Miksi ihmiset matkustaa ulkomaille 'rentoutumaan'?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on se joka nyt on köyhä ja joka oikeasti tarvitsee rahojanne!

Matkaile kotimaassa ja pidät yllä työllisyyttä 

Ongelma on siinä, että Suomessa ei ole tarjontaa juuri kenellekään. Rantalomailijoilta puuttuu palmut ja lämpö ja yleensä myös hiekkaranta, historiafaneille on moneen muuhun maahan verrattuna kertakaikkisen olematon tarjonta, ei ole liiemmin taidettakaan, kauniit kaupungit ovat harvassa, ei myöskään ole kiinnostavia, hyviä ruokia vaan sitä samaa mitä syöt arjessa jo ja lähinnä juomisesta kiinnostuneille ei ole halpaa alkoholia. Ja moni on jo nähnyt itseään kiinnostavat kohteet useaan kertaan koska asuu Suomessa. Harva lienee kiinnostunut laittamaan vaivalla säästämiään rahoja ja rajallisia lomapäiviään Suomessa matkailuun ainakaan montaa kertaa oli valtion taloutta hoidettu miten huonosti tahansa. Tarjonta loppuu auttamatta kesken suurimmalle osalle. Suomi ei ole maailman suosituimpia matkailumaita syystä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ne matkat, joita olen tosin pystynyt tekemään ihan liian harvoin, on todellakin ollut rentoutumista. Viikon matkalla ei tarvitse koko viikkona huolehtia tiskeistä, kaupassakäynneistä, pyykinpesusta, kodin siivouksesta eikä jatkuvasta, jokapäiväisestä ruoanlaitosta. Eli todellakin rentoudun. Ei vihmo vettä poikkiteloin naamalle ja tarvita toppatakkeja, vaan aurinkoa, merta, vähän nähtävyyksiä jne. ja mieli todella lepää.

Tämähän se. En muuten ole koskaan edes miettinyt, tulisiko ulkomaanmatkaa halvemmaksi palkata viikoksi tai kahdeksi hovimestari, taloudenhoitaja, kokki ja autonkuljettaja. Noh, tuskin Suomen palkoilla. Lomamatkoilla ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että itse, passi ja lompakko siirtyy paikasta toiseen. Sitten on hyvä muistaa sekin, että ihmiset ovat erilaisia. Yhdelle se nähtävyyksiä kiertäminen on rentouttavaa, kun vertaa siihen arkeen, mitä kotona on. On jotain erilaista. Mun siskoni on just tällainen, että reissussa on suunnilleen kaikki aikataulutettu, jotta varmasti ehtii nähdä kaiken. Olen lähdössä hänen kanssaan syyskuussa Irlantiin ja jo henkisesti varautunut siihen, että mennään tukka putkella. Mainitsin hänelle hiljattain, että kun jään eläkkeelle, haluan käydä Lapissa. En nimittäin ole koskaan käynyt. Siskoni riemastui ja sanoi, että joo, mennään yhdessä. Ensin ajattelin, että olisinpa pitänyt suuni kiinni :D Mutta sitten kerroin, millaisen reissun aion tehdä. Että ei mitään etukäteissuunnitelmia ja  jos esimerkiksi haluankin tunturin juurella heittäytyä jäkälien päälle maate, mä makaan siinä vaikka 8 tuntia, jos hyvältä tuntuu. Siskoni sitten sanoi, että ai niinku joku retriitti ja vastasin, että jep. En usko, että hän haluaa lähteä mun mukaani.