Äitiys on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Olen siitä kiitollinen joka ainoa päivä, ei vain äitienpäivänä, Jaana Pelkonen sanoo.
Äitiys on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Olen siitä kiitollinen joka ainoa päivä, ei vain äitienpäivänä, Jaana Pelkonen sanoo.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun istuin pissatikku kädessä ja tuijotin siihen muodostuneita kahta viivaa.
Oli juuri päässyt perheenperustamiskuvioissani siihen vaiheeseen, että päätin ettei se ole montaa varten. Eläisin loppuelämäni sinkkuna ja seikkaillen. Sitä miestäkään ei varsinaisesti enää kuvioissa ollut.
Koko aivotoiminta oli pysähtynyt hetkeksi, mutta ensimmäinen ajatus mikä päässäni kuului oli "ihmiset on sanoneet, että tämä on parasta mitä heille on tapahtunut" joten sillä hetkellä päätin että olkoon niin minunkin kohdallani.
Siitä alkoi elämäni paras seikkailu. Ja minulle äitiys on ollut parasta, mitä tapahtui, sain niin mahtavat ihmiset elämääni ihan vaan tekemällä ne itse.
Hyvä sulle, mutta en suosittelisi kyllä yhdellekään naiselle lasten hankintaa sen perusteella että toiset ihmiset ovat kertoneet että se on parasta mitä on ta
Kavahdat perheestään onnellisten puheita vai äitisi puheita?
Olen samaa mieltä. Lapset ovat parasta elämässäni.
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
Juuri ajattelin, että äitienpäivä on joka päivä. Oli se sitten hyvä tai huono.
Oli kiva saada kortit ja syödä aamupalalla vähän Fazerin sinistä. Minä tykkään.
Vierailija kirjoitti:
No, äitiys on. Itse olen elämässäni saavuttanut paljon ja toteuttanut kaikki unelmani, matkustanut ympäri maailmaa hienoissa paikoissa. Silti mikään ei voita sitä, että saan olla äiti omalle lapselleni. Lapseni on jo melkein yläkoululainen.
Täytyy silti jaksaa muistaa, että kaikki eivät halua vanhemmaksi ja silloin sen tilalla ei ole matkustelua, yms juttuja. Ei kannata verrata.
Vierailija kirjoitti:
voimaantuneet feministit paniikissa
Feminismin ansiota, että Jaanakin on saanut itse valita, että onko lapsia ja kun on lapsia, niin on samalla monia muita asioita, kuten palkkatyö. Feministit hurraa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
Riippuu perheestä. Nykyisin on kyllä paljon perheitä, joissa mies kantaa ihan yhtälailla vastuun. Ja omassa suvussa jo vaarini otti siihen maailman aikaan poikkeuksellisen paljon vastuuta lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
On se taakka myös. Ei voi kieltää, etteikö olisi välillä ollut niin loppu, että ei oikein jaksaisi edes puhua. Rahat loppu, oma aika loppu jne.
Mutta kunhan se pahin on ohi, niin jää enemmän tilaa sellaiselle "ylimääräiselle" rakkaudelle. Esimerkiksi silloin kun huomaa miten hauska tyyppi se oma lapsi on, fiksu, höntto. Ylipäätään näkee sen lapsen omana itsenään, eikä vain arjen osana, kuten raskaimpina aikoina
Suunniteltu äitiys voi olla mukavaa, jos on rahaa. Vahinkolapsen yksinhuoltaja ei välttämättä ole samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
No, äitiys on. Itse olen elämässäni saavuttanut paljon ja toteuttanut kaikki unelmani, matkustanut ympäri maailmaa hienoissa paikoissa. Silti mikään ei voita sitä, että saan olla äiti omalle lapselleni. Lapseni on jo melkein yläkoululainen.
Miten voi toteuttaa kaikki unelmansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
Riippuu perheestä. Nykyisin on kyllä paljon perheitä, joissa mies kantaa ihan yhtälailla vastuun. Ja omassa suvussa jo vaarini otti siihen maailman aikaan poikkeuksellisen paljon vastuuta lapsista.
Niin, voisiko samalla kirjoittaa äitiydestä, että on paljon perheitä, jossa äitikin kantaa yhtälailla vastuun.
Omista lapsistaan.
Miten ne äidit sitten ovat edelleen niin väsyneitä, Suomessa Euroopan kuormittuneinpia ja tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä?
Edelleen poikkeus, että vanhemmuus olisi yhtälailla jaettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
On se taakka myös. Ei voi kieltää, etteikö olisi välillä ollut niin loppu, että ei oikein jaksaisi edes puhua. Rahat loppu, oma aika loppu jne.
