Nuoruuden rakkaus <3
On 50v nainen ja edelleen kaipaan erästä nuoruudestani. Hän oli ensirakkauteni ja ketään muuta kohtaan en ole samalla tavalla tuntenut. Olen ollut naimisissa ja pitkissä suhteissa mutta hän ei unohdu.
Alan uskomaan että elän tämän tämän tunteen kanssa lopun ikääni, koska 25 vuotta jo näin mennyt. Ihan käsittämätöntä. Mutta olen myös kiitollinen että olen saanut tuntea jotain näin vahvaa.
Onko mulla kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Olen viimeksi tänään tekstaillut omani kanssa. Hän on ollut ystäväni ennen ja jälkeen. Välissä oli kaikenlaista, emmekä päässeet seurustelemaan kun sen aika olisi ollut.
Onneksi on tämä ystävyyskin.
Se voi olla nykyään ihan mänttipää.
Erehdyin haksahtamaan nuoruudenrakkauteen viisikymppisenä. Oli joo kivaa, vaan ei kauaa. Oli ihan k..pää. Oikeestaan silloin tajusin hänen olleen k...pää jo nuorenakin.
Ei unohdu, mut en enää tietenkään uskoisi sen olevan samanlaista. Olemme jo ihan eri ihmisiä ja asiat muuttuneet paljon vuosikymmenissä. Eikä hän yksin omaan ihana aikoinaan ollut. Osasi olla todella itsekäs, itsekeskeinen ja epäempaattinen minäminä-ihminen, mutta rakastin häntä jonkun aikaa siitäkin huolimatta. Rakkaushan on sokea.
Nuoruudenrakkautta kannattaa vaalia, alussa ja nykyään, nyt ja aina <3
Ei ole unohtunut nuoruuden rakkaus. Haluaisin kyllä tietää mitä hänelle kuuluu, mutten sen enempää. Aika kun tuppaa kultaamaan muistot.
N54
Minä olen ollut nuoruudenrakkauteni kanssa hänen ehdottamallaan tauolla jo 39 vuotta. Kauankohan tämä tauko vielä mahtaa kestää? Tosin olen ollut naimisissakin jo 25 vuotta.
Ei unohdu koskaan vaikka aikaa on kulunut jo 30 vuotta. Olemme nyt eri elämäntilanteissa ja eri mantereilla. En tiedä tapaammeko enää ikinä.
Sellaista se on.
M.54