Pahoitinko mieleni turhasta (liittyy äitienpäivään)?
Olen suurperheen äiti, minulla on viisi lasta. Neljä aikuista lasta (kaikki työelämässä, kaksi heistä opiskelijaa, mutta käyvät samanaikaisesti töissä).
Mieheni kutsui lapset meille brunssille, hän oli ostanut kaikki tarjottavat. (Tämä oli ihana juttu).
Sain lapsiltani ruokakaupasta ostetun kukkakimpun. En edes korttia.
Olen luullut olevani hyvä äiti. Olen vienyt lapsia vuorotellen ulkomaanmatkoille, välillä konsertteihin, teatteriin. Kahviloihin, ravintolaan. Olen ostanut heille kivoja vaatteita. Olen lainannut autoani viikottain, lapset ovat saaneet pitää kotonamme juhlia kavereilleen.
En todellakaan odottanut suuria lahjoja, mutta eivät edes yhteistä korttia olleet vaivautuneet kirjoittamaan. Tuli vähän surullinen olo.
Pahoitinko mieleni turhasta?
(Ilkeät ihmiset älkää vaivautuko kommentoimaan)
Kommentit (65)
Ehkä lapset eivät pidä korttia niin suuressa arvossa kuin sinä.
Ymmärrän, että harmittaa. Lapset ehkä ajattelevat, että läsnäolo on tärkein ja että tiedät tärkeytesi ja heidän tunteensa ilman korttiakin.
Sanoivatko onnittelut ääneen?
Itse en pahoittaisi mieltä tuollaisesta. Ajattelen niin ettei lapset ole velkaa vanhemmille muuta kuin sen, että yrittävät pärjätä elämässä ja eivät aiheuta vanhemmille turhia murheita. Vaikka kukkapuska olisi edullisempi, niin ajatus on tärkein. On myös vanhempia jotka eivät halua mitään ja toivotukset laitetaan whatsappin kautta. Voithan sanoa lapsillesi että toivoisit ensi kerralla heiltä korttia. Asiat kannattaa puhua suoraan. Toivottavasti äitienpäiväsi oli muuten mukava.
Hankkivatko alle 30-vuotiaat enää kortteja ollenkaan? Ovat tottuneet digiaikaan syntymästään asti.
Lasket, mitä olet tehnyt? Ja loukkaannut? En vaivaudu vastaamaan.
Todellakin pahoitit mielesi turhasta.
Tärkeintä että lapset jotenkin muistaa äitiä ja tulevat paikalle kun heidät on erikseen vielä kutsuttu. Yhdessäolo on tärkeämpää kuin kortti ja kukka.
Erikoista ettei kukaan neljästä hankkinut mitään lahjaa.
En oo koskaan antanut toisille mitään sillä ajatuksella että mun pitäisi saada lahjoina jotain vastaavaa takaisin. Eikö tärkeintä ole että lapset tuli paikalle?
Oletko opettanut lapsille, kun he olivat pieniä, että on kohteliasta muistaa juhlakalua kortilla ja lahjoilla? Oletko näyttänyt esimerkkiä?
Sait sentään kukkakimpun, ja lapset tulivat paikalle. Moni nuori aikuinen ei vaivaudu vierailemaan, kun on omia, kivempiakin menoja.
Mä pitäisin kauheeta meteliä jos en saisi korttia ja kukkia. Niin että jää kaikille mieleen että ei pääse helpolla. Ei oo iso vaiva hankkia kukat ja kortti mutta äitinä olo se vasta vaatii sisukkuutta. Tyhmät lapset, liian hyvään totutit.
Itse laitoin aikoinaan äidilleni kortin. Se oli tapa ennen älyaikaa. Lapsilta en ole saanut kuin heidän kouluissa tekemiään.
Paljon tärkeämpää että soittavat ja muistavat. Tänään videopuheluin. Noh, emme mitään kukka/lahjasukua ole. Lasten synttärit on juhlittu, siis lastenlasten.
Nuorille kortit ei ole enää niin tärkeitä kuin sinun ikäpolvelle. Oliko teillä mukava tunnelma? Kai se on tärkeintä.
Kukkaset on ihana idea, mutta kunnon kukkakaupassa kukkien hinnat ovat myös nousseet hurjasti. Niiden hinta on 50-70 euron välillä. Toki lapset voisivat ostaa yhdessä jolloin summa ei olisi niin iso, mutta tässä maailmantilanteessa kun kaikki on niin kallista ja tiukkaa, niin hyväksyisin ruokakaupankin edullisemman kukkapuskan. Ajatus on tärkein ja se, että äitiä edes jotenkin muistaa.
Oot kuten anoppi: väärin muistettu.
Kyllä pahoitit. Kaikki tulivat. Itse olen luopunut korteista jo vuosia sitten. Ihan markettiruusun vein äidilleni.
Lapsille sanoin aina etten mitään lahjoja tarvitse, riittää kun oitävät yhteyttä. Sanoniöut että sitten kun olen vanhainkodissa sitten kukat että kaikki näkee että muistettu on. Vielä asun kotona.
Lapseni niin niukoin rahoin opiskelivat että kohtuutonta olisi ollut odottaa kortteja, nekin jo monta euroa, saati lahjoja ja kukkia.
Kyllä pahoitit turhasta. Jokainen tuli kuitenkin paikalle ja kukat on paljon tärkeämmät kuin joku kortti.