Oletko tavannut naista joka tuntuu jotenkin erilaiselta ettei kuulu porukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi ketju, jossa palstamiehet jakavat ennakkoluulojaan ja mutuaan. 

Haukotus. 

Juu on taas aika kapea kuva naiseudesta.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutta en ole koskaan oikein tajunnut mitä teen väärin. Missä tahansa muutaman hengen ei niin tutussa naisseurassa mut jätetään jotenkin oudosti huomiotta. Olen uudessa seurassa ehkä vähän hiljainen, mutta olen silti ystävällinen, huomioin ja olen tilannetajuinen. En ole tosikko enkä päälle kälättäjä. Silti mua kohdellaan eri tavalla kuin muita paikalla olijoita. Esim. kaverini järjestämässä tapaamisessa jossa oli neljä ennestään toisiaan tuntematonta naista itseni mukaanlukien, näistä kolmesta muusta naisesta kaksi halasi lopuksi kaikkia muita paitsi minua, vaikka he eivät näyttäneet bondanneen yhtään enempää. Jossain naisseurassa testasimme päänahan hierojaa, tai muut testasivat, hieroja vaan ojennettiin aina ohitseni jollekin muulle, ja sitten vaan siirryttiin muuhun aiheeseen ja jäin hölmönä hymyilemään. Samanlaisia tilanteita on vaikka kuinka, kaikilta muilta kysytään jotain p

Jaaha, mulla on ainakin värisuora sitten. Ulkonäköä yritin nuorempana "laimentaa" olemalla meikkaamatta ja pukeutumalla löysiin vaatteisiin, kun ärsytti kavereiden ilkeilevät kommentit tyyliin "hyvähän sun on kun oot noin laiha" tai "hyvähän se on noilla hiuksilla/säärillä". Ilme on resting bitch, jos en jaksa kokoajan hymyillä. Epävarmuuden kanssa olen taistellut koko ikäni. Vaikea ymmärtää mikä näissä niin ärsyttää muita, itse ainakin olen tavallista huomaavaisempi, jos huomaan jonkun olevan epävarma.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Te, joille ei ojenneta tavaroita tai syötetä palloa. Se johtuu siitä, että ette elekielellä ilmaise, että niin voi tehdä. Katsokaa silmiin, ojentakaa kättä. Jos ette tee elettäkään ja katsotte muualle niin saa kuvan, että ette halua vastaanottaa sitä esinettä, joka olisi tarjolla.

En voi katsoa silmiin, koska saan siitä päänsärkyä. Siksikö olen muille "näkymätön"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ajattelen asioita syvällisesti ja olen kiinnostunut laajasti maailman asioista. En jaksa hössöttää vaatteiden, ulkonäön ja ruokareseptien kanssa. Muiden asiat ei kiinnosta enkä juoruile. Usein naisporukassa tuntuu, että en kerta kaikkiaan jaksa sitä kanamaista kaakatusta. Viihdynkin paremmin miesten kanssa. 

Joo sama juttu. Naisten kaakatus on sietämätöntä. Ja se juoruilu, aaaargh!

Hienosti tästäkin saatiin tehtyä naisviha ketju. Itse tunnen todella paljon naisia ja olen naisvaltaisella alalla, mutta hyvin vähän olen kohdannut mitään ilkeämielistä juoruilua. Jo toi kaakatuksesta puhuminen on niin halventavaa. Kun ekstrovertti mies puhuu niin sehän ei ole kälkätystä vaan miehistä puhetta eikö niin? Ja kuule kyllä ne miehet osaa sen juoruilun ihan yhtä hyvin kun naiset. Lopeta toi stereotypian levittämine

Tämä. Varsinkin pick me -naiset vahvistavat näitä stereotypioita. Työpaikalla on yksi nainen joka puheissaan tekee selväksi ettei "tyttöjen jutut" kiinnosta, ja käyttäytyy avoimen halveksuvasti esimerkiksi erästä hiljaista ja sievää naista kohtaan, sekä erästä puheliaampaa ja hankinnoistaan puhuvaa naista kohtaan. Mutta yllättäen kehuu aina hiljaista ja kivannäköistä miestyökaveria ahkeraksi ja luotettavaksi, ja hihittelee puheliaalle ja hankinnoistaan jauhavalle miestyökaverille, vaikka he ovat luonteeltaan lähes täydellisiä vastineita näille inhoamilleen naisille.