Mutta kunhan se pahin on ohi, niin jää enemmän tilaa sellaiselle "ylimääräiselle" rakkaudelle. Esimerkiksi silloin kun huomaa miten hauska tyyppi se oma lapsi on, fiksu, höntto. Ylipäätään näkee sen lapsen omana itsenään, eikä vain arjen osana, kuten raskaimpina aikoina
Ei kuulosta liian houkuttelevalta. Hyvä, jos riittää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voimaantuneet feministit paniikissa
Feminismin ansiota, että Jaanakin on saanut itse valita, että onko lapsia ja kun on lapsia, niin on samalla monia muita asioita, kuten palkkatyö. Feministit hurraa.
Ennen feminismiä miehen tuloilla elätti koko perheen. Voit miettiä tätä pienillä feministiaivoillasi.
On sulla fantasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voimaantuneet feministit paniikissa
Feminismin ansiota, että Jaanakin on saanut itse valita, että onko lapsia ja kun on lapsia, niin on samalla monia muita asioita, kuten palkkatyö. Feministit hurraa.
Ennen feminismiä miehen tuloilla elätti koko perheen. Voit miettiä tätä pienillä feministiaivoillasi.
No olisitko itse valmis luopumaan työelämästä ja jäämään kotiin alistettuun asemaan? Luuletko, että naiset haluavat vain synnyttää ja tehdä kotitöitä.
Tee sinä ja hoivaa.
Mutta taidatkin olla ilman naista, kun feminismi niin ärsyttää ja sinulla ei ole ollut mahdollisuutta kumppaniin, kun naisia ei ole pakotettu pariutumaan kenen kanssa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
Riippuu perheestä. Nykyisin on kyllä paljon perheitä, joissa mies kantaa ihan yhtälailla vastuun. Ja omassa suvussa jo vaarini otti siihen maailman aikaan poikkeuksellisen paljon vastuuta lapsista.
Niin, voisiko samalla kirjoittaa äitiydestä, että on paljon perheitä, jossa äitikin kantaa yhtälailla vastuun.
Omista lapsistaan.
Miten ne äidit sitten ovat edelleen niin väsyneitä, Suomessa Euroopan kuormittuneinpia ja tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä?
Edelleen poikkeus, että vanhemmuus olisi yhtälailla jaettua.
Laitatko lähteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
On se taakka myös. Ei voi kieltää, etteikö olisi välillä ollut niin loppu, että ei oikein jaksaisi edes puhua. Rahat loppu, oma aika loppu jne.
Mutta kunhan se pahin on ohi, niin jää enemmän tilaa sellaiselle "ylimääräiselle" rakkaudelle. Esimerkiksi silloin kun huomaa miten hauska tyyppi se oma lapsi on, fiksu, höntti. Ylipäätään näkee sen lapsen omana itsenään, eikä vain arjen osana, kuten raskaimpina aikoina
Ei kuulosta liian houkuttelevalta. Hyvä, jos riittää sinulle.
Heh, kai sitä ajattelee kuin selviytyjä. En pistänyt edes merkille tuota, että pienet jutut sitten merkitsevät niin paljon, kunhan ensin on ollut aivan poikki. Voisihan se helpomminkin mennä.
Naiset on niin lapsellisen helppo aivopestä lapsettomuuteen, veganismiin, wokeismiin, metoohon, cancelointiin, feminismiin, mädätykseen, mamutukseen ym. ym..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi. Vanhemmuus on naiselle niin epäoikeudenmukainen taakka.
Riippuu perheestä. Nykyisin on kyllä paljon perheitä, joissa mies kantaa ihan yhtälailla vastuun. Ja omassa suvussa jo vaarini otti siihen maailman aikaan poikkeuksellisen paljon vastuuta lapsista.
Niin, voisiko samalla kirjoittaa äitiydestä, että on paljon perheitä, jossa äitikin kantaa yhtälailla vastuun.
Omista lapsistaan.
Miten ne äidit sitten ovat edelleen niin väsyneitä, Suomessa Euroopan kuormittuneinpia ja tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä?
Edelleen poikkeus, että vanhemmuus olisi yhtälailla jaettua.
Käyvätkö Euroopan äidit kokopäivä töissä perheen lisäksi?
Käyvätkö Euroopan äidit kokopäivä töissä perheen lisäksi?
Hollannissa ja Tanskassa on niin lyhyt työviikko, että siellä lienee paljon osa-aikaisia. Ehkä äitejä
Tai sitten vain persuissa.