Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pääse aikuisuuteen kiinni.
13.05.2025 |
Olen jo 28v, mutta olen vasta valmistumassa korkeakoulusta alalleni. En ole ikinä ollut kunnon töissä niin että palkasta olisi oikeasti jäänyt rahaa, joten säästöjä on tasan nolla euroa. Ne pari kertaa kun olen saanut muutaman satasen säästöön, on tullut joku äkillinen meno joka on syönyt ne rahat. En tajua yhtään miten joillakin ikäisilläni, ei, paljon nuoremmillakin, on varaa matkusteluun, tatuointeihin, kalliisiin merkkivaatteisiin... En ymmärrä.
Parisuhde on, mutta en usko että mennään naimisiin tai hankitaan lapsia ikinä. En näe itseäni vieläkään sen ikäisenä että noita "saisi" tehdä.
Ajatus töistä joista maksettaisiin oikeaa kunnon palkkaa lähinnä ahdistaa. Eihän minulla kuulu olla isoja summia, mitä ihmettä minä rahalla tekisin. Kaikki aikuisuuteen liittyvät asiat lähinnä ahdistaa, ajatus työstä jossa joutuisin ottamaan vastuuta on outo. Enhän minä osaa ottaa vastuuta.
Kuuluuko tämän olla näin hankalaa?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. Vastuuta yleensä annetaan töissä pikkuhiljaa. Ei sua varmasti koulun penkiltä pistetä mihinkään supervastuulliseen tehtävään. Siihenkin kasvaa.
Rahasta ei puolestaan kannata ajatella noin, että ei mulla kuulu olla suuria summia. Alitajuisesti toimit sitten sen ajatuksen mukaan tosielämässä. Ala muokata omaa ajatteluasi siihen suuntaan, että ansaitset kunnon palkan siinä missä kaikki muutkin korkeasti koulutetut.
Äitini 73v sanoi, että harmi että nyt kun alkaa tajuamaan elämästä viimein jotakin, niin sitten pitääkin kohta jo kuolla
Itellä toisinpäin APn kanssa. Ei kiinnostanut opiskelut joten hain ja sain töitä, vakinaistettiin. Säästin ja ostin asunnon. Ei velkoja, ei lainoja. Mielestäni ihan hyvä määrä säästöjä ja sijoituksia, muutamat pitkät lomareissut tehty.
Mutta.
En ole tähän ikään (31v) kertaakaan käynyt edes treffeillä, mistään parisuhteesta puhumattakaan. Ei vaan ole lykästänyt sillä rintamalla lainkaan.
Joku sanoi, että kaikki on lapsia aikuisten kehoissa. Ei kenelläkään ole hajua, miten nämä jutut toimii, kaikki feikkaa. Minusta kuulostaa todelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua pelottaa vastuu, ja siksi et uskalla tavoitella asioita.
🇺🇦🇮🇱
Vastuusta puhuminen ja siitä mitä saa tehdä kuulosti vähän erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä. Vastuuta yleensä annetaan töissä pikkuhiljaa. Ei sua varmasti koulun penkiltä pistetä mihinkään supervastuulliseen tehtävään. Siihenkin kasvaa.
Rahasta ei puolestaan kannata ajatella noin, että ei mulla kuulu olla suuria summia. Alitajuisesti toimit sitten sen ajatuksen mukaan tosielämässä. Ala muokata omaa ajatteluasi siihen suuntaan, että ansaitset kunnon palkan siinä missä kaikki muutkin korkeasti koulutetut.
aloitus on trollli
Aikuisuiteet voi päästä tai olla pääsemättä niin monin eri tavoin.
Tuloerot ovat kasvaneet paljon ja lisäksi taloudellinen tilanne on ollut viimeiset viisi vuotta täydessä turbulenssissa ja tämä väkisinkin vaikuttaa nuorten "taloudelliseen aikuistumiseen".
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja palkka sekä talous ihan kunnossa. Olen sinua kymmenen vuotta edellä, voit olla kymmenen vuoden päästä paljon paremmassa tilanteessa kuin minä nyt. Itsekin aloin vasta noin sinun ikäisenäsi saamaan selkeitä palkankorotuksia työpaikanvaihdosten myötä ja sitä kautta sitten alkoi säästöjäkin kertymään sekä jäi jotain yli itseensä tuhlaamiseen.
Toisaalta, olen liki nelikymppinen nainen joka tekee töitä, mutta vapaa-aika menee pleikkaria pelaillen ja pilveä poltellen kuin milläkin teinipojalla. Eli pelkkää taloutta ja työtilannetta tarkastelemalla ei voi kenenkään aikuistumisesta lopulta päätellä mitään.
Tärkeintä on se, että yrität rakentaa mahdollisimman itsesi näköisen elämän niistä spekseistä mitä sinulla on ja välittämättä ulkopuolisesta paineesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää kohta 50. Töitä, perhe ja lapsia on. Rahaa millä rellestää.
Aikuiseksi en itseäni tunne enkä sellaiseksi ala.
Sun tilanne kuulostaa normaalilta. Työttömyys lisääntyy kokoajan, harvalla on varaa matkustella, varsinkaan opiskelijalla.
