Tuttusi pyytää kummiksi. Mitä sanot?

Kieltäytyisin koska se aika meni jo, aiemmat kummilapset jo aikuisia enkä muutenkaan ole innostunut sitoutumaan tehtävään. En myöskään kuulu kirkkoon. 

Vierailija kirjoitti:

En lähde enää kummiksi, minulla on jo niin monta kummilasta, että uusia en enää ota. Paitsi jos olisi reilummin rahaa niin semmosen ulkomaalaisen kummilapsen voisin hankkia ja hänelle sitten kuukausilahjoituksena pikkusumma rahaa. 

Onko vielä ihmisiä,  jotka eivät tiedä, ettei ne lähettämäsi rahat sille ulkomaalaiselle kummilapselle mene. Menevät koko yhteisölle, mitä menee, suurin osa katoaa näiden kansainvälisten järjestöjen "omiin kuluihin".

Olin parikymppinen kun yksi tuttava/kaveri pyysi lapsensa kummiksi, se oli vähän outoa, koska olimme tunteneet niin vähän aikaa. Mietin että eikö tosiaan ole muita, läheisempiä kavereita. Ihan mukava ihminen kuitenkin.

Ensireaktioni oli, että en halua. Mutta juttelin sitten muiden kanssa, ja kaikki olivat sitä mieltä että kummius on kunniatehtävä ja tässä sitten lähennymme tämän vanhemmankin kanssa. Joten suostuin sitten.

Ehkä ensimmäinen vuosi meni ihan ok, mutta sen jälkeen tilanne on ollut se, että kun kysyn mitä kummilapselle kuuluu, vastaus on "ihan hyvää" ja keskustelu loppuu siihen. Aloin ymmärtää miksi vanhemmalla ei ole ollut muita ystäviä. En saanut heihin mitään järkevää kontaktia, vuosia lähettelin vaan lahjoja. Suhdetta oli ihan mahdoton edes yrittää luoda. Välillä on vaihtanut numeroakin kertomatta minulle.

Että näin. Jos ihmisellä ei ole ketään läheistä ketä pyytää, siihen on todennäköisesti jokin syy. 

Kieltäydyin, vaikka kyseessä oli hyvä ystävä. Olin jo siinä vaiheessa eroamassa kirkosta, joten kummius olisi ollut outo ratkaisu.

Sama tapaus, nyt oletuksella että aloittajaa pyydetään kummiksi?

https://www.vauva.fi/keskustelu/6056695/onko-epakohteliasta-tarjota-its…

Kiitos ei, kun mulla on jo ihan tarpeeksi kummilapsia. 

Olen yhden lapsen "kummi". Aikoinaan kiitin kunniasta, mutta en kuulu kirkkoon, ja he vastasivat, etteivät hekään kuulu eikä lasta kasteta. Yritin aina kysellä lahjatoiveita, mutta mitään eivät halunneet. Yritin ehdotella "kummipäiviä", mutta sellaistakaan eivät halunneet. En sitten oikein tiedä, mikä virka minulla on. Näen lasta pari kertaa vuodessa kun kutsun itseni heille kylään.

Omat lapseni eivät myöskään ole kastettuja eikä heillä ole "kummeja". Halusimme, että kaikki aikuiset saavat halutessaan olla lastemme elämissä mukana omalla tavallaan, eikä kenelläkään ole minkäänlaisia velvollisuuksia. Mieheni suvussa on ollut tapana, että lasten sedät/enot/tädit ovat kummeja, mutta en oikein ymmärrä sitä. Onhan se kätevää, jos muita läheisiä aikuisia ei ole, mutta osa vanhempien sisaruksista ei ole kummeja.

En kuulu kirkkoon, eli keskustelu loppuu lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelen aina etten kuulu kirkkoon. 

Kuinka monta kertaa olet joutunut valehtelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sylikummi on ihan 'tavan' kummi. Ei sillä ole sen kummempia oikeuksia tai velvollisuuksia.

Se on kunniatehtävä ristiäisissä ja sylikummi on aina se lähin äidin ystävä.

T.  Viiden jo aikuisen lapsen kummi, joista kahdelle olen sylikummi

Ei se kaikkialla näin mene. Minua on ristiäisissä pitänyt isäni ja oman lapseni ristiäisissä kannoin häntä itse. Kummit löytyy kyllä (ystäviä ja sukulaisia)

No, meillä nyt asiat hoidettiin noin ja sylikummi oli aina se arvostetuin kummeista. Todella outoa pitää vauvaa itsellään tai isällään kastetilaisuudessa, todella outoa.

Vierailija kirjoitti:

ihmiskummeista ei mitään hajua, mutta kissallani on 3 kummia. Kaikki halusivat ihan vapaaehtoisesti, eli itse nimittivät itsensä tehtävään ilman minun mitään myötävaikutusta edes sanallakaan vihjaten. Tehtävää suorittaneet kiitettävästi riittävin tapaamisin ja muistamisin. Kummiuden kohde tyytyväinen ja osoittaa kiitollisuuttaan jokaiselle.

Ihanaa! Oliko oikein kissanristiäiset?