En pääse aikuisuuteen kiinni.
Olen jo 28v, mutta olen vasta valmistumassa korkeakoulusta alalleni. En ole ikinä ollut kunnon töissä niin että palkasta olisi oikeasti jäänyt rahaa, joten säästöjä on tasan nolla euroa. Ne pari kertaa kun olen saanut muutaman satasen säästöön, on tullut joku äkillinen meno joka on syönyt ne rahat. En tajua yhtään miten joillakin ikäisilläni, ei, paljon nuoremmillakin, on varaa matkusteluun, tatuointeihin, kalliisiin merkkivaatteisiin... En ymmärrä.
Parisuhde on, mutta en usko että mennään naimisiin tai hankitaan lapsia ikinä. En näe itseäni vieläkään sen ikäisenä että noita "saisi" tehdä.
Ajatus töistä joista maksettaisiin oikeaa kunnon palkkaa lähinnä ahdistaa. Eihän minulla kuulu olla isoja summia, mitä ihmettä minä rahalla tekisin. Kaikki aikuisuuteen liittyvät asiat lähinnä ahdistaa, ajatus työstä jossa joutuisin ottamaan vastuuta on outo. Enhän minä osaa ottaa vastuuta.
Kuuluuko tämän olla näin hankalaa?
Kommentit (23)
Koita tehdä gradu jollekin firmalle, niin voit sitä kautta päästä töihin.
Yleisesti elämästä; kaikkia pelottaa. Mutta menet vain pelkojasi kohti ja alat tehdä päätöksiä sen mukaan, millaisen elämän itsellesi haluat. Siihen ei välttämättä kuulu perinteinen perhemalli lainkaan.
Myötätuulta elämääsi!
N48
Vierailija kirjoitti:
Itellä toisinpäin APn kanssa. Ei kiinnostanut opiskelut joten hain ja sain töitä, vakinaistettiin. Säästin ja ostin asunnon. Ei velkoja, ei lainoja. Mielestäni ihan hyvä määrä säästöjä ja sijoituksia, muutamat pitkät lomareissut tehty.
Mutta.
En ole tähän ikään (31v) kertaakaan käynyt edes treffeillä, mistään parisuhteesta puhumattakaan. Ei vaan ole lykästänyt sillä rintamalla lainkaan.
31 on tosi nuori. Ehdit vielä. Itse olin nelikymppinen, kun ensimmäinen oikea parisuhde alkoi, ja olen siinä edelleen.
🇺🇦🇮🇱
Mene takaisin tuohon paikkaan missä olit? Ei se ilmapiiri ole niin tärkeä.