Miksi et voisi antaa joskus korviketta vaikka imetät?

Pelkäsin niitä allergioita niin paljon, kun itse olen atoopikko. No, olihan tuo toinen vehnäallerginen ja toinen kananmuna-allergikko ensimmäiset vuodet. Aina voisi spekuloida, olisivatko he olleet vielä moniallergisempia, jos olisin antanut korviketta.... No, maitoallergiaa ei kummallakaan ollut :-).

Tämä alle 7 kk iässä.



Nyt kun vaavi on kohta 8 kk ja syöminen muutenkin sujuu, myös juominen sujuu nokkamukista. Jolloin on helppo juottaa tuttelia, velliä, vettä tai sitä äidinmaitoa.



Meillä ei vaan ois mun nukkuminen onnistunut, kun vauva huusi kun syötävä kun sille tarjottiin pulloa, siihen ois herännyt kuolleetkin.



Joten imetys oli meillä pienimmän riesan tie.

..enkä ehdoin tahdoin alkanut tyrkyttää jotain muuta.

sylki korvikkeen suustaan

Kun lapsi alle 6 kk, todella tarvitsin sitä rinnan tyhjennystä. Jos lapsi ei syönyt koko yönä, heräsin aamuyöstä täysien, kivistävien pallojen kanssa maitolammikosta.



Yritin kyllä joskus jotain jumppaa tai tyttöjen iltaa, mutta se oli aika työlästä, kun piti joka välissä pumpata, jotta olisi kestänyt niiden suihkuavien suuttimien kanssa. Heti kun pääsi perille salille, pumppaamaan ennen jumppaa, jumpassa kuppikoko kasvaa yhden koon, sitten taas pumppaamaan, jono naisten vessan oven takana ja minä vain surruutan siellä... alkoi tuntua, että enköhän minä pysyttele vain sen vauvan lähellä mieluiten, niin tämäkin homma hoituu helpommin.



Tämä siis niihin aikoihin, kun vauva vielä täysimetyksellä.

Lapsi alkoi nukkua yöt läpi jo alle 3 kk iässä eikä herätellyt. Pikemminkin heräsin täysien rintojen pakotukseen.

Ei huoli edes lypsettyä. Ei pullosta, ei mukista.



Ymmärrän kyllä ap:n pointin ja olen tavallaan kauhean kateellinen niille, joiden vauvat huolii pullon. En kanssa ymmärrä miten imetys voi olla joillekin niin ehdoton asia vaikka itsellekin se on tärkeää. Olisihan se kuitenkin joskus kiva nukkua.

Mutta joidenkin äitien " olen ylpeä että voin ruokkia lapseni vain omalla maidollani" -jutun menevät vähän yli hilseen. :) Meillä on siis satunnaisesti annettu lapsille korviketta, jos olen ollut poissa pitempään kuin imetysvälin. Lypsäminen ei onnistunut, vaikka sitä monta kerta yritin. En saanut riittävästi maitoa pumpattua.

Vauva saa omaa maitoani joko rinnasta tai pullosta. En voi sanoa että " tykkäisin" lypsämisestä, mutta en koe sitä mitenkään vastenmielisenäkään. Halvempaakin se on kuin korvikkeen ostaminen. Ja suotta altistaa lasta korvikkeen riskeille (allergiat jne.) kun omaakin maitoa tulee.

jos ei ole tarvetta niin miksi tyrkyttää?



Jos taas tarvetta on niin sitten antaa, missä ongelma?

Just. Että korvikkeen riskeille. Satunnainen, ei edes lähes päivittäinen korvike aiheuta allergioita! Äidinmaito antaa suojaa vaikka onin pääasiallinen, ei ainoa, ravinto.

Vierailija:

Ei huoli edes lypsettyä. Ei pullosta, ei mukista.

