Perinnönjaon epäoikeudenmukaisuus

iso maatila ,on myös riski ,isot kiinteistöverot ja vaikea saada kannattamaan,en haluaisi periä maaseudulta tilaa ,jollen olisi joku agronomi. vie rahat ja terveyden. eli on hyvä, et siirtyy osaajalle tila, muut saa jotain muuta arvokasta.

tiedän itsekkin, miltä tuntuu jäädä ilman perintöä. mut on jätetty ilman perintöö ja suosikille kaikki,ei ole kiva fiilis,toisaalta ei mene veroja,ei byrokratiaa jne. eli pääsin eroon sukukiistoista ja sukulaisista. eli parempi näin.asiat voi kääntyä parhain päin sille vaille jääneelle kuitenkin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän välit vasta meneekin, kun yksi perillisistä alkaa vaatia toiselle tärkeän omaisuuden myymistä. Jos ei toisella ole varaa ostaa vaatijaa ulos, on pakko myydä jollekin vieraalle. Osaomistus on aina hankala juttu, jos omistuksen kohde on toiselle tärkeä ja toinen haluaa vain fyrkat.

No tämä! Jos mä olisin aikoinaan saanut puolet vanhempieni firmasta, koko firma olisi pitänyt laittaa myyntiin ja koska yleensä yrityskaupoissa käy niin, että hetken päästä alkaa myös saneeraukset, niin siskoni olisi saattanut olla sitten hetken päästä työtön. Ja syy hänen työttömyyteensä olisin ollut minä. Oisko kiitellyt mua? No ei. Tällä hetkellä omistan 1/4 isäni asunnosta ja siskoni toisen neljänneksen. Isäni puolet. Tässä kuussa on taloyhtiön yhtiökokous  ja nyt mietin, annanko isälle valtakirjan sen neljänneksen osalta vai en. Asutaan siis samassa taloyhtiössä. Ollaa

Pidä itselläsi. Jos olette samaa mieltä, käytä ko. ääni. Jos eri mieltä, niin voit jättää käyttämättä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 13: "Tätä en voi sietää, että se paljon enemmän saanut sisarus ei itse puutu tilanteeseen. Vanhemmat kohtelee eri tavalla ja sisarus vaan myhäilee vieressä kun itse on saamassa etua paljon enemmän. Niin teki minun siskoni. Elelee vaan tyytyväisenä vaikka olisi voinut puuttua eri arvoiseen kohteluun. Myös se sisarus voi omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, että sitä eripuraa ei synny sisarusten välille. "

Tilanteet ovat erilaisia. Mulla olisi mennyt välit siskooni, jos siskoni olisi aikoinaan vaatinut mulle puolet vanhempieni yrityksestä. Tai että mullekin pitää opstaa joka viides vuosi auto. Mihin helkattiin mä olisin sen edellisen auton parkkikselta saatu vietyä, kun mulla ei ole edes ajokorttia? 

Nyt äidin perinnönjaossa oli hetken aikaa riskinä, että mä olisin saanut joko vanhempieni omistaman sijoitusasunnon tai osan metsää ja mökkiä. Mun poikani nauroikin, että "sä et taida äiti haluta edes yhtä hyttystä

Toivottavasti sisaresi tajuaa, miten paljon on saanut, ja osin sinun ansiostasi, kun et ole vaatinut mitään. Kyllä minustakin sinulle olisi pitänyt sitten vastaavasti ostaa jotain mitä sinä tarvitset tai haluat, tai sun lapsillesi. Eikö niilläkään ole ajokortteja? 

Ja jos sisaresi onkin hypännyt, niin niinhän sinäkin olet auttanut vanhempiasi jopa oman terveytesi uhalla. 

Ilmeisesti sullakin on hyvä taloustilanne ja osaat olla kiitollinen ja onnellinen siitä. Se on hyvä juttu. Toivon, ettei jostain piilosta hyöki katkeruus, koska kyllähän tuossa olisi aineksia siihenkin. Toisaalta jos on vauraudessa saanut elää, niin on ehkä helpompi asennoitua ihan tietoisesti kiitollisuuteen, kun ei ole selviytyminen uhattuna. Itselläni ei ehkä onnistuisi, jos olisi noin räikeästi suosittu toista. 

Saitko siis sen sijoitusasunnon kumminkin? Vai menikö sekin siskollesi? Ajattelin vain, että jos et halua toimia vuokranantajana, niin voithan aina tehdä siitä itsellesi loma-asunnon, oikein kunnon woman caven, olettaen, että sekin ei ole samassa pihapiirissä. :D

Vierailija kirjoitti:

V i t t u kun saisikin perintöä...mistään ei tunnu tippuvan mitään...muut kyllä vetää hilloa ja kiinteää omaisuutta vähän joka suunnasta...kyllä kyrsii..

Oletko Heikki?

Miten lapset, jotka ovat saaneet alkunsa lahjasoluilla, joilla on vain itsellinen äiti. Saavat perinnön vain äidin puolelta. Kyllä voi olla aikuisena kova paikka!  Ja sekin kun muilla lapsilla on isä ja isän puoleinen suku: isovanhemmat ja serkut.  

