 

"Miten tällaiset, jotka "ei sopeudu" kouluun, sopeutuu mihinkään muuhunkaan??? "

Itse en koskaan sopeutunut yläkouluun ja lintsasin vanhempieni avustuksella niin paljon kuin pystyi. Lukiossa, yliopistossa ja työelämässä ei ole ollut mitään ongelmia.