Ymmärrän kyllä ap:n pointin ja olen tavallaan kauhean kateellinen niille, joiden vauvat huolii pullon. En kanssa ymmärrä miten imetys voi olla joillekin niin ehdoton asia vaikka itsellekin se on tärkeää. Olisihan se kuitenkin joskus kiva nukkua.

samaa virhettä en toista enää, kun ei kerran tarvetta ole. nimittäin tuolloin kuusiviikkoinen esikoispoikani joi kyllä korvikkeen kiltisti, taisipa vetäistä ihan kokonaisen pullollisen, mutta vähän myöhemmin oksensi kaiken kaaressa ulos... ja satuttiin olemaan autossa silloin, meni koko takapenkki ihan yrjöön.



myös eräs tuttavani antoi erehdyksessä kerralla 50 ml korviketta kolmeviikkoiselle vauvalle, minkä jälkeen vauva huusi koko illan vatsakipujaan. täysimetetty lapsi pitäisi ensin totuttaa korvikkeeseen pikku hiljaa, mikä on todellakin turhaa, jos imetys onnistuu, ja sitä paitsi jatkuvat korvikkeen käyttö vähentää äidin maidontuotantoa ja johtaa lopulta siihen, että korviketta onkin pakko antaa, kun oma maito ei enää riitäkään.

Minä en ole antanut, kun ei ole tarvinut. Lypsämällä on tullut tarvittava määrä niiksi kerroiksi, kun en ole imettämässä ollut. Olisi ne tissit pitänyt kuitenkin tyhjentää.

Sitä paitsi minä olisin kokenut asian niin, että imetys on pilalla, jos vähänkin annan korviketta. Muut tehkööt mitä haluaa, mutta minä olen monessa muussakin asiassa ehdoton. Esim. kiinteitä en antanut yhdellekään viidestä lapsestani päivääkään ennen puolen vuoden ikää, enkä lehmänmaitoa päivääkään ennen vuoden ikää. Ei minulla ollut tarvetta mennä ennen vauvan puolen vuoden ikää minnekään ja nukkumaan olen pystynyt aina hyvin, kun vauvat ovat nukkuneet vieressä.

Ei mulla kyllä ollut juuri tarvettakaan, olin vauvan kanssa melkein koko ajan. Pari kertaa sai lypsettyä maitoa pullosta. Mutta mulle on ihan sama antaako joku muu korviketta, minusta tuntui siltä etten tahdo antaa.

korvikemaitoa Siksi.

Vauva nyt 2kk ikäinen ja saanut kaksi kertaa korviketta, kun olen ollut isompien lasten kanssa poissa kotoa. Ekan kerran mies hörppyytti ja toisen kerran antoi pullosta. Minua helpotti jo tieto siitä, että vauva pärjää ilman tissiäkin. Huolii pullon ja korvikkeen, jos hätä tulee. Jaksaisiko sitä imettää esim. jos olisi tosi kipeä. Tai jos saan pahan migreenikohtauksen, on pakko ottaa lääke, enkä voi imettää. Kokoajan saisi olla pumppaamassa pakastimeen maitoa. Eihän se siellä loputtomiin säily. Olen iloinen siitä, että voin antaa korviketta tarpeen vaatiessa. Muuten tissitellään. :)

Vierailija:

Sitä paitsi minä olisin kokenut asian niin, että imetys on pilalla, jos vähänkin annan korviketta. Muut tehkööt mitä haluaa, mutta minä olen monessa muussakin asiassa ehdoton. Esim. kiinteitä en antanut yhdellekään viidestä lapsestani päivääkään ennen puolen vuoden ikää, enkä lehmänmaitoa päivääkään ennen vuoden ikää. Ei minulla ollut tarvetta mennä ennen vauvan puolen vuoden ikää minnekään ja nukkumaan olen pystynyt aina hyvin, kun vauvat ovat nukkuneet vieressä.

Pari kertaa vauva on saanut lypsymaitoa pullosta, mutta nyt (ikää 5kk) sekään ei kelpaa vaan tissiä tarvitaan. En tarvitse mitään " kunnon yöunia" , mulle riittää nämä tavalliset yöunet parilla herätyksellä. Nukkua ehtii sitten kun vauva kasvaa :) Niin ja ulos pääsee vaikkei vauvalle annakaan syötävää kukaan sillä aikaa ;) Ulkona käyminen tarkoittaa meidän taloudessa juuri sitä, että käydään _ulkona_. Ja vauva nukkuu samalla päiväuniaan...



Mä en tarvi nyt paria tuntia pidempää eroa vauvasta. Enkä halua sitä. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että jollekin ei elämän elinehto ole ilman vauvaa huitelu pitkin poikin, vaan että joku haluaa olla vauvan ekan vuoden ensisijaisesti äiti ilman että kärsisi siitä tai kaipaisi muuta omaa aikaa kuin päikkäriajat ja illat kun vauva on käynyt yöunille?!?



Mä olen ylpeä siitä, että vauva ei ole 2vrk iän jälkeen saanut muuta kuin mun maitoani :)