Jos tehtäisiin koe. Pitää käyttää joka vko 5€ itseensä tai toisiin ihmisiin, kumpi on vuoden kuluttua onnellisempi?

Käytän joka viikko vähintään tuon 5 euroa persaukiseen, dementoituneeseen naapurin pappaan. Pitäisi tehdä huoli-ilmoitus.

Voiko tuon viisi euroa käyttää sillä tavalla, että se poistetaan yleisesti toimeentulotuesta?

Annan jo lähes puolet palkastani hyväntekeväisyyteen eli veroihin. Ei ole tehnyt onnelliseksi.

Se joka kayttaa itseensa. Muihin rahann kaataminen on kun pohjaton sanko. Saava osapuoli ei ikina arvosta ilmaista ja hyvasta ei saa kiitosta. Eri asia on jos auttaa hadassa olevaa kerran.

Voisitko ap olla hieman täsmällisempi, en ymmärrä kysymystä "kummasta tulee onnellisempi", kun muuttujina ovat minä ja muut ihmiset, lähtötilanteessa on silti molemmat. Siis ketkä molemmat?

Käytän joka kuukausi vähän yli 1700 e muihin ihmisiin maksamalla veroja eikä se ole tehnyt minusta vielä koskaan onnellista.

Onnellisempi on ehdottomasti se, joka käyttää rahat itseensä. Silloin tietää, että raha on käytetty tuottavasti.

5 euroa on jotakin 250 vuodessa. Käytän itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisempi on ehdottomasti se, joka käyttää rahat itseensä. Silloin tietää, että raha on käytetty tuottavasti.

Ulkona näkee ihmisiä joilla raha ei mene tuottavuuteen vaan vaikka vuokrattiin sähköpotkulautaan, tupakkaan ja mega kokoiseen limsaan

Kummastakin, mut enemmän itsestä. 

Vierailija kirjoitti:

Annan jo lähes puolet palkastani hyväntekeväisyyteen eli veroihin. Ei ole tehnyt onnelliseksi.

Ei kitisevää oikeistolaista tee mikään onnelliseksi. Kitinä lakkaa kun se kuolee. Onnettomuus liittyy itsekkääseen elämänasenteeseen. Onnellisimpia ovat ne, jotka antavat itsestään muille. Onnetttomimpia ne, jotka ovat koko ajan saamapuolella omasta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ap olla hieman täsmällisempi, en ymmärrä kysymystä "kummasta tulee onnellisempi", kun muuttujina ovat minä ja muut ihmiset, lähtötilanteessa on silti molemmat. Siis ketkä molemmat?

Käytän joka kuukausi vähän yli 1700 e muihin ihmisiin maksamalla veroja eikä se ole tehnyt minusta vielä koskaan onnellista.

Etkö ole saanut koskaan mitään hyötyä noista verorahoista?

Vierailija kirjoitti:

Annan jo lähes puolet palkastani hyväntekeväisyyteen eli veroihin. Ei ole tehnyt onnelliseksi.

Liian suuri palkka.

Mitä tekemistä rahankäytöllä on onnen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Onnellisempi on ehdottomasti se, joka käyttää rahat itseensä. Silloin tietää, että raha on käytetty tuottavasti.

Jaha. Ja sä ostat vitosella toisenkin hampurilaisen, joka näkyy tuottona vyötärönympäryksessäsi ja peräpukamien määrässä ja koossa.

Tämä on kompakysymys. Jos käyttää rahaa muihin tarkoituksena saada itselleen hyvä mieli, niin eikös sitä silloin käytä itseensä?

Mä en tee hyvää rahalla vaan vapaaehtoistyöllä. Se on tuonut mulle kymmeniä ystäviä ja satoja tuttavia ja erittäin paljon onnellisuutta ja hyvää mieltä.

Onni tulee antamisesta, ei saamisesta. Enkä nyt puhu seksistä vaan esim. hymystä, huomaavaisuudesta, ihmisten välisestä myönteisestä vuorovaikutuksesta, joka kasvaa korkoa koko ajan.

Huomaa kyllä, että eräät veronmaksusta kitisevät on kaikkea muuta kuin onnellisia ja niillä on asenne, että muut on velkaa heille, vaikka heidän rahansa on meidän pienitulositen selkänahasta pois.

Mielettömän mielenkiintoinen kysymys! Ja jos vaikka tekisikin niin että joka toinen viikko 10 euroa muiden hyvinvointiin. Nyt ihan innostuin miettimään tätä :D Oon tosi huono koskaan muistamaan ketään, en tosin itsellenikään ostele mitään turhaa. Tätä olis kiva kokeilla. Mennä vaikka tuoreiden korvapuustien kanssa vanhemmille kahville. Tai viedä kevätkukat tädille. Tarrakirja veljenpojalle (on sellaista toivonut). Ei vitsit, tätä pitää jossain mielessä kokeilla. N33

Todennäköisesti en tuu siitä 5e hullua hurskaammaksi itseeni käyttäen. Minulla on jo tarpeellista tavaraa ennestään. Joten vastaan se lahjoittajatyyppi.

M

Lahjomisesta ei tuu koskaa mitään hyvää

Käytän itseeni ja puolisooni joka viikko enemmänkin kuin tuon määrän ja välillä annan ystävällekin rahaa. Samoin tekee myös puolisoni.

Ollaan eletty näin jo vuosia, ja kai ollaan onnellisempia tai sitten ei.