Lue keskustelun säännöt.
Voiko lääkäri laittaa diagnoosin ilman että siitä puhutaan mitään potilaalle.
13.05.2025 |
Mulle työterveyslääkäri oli laittanut merkinnän että minulla on paniikkihäiriö, vaikka kukaan lääkäri ei ole koskaan sitä epäillyt tai puhunut mitään sen suuntaista.
Hän uusi vain reseptini (beetasalpaajat) ja oli lätkäissyt diagnoosikoidin siihen.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilasjärjestelmään on aina pakko laittaa joku diagnoosi. Tosin sinne voi merkitä sen pysyväksi tai tilapäiseksi tai epäilyksi, mutta jotain on aina pakko laittaa.
Onko ihan faktaa? Jos on, niin huono juttu. Jos ei sairautta tiedetä niin ei siitä voi kirjata diagnoosiakaan. Silloin pitää tehdä lisätutkmuksia.
Riippu potilastietojärjestelmästä. Joissakin pystyy kirjaamaan tulosyyksi esimerkiksi ennaltaehkäisy tai muu syy, eli ei tarvitse olla ICD-10-diagnoosia. Mutta tosiaan on sellaisia järjestelmiä, joissa ei pysty tekemään reseptiä ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jengi foliohattuilee oikein huolella. Mikään diagnoosi ei ole este saada hoitoa tulevaisuudessa. Mulla on ollut alkoholiongelma ja siitä merkinnät, mutta koskaan ei ole lääkäri laittanut mitään sairauden oiretta sittemmin sen "piikkiin". Aina on saanut ihan oikean avun.
No toki en käy koskaan julkisella, vaan aina yksityisellä. Julkisen puolen hoidosta en osaa toki sanoa.
Minun masennusta kukaan ei halunnut hoitaa, lisää nepsytestejä olisi kuulemma pitänyt tehdä siitä huolimatta, että tulokset oli negatiivisia. Vaikutti pitkään, kuinka paljon lääkärit olivat valmiita uskomaan, mitä sanoin, koska joku kollega oli joskus jotain epäillyt. Yhtäkkiä mitkään kokemukset sosiaalisista tilanteista eivät olleet luotettavia. Yritin kieltää kaikki tietojen siirrot ja siitä huolimatta se pomppasi uusilla vastaanotoilla jostakin esiin, että joku testi joskus tehty mutta "kun eivät pysty lukemaan kirjauksia".
Minulle terveyskeskuksessa lisättiin pysyvät ahdistus- ja masennus diagnoosit 10 minuutin akuuttiajalla mainitsematta asiasta ollenkaan minulle. En ollut ikinä aikaisemmin edes nähnytkään kyseistä lääkäriä. Diagnoosien purkaminen vaati useamman soiton terveyskeskukseen, mutta lopulta parannuin molemmista diagnooseista. Minulla ei ollut hoitokontaktia enkä syönyt mielialalääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Pojallani oli teini-ikäisenä pitkittynyt flunssa. Kun hän meni kutsuntoihin, hänet oli vapautettu asepalveluksesta. Olimme ällistyneitä. Syynä oli vuosia vanha diagnoosi, joka ilmeisesti lisäsi riskiä asepalveluksen keskeytykseen. Emme tienneet mitään diagnoosista.
Mun veljeni sairasti reumakuumeen nuorena, oli pitkään sairaalassakin (siiloinen tapa hoitaa). Parani siitä täysin, mutta armeijassa luokiteltiin ns B-mieheksi tai jotain vastaavaa sen parantuneen taudin takia. Eli koulutettiin ensiapujoukkoihin.
On sittemmin voittanut monia hiihtokilpailuja ja urheillut paljon. Mutta B-mies kai on ja pysyy armyn kirjoissa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä diagnoosista pitäisi keskustella potilaan kanssa. Mistä sitten olette puhuneet vastaanotolla, jos ette oireistasi ja siitä, mitä ne kuvastavat? Diagnoosit eivät usein ole mitenkään itsestäänselviä, mutta lääkärin on pakko kiireessä panna "jotain" diagnoosikohtaan, jotta systeemi eli sairauskertomus pyörii eteenpäin.
Ei siihen nyt silti ihan mitä tahansa "jotain" voi laittaa. Sairauskertomus on kuitenkin juridinen potilashallinnollinen asiakirja, jonka sisällöstä vastaa virkavastuullaan jokainen, joka sinne jonkin merkinnän tekee. Jos sinne jotakin hölpönpöppöä satuilee, niin kyllä siitä perästä kuuluu, ja niin pitääkin.
Btw hoitajat eivät ole juurikaan missään paikassa vaan virassa, joten ei ole virkavastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi foliohattuilee oikein huolella. Mikään diagnoosi ei ole este saada hoitoa tulevaisuudessa. Mulla on ollut alkoholiongelma ja siitä merkinnät, mutta koskaan ei ole lääkäri laittanut mitään sairauden oiretta sittemmin sen "piikkiin". Aina on saanut ihan oikean avun.
No toki en käy koskaan julkisella, vaan aina yksityisellä. Julkisen puolen hoidosta en osaa toki sanoa.
Minun masennusta kukaan ei halunnut hoitaa, lisää nepsytestejä olisi kuulemma pitänyt tehdä siitä huolimatta, että tulokset oli negatiivisia. Vaikutti pitkään, kuinka paljon lääkärit olivat valmiita uskomaan, mitä sanoin, koska joku kollega oli joskus jotain epäillyt. Yhtäkkiä mitkään kokemukset sosiaalisista tilanteista eivät olleet luotettavia. Yritin kieltää kaikki tietojen siirrot ja siitä huolimatta se pomppasi uusilla vastaanotoilla jostakin esiin, että joku testi
Oma kokemukseni meni päinvastoin. Väkisin hoidettiin masennuksena vaikka kyseessä adhd aspergertyyppinen lievä autismi.
Etkö osaa lukea?