Kokoomuksen äänestäjät, muutama kysymys teille!

Vierailija:

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?

Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?

Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?

Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?

Ei ole elämäni ollut helppoa, olen itse taistellut itseni töihin. Pitkä työttömyys on mullakin takana. Mutta ei voi olettaa, että valtio maksaa elämisen, siihen pystyy itse vaikuttamaan, jos vain haluaa.

Olen empaattinen ihminen, mutta en ymmärrä sitä, että odotetaan jonkun ulkopuolisen tahon ojentavan rahaa kaksin käsin. Kyllä täytyy itselläkin olla mielenkiintoa siihen, että menestyy.

Suomessa voi ihan liian hyvin vain maata ja masentua, kaikki kannetaan eteen..

Olen empaattinen ja ammatiltani sairaanhoitaja. Perheessä on ollut vakavia vastoinkäymisiä kuten vakavaa masennusta, lapsettomuutta ja muuta sairautta. Tunnen myös monta työtöntä.



Ja äänestin kokoomusta.

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?



> Molempia. Olen ollut työttömänä (alimmalla päivärahalla!) lähes puolitoista vuotta putkeen viime vuosikymmenellä. Samaan aikaan sain diagnoosin astmasta ja minulle kaikkein läheisin ihminen sairastui aivoinfarktiin ja jäi pysyvästi sen vammauttamaksi viivästyneen hoitoonpääsyn seurauksena.



Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?



> Vaikka kuinka monta. Niin lapsiperheitä, opiskelijoita kuin eläkeläisiäkin.



Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?



> No kaikkia ajatuksiani en tässä lähde erittelemään, mutta ainakaan en pidä heidän tilannettaan kokoomuksen syynä.



Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?



> Erittäin. Olen pienten ja heikkojen puolella henkeen ja vereen. Ja juuri siksi tähän maahan on saatava toisenlainen meininki. Uskon, että parempaan huomiseen on monta erilaista polkua. Antaapa nyt oikean laidan kokeilla ja katsotaan sitterneljän vuoden päästä, pitikö vaistoni paikkansa...

Ihan tavallisesta perheestä olen kotoisin, isäni on duunari, joka muuten sairastelee kovasti kun kerran sitä kysyit. Äitini on tällä hetkellä työtön, mutta perustamassa omaa yritystä. Tunnen siis sekä työttömän että sairaan ihmisen, ja he ovat mulle mieheni ja lapseni lisäksi tärkeimpiä ihmisiä koko maailmassa. (Jotenkin ihan hölmö koko kysymyksenasettelusi muuten?!)

Olen muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja siitä lähtien elättänyt itse itseni, opiskellut lainarahalla ja käynyt osa-aikatyössä. Tällä hetkellä teen toimistotyötä, palkkani on 1800e/brutto, mies on myyjä ja hänen palkkansa n. 1700e/brutto. Meillä on usein rahasta tosi tiukkaa, mutta aina on kuitenkin pärjätty. Rahaa ei ole koskaan niin, että sitä voisi kuluttaa miettimättä mihin sen laittaa.

Pidän itseäni erittäin empaattisena ihmisenä, huolehdin kovasti toisista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Erityisesti lasten huono asema ja kohtelu suorastaan saa mut itkemään.

Äänestin Kokoomusta, niin teki myös mieheni sekä vanhempani että sisarukseni.

Vierailija:

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?

Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?

Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?

Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?

Mun mielestä työnteon pitää kannattaa.

Suht helppo elämä siihen asti kunnen sairas lapsi syntyi. Sitä ennen opiskelijana 6v, osa opinnoista kahdessa eri maassa, koskaan en ole joutunut " kituuttamaan" rahaa siis on ollu opiskelijanakin. Koskaan en ole ollut työtön, kivoja duuneja on ollut sekä Suomessa, että ulkomailla, myös opiskelun ohella. Lapsen pitkäaikanen sairaus tosin sitten heitti elämän arvot uusiksi. Oma koti, aviomies, kaks autoa...sellaista.

en tunne ketään hirmu köyhää ihmistä, kituuttelevia matalapalkkaisia kyllä. Sairaita tunnen liikaa. Olen empaattinen ihminen mielestäni

Läheinen ihminen sairastui masennukseen (oli työtön) ja teki itsemurhan. Tunnen useita sairaita ja myös työttömiä. Oma perheemme on ollut välillä todella tiukoilla, kun olin pitkään kotona lasten kanssa. Nyt olen yrittäjä ja menestyn hyvin, ihan omalla työlläni olen " rikastunut" .



Olen mielestäni ihan empaattinen ihminen; tunnen huolta sairaista ja heikommista ihmisistä ja autan mikäli voin. Sisarusteni kanssa yhdessä huolehdimme iäkkäästä äidistämme, ettei hänen tarvitse muuttaa omasta kodistaan minnekään laitokseen. Olen mukana mm. ystävätoiminnassa, tukihenkilönä itsemurhan tehneiden omaisille ja toimin kehitysmaakauppayhdistyksessä. Annan lastemme vanhat vaatteet ja urheiluvälineet vähävaraiselle perheelle. Jne. Pyrin yhteiseen hyvään, en pelkästään omaan etuun.

