Perinnönjaon epäoikeudenmukaisuus

Sisaresi jatkaa tilinpitoa? 

Mun isoäidin isän vanhin veli sai kotitilan. 

Isoäidin isä sai vastaavan omaisuuden puutavarana vanhempiensa metsästä. Tai siis sai hyödyntää metsää. Hän alkoi urakoida taloja tuosta puutavarasta ja menestyi. (Tosin menetti melkein kaiken ekassa maailmansodassa, mutta se on eri juttu.)

Hyvässä sovussa olivat ja elivät. 

Näin tämä kuvion isovanhempani kuoltua, kun maatila meni käytännössä ainoana o aisuutrna kokonaan äitini veljelle ja äidilleni annettiin jotain arvotonta pientä nimelliseksi osuudeksi. Oli koko sukua jakanut traumatisoiva riitä, jonka takia minä (silloin vielä lapsi) en pysty näkemään sitä puolta suvusta lainkaan.

Toisaalta nyt kun siitä on kymmeniä vuosia ja eno on ryypännyt ja hulluissa sijoituksissa hassannut perintönsä, on ihan kiva nähdä että äidillä on ollut kyky luoda oma menestyksensä ilman perintöäkin. Se on ollut niin hyvä että nyt se veli lapsineen on äidilleni katkera siitä miten perinnönjako meni ja miten hänet pakotettiin ottamaan se iso tila niskoilleen ja se vei rahat ja terveyden

Meillä oli aikanaan samanlainen tilanne veljeni kanssa, joka sai vanhempieni eläessä paljon taloudellista hyötyä mutta minä en, kun en ollut vaillakaan. Vanhempien kuoltua veljeni saamiset katsottiin ns. ennakkoperinnöksi ja lopullinen kuolinpesän perinnönjako tasasi saamiset hyvin, minä sain paljon ja veli vain rippeet. Palkkaa lakimies avuksesi, ja ota yhteyttä oikeusaputoimistoon vaikka ihan ensimmäisenä ja kysy neuvoa. Tuo teidän jakoperiaate ei kuulosta lainmukaiselta. 

Ennakkoperinnöllä tarkoitetaan lahjoitusta tai muuta lahjanluontoista etuutta, jonka perittävä on elinaikanaan antanut perilliselleen. Ennakkoperinnöt otetaan huomioon perinnönjaossa siten, että laskennalliseen jäämistöön lisätään ennakkoperintöjen arvo ja tämän jälkeen lasketaan perintöosat. Jollei kaikkea sitä, minkä perillinen on ennakkona saanut, voida vähentää hänen perintöosastaan, ei hän ole velvollinen palauttamaan erotusta, ellei niin ole määrätty ennakkoa annettaessa. Tästä on säädetty melko yksityiskohtaisesti perintökaaren 6 luvussa. Ennakkoperintöjä ei oteta perinnönjaossa huomioon automaattisesti, vaan niihin tulee nimenomaisesti kunkin perillisen erikseen vedota. 

Olin tulossa sanomaan myös tuosta ennakkoperinnöstä. Lahja voidaan sellaiseksikin laskea. Mutta niistä pitää olla paperit jakotilaisuudessa mukana. Ja jos ei ole, on se silloin petos. Pappani perukirjoituksessa tämä petos tapahtui, kun tätimme repi setäni tontista tehdyn ennakkoperintöpaperin. Sitä ei koskaan laskettu mukaan, mutta isäni lahjaksi tarkoitettu tontti kyllä sitten laskettiinkin ennakkoperinnöksi...

Eihän sinua tarvitse lahjoa, kun palvelet vanhempiasi muutenkin ja olet Oikein Kiltti Tyttö. Näin se yleensä menee, että eniten annetaan sellaiselle, joka sivullisten silmissä olisi sitä vähiten ansainnut.

Miten vanhempasi perustelevat eriarvoisuutta? Oletan, että ovat edelleen hengissä. Jos eivät ole, perunkirjoituksessa kannattaa vaatia sisarusten saamia lahjoja ennakkoperinnöksi, jos lahjakirjassa ei ole erikseen merkitty lahjaksi.

Kotitila voi olla sen saajalle pikemminkin rasite kuin etu. Varma tieto, näin meilläkin.

Voit vielä vaatia perunkirjoituksen oikaisua, jos asia selvisi sinulle vasta vanhempiesi kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen.

En ole edes ajatellut koko asiaa. Joo, vanhempieni yritys olisi ehkä voitu antaa aikoinaan puoliksi siskolleni ja mulle, mutta jos niin olisi tehty, se olisi ollut mulle silloin pelkkä riippakivi. Olen ihan eri alallakin. Eli en olisi edes halunnut sitä. Siskolleni ja hänen lapsilleen on myös osteltu vuosikymmenten varrella autoja ja maksettu niiden kaikki kustannukset bensoja lukuunottamatta. Mulla ei ole edes ajokorttia, joten joku auto parkkipaikalla olisi ollut mulle sekin vain riippakivi. 

Mutta tuohon miten pitää pään kasassa niin siten, että vanhempasi päättävät, mitä omaisuudellaan tekevät. Eivät sisaruksesi, joten miksi sulla menisi välit sisaruksiisi? Voit olla katkera vanhemmillesi, mutta ei kannata olla katkera sisaruksillesi. 