Esimerkiksi sellainen. Moni nainen lähtee kaverinsa kanssa vaikka teatteriin tai ravintolaan. Toinen kysyy toiselta: "Mitä laitat päällesi?"

Olen siis itsekin nainen, mutta kyseinen kysymys saa aina sisäisesti kiehumaan. Vaatteita laitan. En ole vielä päättänyt mitä. Miksi kysyt? Haluatko, että pukeudutaan kuin identtiset kaksoset?

Ja toistan: Olen nainen. Mutta tosiaan hieman epätyypilliseksi ja erilaiseksi naiseksi itseni kokeva, kun en aina jaksa ymmärtää enemmistön kotkotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi sellainen. Moni nainen lähtee kaverinsa kanssa vaikka teatteriin tai ravintolaan. Toinen kysyy toiselta: "Mitä laitat päällesi?"

Olen siis itsekin nainen, mutta kyseinen kysymys saa aina sisäisesti kiehumaan. Vaatteita laitan. En ole vielä päättänyt mitä. Miksi kysyt? Haluatko, että pukeudutaan kuin identtiset kaksoset?

Ja toistan: Olen nainen. Mutta tosiaan hieman epätyypilliseksi ja erilaiseksi naiseksi itseni kokeva, kun en aina jaksa ymmärtää enemmistön kotkotuksia.

 

 

 

Itse saatan kysyä tuollaista nimenomaan siksi, että en ole perillä niistä kotkotuksista, mutta en haluaisi pukeutua ihan "väärin". Mutta voin kuvitella mieheni kysyvän kaveriltaan samaa teatteriin mennessä.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi sellainen. Moni nainen lähtee kaverinsa kanssa vaikka teatteriin tai ravintolaan. Toinen kysyy toiselta: "Mitä laitat päällesi?"

Olen siis itsekin nainen, mutta kyseinen kysymys saa aina sisäisesti kiehumaan. Vaatteita laitan. En ole vielä päättänyt mitä. Miksi kysyt? Haluatko, että pukeudutaan kuin identtiset kaksoset?

Ja toistan: Olen nainen. Mutta tosiaan hieman epätyypilliseksi ja erilaiseksi naiseksi itseni kokeva, kun en aina jaksa ymmärtää enemmistön kotkotuksia.

 

 

 

Hän haluaa vaan tietää etiketin

 

 

En koskaan. Kaikkihan aina kuuluvat porukkaan, niin koulussa kuin töissäkin, eikö?

Porukkaan voi olla kuulumatta tsiljoonasta eri syystä, voit varmaan ihan itsekin osata miettiä näitä syitä.

Olen tällainen. Jännitän paljon sosiaalisia tilanteita. Jännitän niitä niin kovasti, että olen vähäsen lukossa koko ajan.

Erityisesti kovalla äänellä puhuvat ja dominoivat naiset saavat minut entistä pahemmin lukkoon. Samoin vierastan piikittelyä ja piilokettuilua. Rauhallisten naisten kanssa pärjään hyvin, mutta erityisen räväkät aiheuttavat pakoreaktion.

Inhoan myös turhaa halailua, mikä koetaan tylyksi naisporukoissa helposti.

Joskus tuntuu siltä ainakin uusissa porukoissa, että en kuulu mutta yleensä en haluakaan kuulua 😁

juttelen kyllä jos asiaa mutta ei kiinnostusta kaakatukseen.