Kyllä minusta ainakin ois vaan hyvä löytää työ josta saa kunnon palkkaa, mutta oon jo aikalailla toivoin tän suhteen menettänyt. Ikää jo 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostat auton ja asunnon nyt ainakin ihan ensimmäiseksi jos sitä rahaa sattuu saamaan enemmän...
Mistä kumpuaa tuo ajatus, että et "saisi" tehdä aikuisuuteen kuuluvia asioita tai ne eivät kuuluisi sulle? Onko sun elämässä joku, joka kohtelee sua epäkypsänä lapsena ja syöttää tällaisia ajatuksia sun päähän? Toki elämässä koko ajan oppii lisää, mutta ei sulla ole odotettavissa mitään sellaista maagista äkkikypsymistä, jonka jälkeen olisit kunnolla aikuinen. Sun aikuisuus on nyt. 28 on ihan hyvä ikä mennä kunnon töihin, saada kunnon palkkaa, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ja sulle todellakin kuuluu jokainen euro jonka työnantaja sulle maksaa. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meet töihin niin loppuu tuollainen ajattelu
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tuo ajatus, että et "saisi" tehdä aikuisuuteen kuuluvia asioita tai ne eivät kuuluisi sulle? Onko sun elämässä joku, joka kohtelee sua epäkypsänä lapsena ja syöttää tällaisia ajatuksia sun päähän? Toki elämässä koko ajan oppii lisää, mutta ei sulla ole odotettavissa mitään sellaista maagista äkkikypsymistä, jonka jälkeen olisit kunnolla aikuinen. Sun aikuisuus on nyt. 28 on ihan hyvä ikä mennä kunnon töihin, saada kunnon palkkaa, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ja sulle todellakin kuuluu jokainen euro jonka työnantaja sulle maksaa. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole.
sinulle tiedoksi, 28 vuotiaat ei vietä vauva palstalla aikaa, kannattaisi miettiä uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tuo ajatus, että et "saisi" tehdä aikuisuuteen kuuluvia asioita tai ne eivät kuuluisi sulle? Onko sun elämässä joku, joka kohtelee sua epäkypsänä lapsena ja syöttää tällaisia ajatuksia sun päähän? Toki elämässä koko ajan oppii lisää, mutta ei sulla ole odotettavissa mitään sellaista maagista äkkikypsymistä, jonka jälkeen olisit kunnolla aikuinen. Sun aikuisuus on nyt. 28 on ihan hyvä ikä mennä kunnon töihin, saada kunnon palkkaa, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ja sulle todellakin kuuluu jokainen euro jonka työnantaja sulle maksaa. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole.
sinulle tiedoksi, 28 vuotiaat ei vietä vauva palstalla aikaa, kannattaisi miettiä uudestaan
Olen 25v mies ja olen monta tuntia päivässä täällä
"Sais tehdä aikuisuuteen kuuluvia asioita?"
Missä ja kuka ne on määritellyt, mitä ne ovat?
Elämää voi elää kukin tavallaan. Mielekkyys vain pitää löytää, eikä se ole välttämättä rahasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tuo ajatus, että et "saisi" tehdä aikuisuuteen kuuluvia asioita tai ne eivät kuuluisi sulle? Onko sun elämässä joku, joka kohtelee sua epäkypsänä lapsena ja syöttää tällaisia ajatuksia sun päähän? Toki elämässä koko ajan oppii lisää, mutta ei sulla ole odotettavissa mitään sellaista maagista äkkikypsymistä, jonka jälkeen olisit kunnolla aikuinen. Sun aikuisuus on nyt. 28 on ihan hyvä ikä mennä kunnon töihin, saada kunnon palkkaa, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ja sulle todellakin kuuluu jokainen euro jonka työnantaja sulle maksaa. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole.
sinulle tiedoksi, 28 vuotiaat ei vietä vauva palstalla aikaa, kannattaisi miettiä uudestaan
Olen 25v mies ja olen monta tuntia päivässä täällä
miksi ihmeessä?
Minulle tulee aikuisuuteen kuuluvista asioista yhä sellainen tunne kuin teininä, että sitten joskus voi tehdä noin. Ja sitten havahdun aina että ai niin, minähän olen nyt se aikuinen. Tuntuu että skippasin kokonaan jonkun aikuistumisvaiheen.
Töissä olen ollut vain pari kertaa, teininä nurmikkoa leikkaamassa ja nyt aikuisena satunnaisissa hanttihommissa. Lopetin työt itseasiassa juuri koska työilmapiiri oli surkea. Olen yrittänyt hakea töitä opiskelun ohessa vuosia ja nyt tuolla entisessä työpaikassa lopetettuani ihan päivittäin, mutta turhaan. Menisin riemusta kiljuen töihin jos niitä saisin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Normaalia joillekin. Ei ole kiire. Mene omaan tahtiin. Ehkä voi etsiä pienempiä tulolähteitä, jos palkkatyö ahdistaa tai sitten ei sitäkään. Mutta hyvinvointi edellä. Maailma tarvitsee uudistusta ja tasapainoa.