Vierailija:

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?

Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?

Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?

Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?

Mikä sitten onkaan helpon elämän määritelmä, mutta lapsuuteen on kuulunut suht köyhääkin oloa, perheessä mielisairauksia, työttömyyttä välillä, alkoholismia, väkivaltaa jne. Kouluni olen aina hoitanut hyvin, opiskeluaikoina olen silti painanut rankkaa (paska)duunia rahaa tienatakseni (ja siksipä en todellakaan duunareita halveksi mitenkään!) ja opiskellut itselleni yliopistosta loppututkinnon jolla ehkä voisin taata parempaa toimeentuloa itselleni ja perheelleni. Kenenkään en ole silti koskaan olettanut tulevan silittelemään päätä ja sanomaan että " ei se mitään, ota tosta vähän piparia ja sosiaalietuuksia" .

Tunnen monta vähempiosaista, köyhää, sairasta, työtöntä, yms. laitapuolen kulkijaa, ja toivon aina vain kaikkea parasta heille. Ehkä tulevaisuus tuo uutta toivoa heillekin. Mutta aikuisten ihmisten on myös hieman otettava vastuuta omasta tilanteestaan niin pitkälle kuin mahdollista, täysin passiivinen loisiminen yhteiskunnan tuella herättää minussa negatiivisia tunteita. Itsekin olen opintolainalla ja työllä elättänyt itseni samalla kun olen opiskellut itselleni tutkintoa toiveena parempi elintaso. Tämä on onneksi suomessa täysin mahdollinen vaihtoehto jos niin haluaa valita.

Pidän itseäni hyvinkin empaattisena ihmisenä, ja olen se suoraan kuullutkin monen ystävän suusta kiitoksena heidän tukemisestaan ja välittämisestään vaikeina aikoina. Usein löydän itseni kuuntelemassa muiden purkaessa huoliaan minulle, ja aina pyrin auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Puolustan heikompia ja pidän hyvin tärkeänä asiana opettaa lapsillenikin tätä empatiakykyä.

Toivon että koittaa aika jolloin työnteko on aina kannattavaa ja siihen kannustetaan kaikin keinoin. Ja että ihmiset ottavat vastuuta omasta elämästään, jotta sitä hyvinvointia voidaan myös jakaa oikeudenmukaisesti niille jotka sitä todella tarvitsevat.

Vastakkainasettelulla harvoin on saavutettu mitään kestävää ja kannattavaa. Toisen ahkeruus ja menestys ei välttämättä aina olekaan toisen onnesta pois mitenkään, eikä siitä tulisi henkilöä " rankaista" .

Olen kotoisin yrittäjäperheestä. Pienestä pitäen olen tehnyt töitä perheyrityksessämme, ensi alkuun siivoustöitä ja kahvinkeittoa (kun olin ala-asteikäinen) ja myöhemmin toimistotöitä. Koulutuksen hankittuani olen tehnyt ihan kaikkea mahdollista, mitä vain osaan ja mitä tarvitaan. Lama-aikaan yritys oli mennä nurin, ja muistan, kun äiti pidensi toppahaalariemme lahkeita oman toppatakkinsa hihasta ottamilla kaistaleilla.. Muistan oikein hyvin sen ilmapiirin, mikä välittyi vanhemmilta lapselle, kun pelotti niin hirveästi oman toimeentulon ja tulevaisuuden puolesta.



Opiskeluaikoina tein kaikenlaista työtä, olin kassalla, provikkapalkalla myymässä lehtiä, siivoojana, puutarhahommissa, mansikanpoiminnassa, jätskimyyjänä, lehdenjakajana.. Lainaa minun ei tarvinnut ottaa, koska löysin aina töitä. Vanhemmat auttoivat aina hätätilanteissa, mutta viesti sieltä suunnalta oli selkeä: olet 18-vuotias, elätä siis itsesi. Taloudellinen tilanteeni on aina ollut kuitenkin kohtalainen, koska olen elänyt varojeni mukaan ja harkiten. En sanoisi, että olen koskaan ollut köyhä, ja töitäkin on aina löytynyt.



Ystäväpiirissäni on useitakin työttömiä, sairaita löytyy lähinnä suvusta. Köyhänä voinee pitää erästä työtöntä ystävääni, joka joutuu kuukausittain käymään sossussa, koska rahat eivät yksinkertaisesti riitä edes ruokaan. Masennustakin hänellä on ollut. Toki sitä toivoisi, että kaikilla näillä ihmisillä olisi mahdollisuus elää elämäänsä täysillä (käydä työssä, olla terveenä, jne), ja ei se mitään herkkua ole katsella tuollaista sivustakaan. Olen yrittänyt auttaa heitä parhaani mukaan, ainakin vertaistukena olen voinut olla masentuneelle, kun itsekin olen masennuksen sairastanut. Lisäksi niinkin pieni ele, kuin lapsenvahdiksi tarjoutuminen silloin tällöin on iso asia, sillä toki työttömien pitäisi joskus päästä työnhakuunkin.



