Minkä takia elokuvat joissa on valkoinen mies pääosassa eivät ole ikinä woke tai dei?

Vierailija kirjoitti:

Koska elokuvaa ei koskaan tehtäisi niin että valkoinen mies näyttelisi jotain aiemmin tummaihoisen tai naisen näyttelemää hahmoa.

Pitäisi. King Kong olisi mainio kun jättigorillan tilalla olisi valkoinen jättiläismies.

Samoin Jurassic Parkin voisi tehdä uudestaan niin, että dinosauriit korvattaisiin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kritiikki joskus oli aiheellista, vaikka sen suhteen, että ihmisillä pitää olla ilmaisunvapaus eikä taidetta saa rajoittaa. Niin nykyään touhu on lähinnä jonkun parrakkaan magahomon itkemistä kuinka väärät ihmiset on elokuvissa ja peleissä, magahomo haluaa vain valkoihoisia lihaksikkaita öljyttyjä miehiä painimaan öljyttynä. Vielä jos pullottaa lahkeessa, niin se saa magahomon hyväksynnän.

Luulen, että he ovat kaappihomoja, niitä samoja miehiä jotka käy ottamassa miehiltä suihin huoltoasemien vessoissa.

Samaa mieltä. Niin paljon kun ne jauhavat anaalipanoista ja isoista, mustista ja suonikkaista. 

Ei blackfacea mutta entäs white chicks leffa jossa wayansin veljet esittää valkoisia naisia?

onko se sit white bitch face

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska valkoihoiset miehet eivät ole vähemmistössä ja sorrettuina.

Eipä Suomessa sorreta järjestelmällisesti muitakaan ryhmiä - paitsi tietysti työttömiä ja "yli-ikäisiä".

Unohdit romanit, joita on syrjitty Suomessa jo vuosikymmeniä.

Miten heitä muka syrjitään.

Metin, että minkähän takia elokuvassa "Hyvät, pahat ja rumat" meksikolaista Tuco Ramirezia eli "rumaa" esitti puolan-juutalaisen taustan omaava Eli Wallach? Eikö jo pelkästään rumuuden liittäminen meksikolaiseen riittänyt?

Tai miksi japanilaisesta 1990-luvun loppupuolen elokuvasta Ringu piti tehdä uusintona vain muutama vuosi myöhemmin lähes yksi-yhteen uusintaversio The Ring, missä pääosan journalisti Reiko Asakawan sijasta seikkailikin Naomi Wattsin näyttelemä journalisti Racher Keller?

Sama tapahtui japanilaiselle Ju-On: The Grudgelle, joka vain kaksi vuotta ilmestymisensä jälkeen filmattiin uudelleen nimellä The Grudge, mutta ällä kertaa tähtenään Sarah Michelle-Gellar. Tapahtumapaikkana tietysti edelleen Tokio, koska käytännössä mikään muu elokuvassa ei muuttunutkaan kuin pääosan esittäjän etnisyys.

Onhan niitä, esim. Brokeback Mountain.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi woke-hihhulointi loppuu.

Ei lopu.

Mielestäni alkuaikojen woketus oli parempaa kuin myöhempien aikojen. Esimerkiksi Jet Lin ja Aaliyahin v. 2000 tähdittämä elokuva Romeo Must Die on positiivinen esimerkki. Romeon ja Julian tarinasta inspiroituneena se rakentui lyhyen aasialaismiehen ja tätä pidemmän mustan naisen väliselle romanssille. Tilastollisesti kyseessä on yksi kaikkein epätodennäköisimmistä parisuhteista suurten etnisten ryhmien välillä. Elokuva oli tehty taitavasti niin, ettei siitä syntynyt oikeastaan lainkaan pakolla väännettyä woke-vaikutelmaa, kuten esimerkiksi  v. 2016 Ghostbustersin uusintaversiosta.