Pitäisikö 3-vuotiaan leikkiä itsekseen?
Tuli mieleen, kun täällä yhdessä eilisessä keskustelussa joku totesi, että jotain on mennyt pieleen, jos 3-vuotias ei leiki edes tuntia itsekseen. Onko tosiaan näin? Miten paljon muiden kolmivuotiaat puuhailevat itsekseen? Oma kolmivuotiaani nimittäin roikkuu tälläkin hetkellä tuossa vieressä ja ruinaa: " äiti, ota syliin, äiti..." . Vaatii seuranpitoa ihan koko ajan tai muuten alkaa häiriköidä (heittelee leluja, sotkee, tönii pikkuveljeään jne.). Ihan mahdoton kuvitella, että leikkisi yksikseen edes 15 minuuttia saati sitten tunnin!
Eli onko tämä normaalia, vai pitäisikö tuosta huolestua? Rasittava hän ainakin on, sen voin sanoa.
Kommentit (5)
joista vanhin 7v. ei osaa vieläkään leikkiä yksikseen. Kaksi muuta olen kyllä saanut " opetettua" (heh).
Eli ihan samoja juttuja ollaan tehty kuin sinäkin, ajeltu autoilla, rakennettu legoilla jne. Ongelma on se, että kun poistun paikalta, pojan mielenkiinto lopahtaa saman tien. Minun kanssani kyllä leikkisi vaikka kuinka kauan. Tai itse asiassa sekin riittää, että istun katsomassa ja kommentoin välillä pojan juttuihin. Mutta se ei onnistu, että pystyisin häipymään paikalta tekemään jotain muuta ja poika jatkaisi.
Mustasukkaisuutta en usko ilmassa olevan. Pikkuveli on ollut kuvioissa kohta vuoden ja esikoinen on ollut ihan johdonmukaisesti samanlainen minusta koko ikänsä. Itse asiassa pikkuveli leikkii jo nyt enemmän itsekseen, kun isoveikkansa koskaan.
Voi, kun jotenkin pystyisikin " opettamaan" tuon vähän itsenäisemmäksi. Välillä tuntuu,e ttä happi loppuu täällä kotona, kun en pysty hetkeäkään puhumaan puhelimessa, katsomaan telkkaa jne. ilman jatkuvaa häirintää.
ei olla opetettu miten leikitään, ja mielikuvitus on mitä mahtavin. Pystyy leikkimään mielikuvituskaverin kanssa monta tuntia. väliin on päiviä ettei leiki yhtään, vaan tulee koko ajan perässäni ja vinkuu mitä milloinkin. sen olen ajatellut olevan sitä huomionhakua... olen huomannut että tämä koneella olo on hänelle myrkkyä...
Eli kysyisin teiltä, jotka puhutte lapsen opettamisesta leikkimään. Mitenhän tuollainen opettaminen onnistuisi? Tuo lapsemme on kieltämättä suurimman osan aikaa aika uuvuttava, joten olisin tosi kiitollinen, jos joku osaisi neuvoa!
Ap
Tuli mieleen kaksi asiaa. Onko kolmeveesi ehkä mustis, kun kuvioissa on pikkuvelikin, ja haluaa sen takia koko ajan huomiota? Ja sitten toinen, oletko ikinä opettanut lastasi leikkimään? Olen huomannut, että monet vanhemmat olettaa, että lapset vaan oppii *pim* leikkimään. Mä olen ainakin alusta lähtien opettanut lasta käyttämään mielikuvitustaan. Eli ihan vaikka istutaan leikkimässä autoilla, ja jutellaan siitä, että mitä tää auto sanoo ja mitäs tää sitten tekee. Nykyään lapsi leikkii sitten itsekseenkin näitä samoja juttuja.