Jospa vaikka osaisit arvostaa edes vähäsen sitä että olet ilman omaa ansiotasi saanut tuulentuomana valtavia summia ja siten äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa. Noidenkin summien ansaitseminen nettona raskaiden ansiotuloverojen ja korkeiden pakollisten elinkustannusten jälkeen vie monilta onnettomilta vuosikymmenien raskaan työn ja sitä kautta myös terveyden :(

Mitä sitten ? Minkälainen ihminen tuollaista edes laskee kuka saa mitäkin tai saanut eläissään. En minä jaksaisi alkaa laskemaan tuollaisia kuka saa mitä saa, minäkin olen saanut vanhan keittiön pöydän ja tuolit, sisko sai uuden nahkasohva kaluston, en ole silti katkera. Enkä aio laskea kun äiti kuolee tuotakaan 

Perintöä jättävä saa itse päättää siitä että miten omaisuus jaetaan, lakiosuus on jokaiselle perinnöstä jos oikein muistan. Mitä tiedän näitä vastaavanlaisia tapauksia meiltä päin maailmaa, niin siihen on ollut aina melko painava syy että perintö on haluttu antaa pääasiassa vain yhdelle. Saaja on ollut jokaisessa tietämässäni  tapauksessa se, joka on eniten auttanut perinnönjättäjää ja ollut siihen sopivin saamaan omaisuuden. Eräässäkin isossa ja rikkaassa maatalossa oli 5 lasta, joista vain kaksi olivat sellaisia että osallistuivat talon töihin pienestä asti. Nämä kaksi saivat isoimmat osat ja talon kopeat lihavat tyttäret saivat vain muutaman tonnin sen aikaisia mummonmarkkoja, kun tilan metsien arvo on vielä tänäkin päivänä satoja tuhansia. Tekivät testamentin vielä niin että jako paljastui vasta kun maatilan isäntä kuoli ja kyllähän se väleihin vaikutti. Mutta itsehän saivat mitä tilasivat ja jokainen ansionsa mukaan. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En ole edes ajatellut koko asiaa. Joo, vanhempieni yritys olisi ehkä voitu antaa aikoinaan puoliksi siskolleni ja mulle, mutta jos niin olisi tehty, se olisi ollut mulle silloin pelkkä riippakivi. Olen ihan eri alallakin. Eli en olisi edes halunnut sitä. Siskolleni ja hänen lapsilleen on myös osteltu vuosikymmenten varrella autoja ja maksettu niiden kaikki kustannukset bensoja lukuunottamatta. Mulla ei ole edes ajokorttia, joten joku auto parkkipaikalla olisi ollut mulle sekin vain riippakivi. 

Mutta tuohon miten pitää pään kasassa niin siten, että vanhempasi päättävät, mitä omaisuudellaan tekevät. Eivät sisaruksesi, joten miksi sulla menisi välit sisaruksiisi? Voit olla katkera vanhemmillesi, mutta ei kannata olla katkera sisaruksillesi. 

Tätä en voi sietää, että se paljon enemmän saanut sisarus ei itse puutu tilanteeseen. Vanhemmat kohtelee eri tavalla ja sisarus vaan myhäilee vieressä kun itse on saamassa etua paljon enemmän. Niin teki minun siskoni. Elelee vaan tyytyväisenä vaikka olisi voinut puuttua eri arvoiseen kohteluun. Myös se sisarus voi omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, että sitä eripuraa ei synny sisarusten välille. 

Esim. sukutilan pilkkominen tuhoaa sitä tilaa. Näin kävi meillä, että sukutila pilkkoutui. Enää se on vain rippeitä siitä, mitä on aiemmin ollut yhden narsistisen tapatyöttömän takia. Itse aion testamentata aikanaan loppuosan tilasta kokonaisena yhdelle. 

Meillä isä sisaruksineen tappeli vuosikausia perinnöstä. Lopulta muut väsyivät ja tyytyivät huomattavasti pienempään perintöön ja isän veli sai ison tilan metsineen. Sisarukset saivat välinsä tämän jälkeen kuntoon. Aika auttoi.

Myöhemmin isä antoi meille lapsillensa ohjeeksi omaisuutensa jakoa varten, että "omaisuus ei tule menemään tasan, koittakaa hyväksyä se jo etukäteen". 

Entisaikoihin oli päivänselvää, että talo menee yhdelle. Yleensä vanhimmalle pojalle, joka jatkoi tilaa. Muut lapset lähtivät sitten muualle. Sitten tuli laki tästä, että kaikkien on saatava lakiosat. Jos tuo laki olisi entisaikana ollut, nopeasti lähes kaikki olisivat olleet pulassa. Tilukset eivät olisi riittäneet viljelyihin ym. monen jaettavana, koska lapsia oli lähes joka sukupolvessa paljon.

Ne varat eivät koskaan kuuluneet sinulle. Ihminen saa antaa omaisuutensa lahjaksi vaikka tuntemattomalle tai jopa tuhota sen. Hanki omaa varallisuutta, niin sinulla on sama vapaus tehdä sillä mitä haluat.

PerintöOIKEUS on yksi pskemmista mitä on keksitty 😑.... Omaisuutensa itse kartuttaneella pitää olla oikeus tehdä sen suhteen ihan mitä haluaa eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään lain suomaa automaattista  oikeutta. Testamentilla voi määrätä vain lakiosan ylittävästä osasta ja perinnöttömäksi tekeminen on lähes mahdotonta ja jos mulkvistiperillisellä on lapsia niin ainakin lakiosa menee heille.... Huhhuh. 

V i t t u kun saisikin perintöä...mistään ei tunnu tippuvan mitään...muut kyllä vetää hilloa ja kiinteää omaisuutta vähän joka suunnasta...kyllä kyrsii..

Millainen on tuo sinun 1/5 ja millainen se arvokkain jaettu omaisuus? Jos kyseessä on vaikka mökki, niin ei sellaista välttämättä haluta pilkkoa osiin. Vanhemmat ehkä ajattelevat sen säilyvänä kohteena ja sinä ehkä vain rahallisen arvon kautta.