Nro 43: Äidin osuus sijoitusasunnosta meni isälle. Siinä on ollut samat vuokralaiset jo kohta 30 vuotta (ovat nyt jo yli 80-vuotiaita) eikä mun vanehmmat ole korottaneet  vuokraa 15-20:een vuoteen. Hyvät vuokralaiset kyllä, mutta taloyhtiöön tehtiin viime kesänä putkiremontti ja nyt se vuokra ei kata enää edes vastiketta eli isä maksaa enemmän siitä asunnosta kuin mitä saa vuokratuloja. Remontin vuoksi vuokraa voi korottaa lain mukaan vähän reippaamminkin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että vuokralla olisi voinut maksaa vastikkeet. En myöskään halunnut olla se kuspää, joka heittää vanhan pariskunnan siitä pihalle ja ottaa siihen uudet vuokralaiset uudella sopimuksella. Todennäköisesti se asunto tulee mulle sitten aikanaan, kun isäkin kuolee, mutta mä toivon - kamala sanoa näin :D - että ne vuokralaisetkin on sitten jo hoivakodissa tai haudassa. 

Kummallakaan mun lapsistani ei ole ajokorttia, joten hekään eivät autoa tarvitse. Ja joo, enemmänhän mä vanhempiani autoin ja varsinkin silloin, kun äidin muistisairaus paheni, mutta olen jo siskolleni sanonut, että isä on sitten kokonaan sun heiniäsi. Mä käyn isän luona vain kerran viikossa kahvilla ja mun siskoni saa hoitaa kaiken muun. Ja olet oikeassa, mun taloustilanteeni on oikein hyvä. On säästöjä ja sijoituksia, osinkotuloja tulee joka vuosi, asunto on velaton ja palkka sen verran hyvä, että olen voinut jo yli 2 vuotta tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Tavoite mulla on, että voisin lopettaa työnteon kokonaan ja vuotta ennen alinta eläkeikää eli jo ensi syksynä. Olen nuorena ollut sekä rahaton että asunnoton, joten sekin puoli elämästä on tullut koettua. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - olen ihan tyytyväinen siihen, mitä mulla nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Miten lapset, jotka ovat saaneet alkunsa lahjasoluilla, joilla on vain itsellinen äiti. Saavat perinnön vain äidin puolelta. Kyllä voi olla aikuisena kova paikka!  Ja sekin kun muilla lapsilla on isä ja isän puoleinen suku: isovanhemmat ja serkut.  

Eipä sitä perintöä oletuksena tule vaikka olisikin lapsella sukulaisia myös isän puolelta. Meillä on paljon sukulaisia kuollut ja monella ollut omaisuutena vain pieneen vuokra-asuntoon mahtuvat huonekalut. Osa sosiaalitoimen avustuksella saatu hautaan kun ovat olleet täysin varattomia vaikka ovatkin koko elämänsä tehneet töitä ennen eläkkeelle jäämistä.

Itsellä lapset perii "vain" minun puoleltani. On omistusasunto ja sijoitusvarallisuutta niin en usko että tulee kauhean kova paikka olemaan lapsille kun saa vain äidin puolelta perinnön, tietenkin kovan paikan tekee se läheisen menettäminen. Meillä on viimevuosina lähteneet yksi sukupolvi ja onhan se perinnönjako kamalan raskas prosessi asunnon myymisineen ja mahdollisine riitoineen. Melkeinpä helpompaa jälkeläisille olisi jos olisi täysin varaton lähtiessään. 

Itsellisillä äideillä lapsiluku jää yleensä aika vähiin, lapset tehdään varmasti keskivertoa myöhemmin ja elämäntilanne käydään tarkasti läpi ennen hoitojen aloittamista, kaikki nuo varmasti lisää todennäköisyyttä että jotain perintöä sentään lapset tulee saamaan. Ja onhan näillä itsellisillä äideillä omat vanhempansa ja isovanhempansa mistä voi sitä perintöä ajan saatossa tulla, tai jopa jostain kauempaa suvusta nyt kun tuntuu että monelta jää omat lapset saamatta ja perintö meneekin sitten kauemmas sukuun.

Perheet ja suvut tuntuu olevan paljon pienempiä kuin vaikkapa 40 vuotta sitten. Kaikki muuttavat töiden/opiskeluiden takia ympäri maailmaa ja uusia sukulaisia ei synny. Omilla lapsilla on vain muutama pikkuserkku joista kumpikaan ei asu Suomessa enkä ole heitä ikinä tavannut. Omilla sisaruksilla ei ole lapsia eikä ole luultavasti tulossakaan vaikka iän puolesta on viimehetket käsillä.

Mitä olen seurannut lasten kaveripiirejä ja jutellut muiden äitien kanssa niin eipä niitä sukulaisia muillakaan tunnu kauheasti olevan. Mahdolliset isovanhemmat yhä työelämässä tai muuten eivät ole kauhean kiinnostuneita lapsenlapsistaan tai asuvat kaukana. Isiäkään ei monessa perheessä ole. Asutaan ihan hyvällä seudulla niin ei johdu asuinalueesta vaan se tuntuu vain olevan nykypäivää.