Pidän itseäni suhteellisen empaattisena ihmisenä kyllä. Välillä maailman pahuus on asia, johon reagoin liiankin voimakkaasti. Olen kuitenkin aina ajatellut asian siten, että minullakin on mahdollisuus auttaa, ja helpoiten se auttaminen sujuu omassa lähipiirissäni. Olen myös jo pitkään pohdiskellut, että lähtisin mukaan SPR:n ystävätoimintaan, mutta asuinpaikan pysymättömyyden vuoksi en vielä sitä ole tehnyt.

Olen ylpeä meistä Kokoomuksen äänestäjistä, täällä on tosi hyviä ja asiallisia vastauksia. Suurin osa Kokoomuksen äänestäjistä varmasti onkin juuri sinunlaisiasi, omalla työllään ja ahkeruudella pärjänneitä. Harvassa ovat ne " pappa betalar" -ihmiset.

Vierailija:

Mikä sitten onkaan helpon elämän määritelmä, mutta lapsuuteen on kuulunut suht köyhääkin oloa, perheessä mielisairauksia, työttömyyttä välillä, alkoholismia, väkivaltaa jne. Kouluni olen aina hoitanut hyvin, opiskeluaikoina olen silti painanut rankkaa (paska)duunia rahaa tienatakseni (ja siksipä en todellakaan duunareita halveksi mitenkään!) ja opiskellut itselleni yliopistosta loppututkinnon jolla ehkä voisin taata parempaa toimeentuloa itselleni ja perheelleni. Kenenkään en ole silti koskaan olettanut tulevan silittelemään päätä ja sanomaan että " ei se mitään, ota tosta vähän piparia ja sosiaalietuuksia" .

Tunnen monta vähempiosaista, köyhää, sairasta, työtöntä, yms. laitapuolen kulkijaa, ja toivon aina vain kaikkea parasta heille. Ehkä tulevaisuus tuo uutta toivoa heillekin. Mutta aikuisten ihmisten on myös hieman otettava vastuuta omasta tilanteestaan niin pitkälle kuin mahdollista, täysin passiivinen loisiminen yhteiskunnan tuella herättää minussa negatiivisia tunteita. Itsekin olen opintolainalla ja työllä elättänyt itseni samalla kun olen opiskellut itselleni tutkintoa toiveena parempi elintaso. Tämä on onneksi suomessa täysin mahdollinen vaihtoehto jos niin haluaa valita.

Pidän itseäni hyvinkin empaattisena ihmisenä, ja olen se suoraan kuullutkin monen ystävän suusta kiitoksena heidän tukemisestaan ja välittämisestään vaikeina aikoina. Usein löydän itseni kuuntelemassa muiden purkaessa huoliaan minulle, ja aina pyrin auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Puolustan heikompia ja pidän hyvin tärkeänä asiana opettaa lapsillenikin tätä empatiakykyä.

Toivon että koittaa aika jolloin työnteko on aina kannattavaa ja siihen kannustetaan kaikin keinoin. Ja että ihmiset ottavat vastuuta omasta elämästään, jotta sitä hyvinvointia voidaan myös jakaa oikeudenmukaisesti niille jotka sitä todella tarvitsevat.

Vastakkainasettelulla harvoin on saavutettu mitään kestävää ja kannattavaa. Toisen ahkeruus ja menestys ei välttämättä aina olekaan toisen onnesta pois mitenkään, eikä siitä tulisi henkilöä " rankaista" .

lapsuudenkodissa, työväen perheessä, äänestettiin aina sdp:tä. Porvari oli kirosana.



Nyt olet itse akateemisesti koulutettu, kotiäiti ja hyvin tienaavan puolison omaava. Äänestämme kokoomusta yksinkertaisesti siksi, että se on meille sdp:tä parempi vaihtoehto. Kokoomus ajaa enemmän hyvin toimeentulevien asioita. Omilta arvoitani olen kuitenkin enemmän sdp:läinen (esim. mieheeni verrattuna) ja kannatan esim. julkisia palveluita.

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?

- Menin naimisiin vuonna 1990, ja ensimmäiset vuodet oli tosi tiukkaa. En saanut opintotukea kuin 200 mk kuussa, miehen palkka oli jotain 7000 mk kuussa. Rahat loppui tililtä kaksi viikkoa ennen miehen tilipäivää, ja kävin ostamassa maidon siitä kaupasta, jossa se oli 10 penniä halvempaa kuin naapurikaupassa. Tätä aikaa kesti 2-3 vuotta. Äänestin myös silloin kokoomusta.



Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?

- Minulla on kaksi köyhää kaveria. Toinen yh-pinnistelee väsymyksen partaalla. Hän äänestää myös kokoomusta. Toinen on velkakierteessä, hän taitaa olla vihreä.



Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?

- Ajattelen, että tuon velkakierteisen elämä on hänen omaa syytään. Hän voisi karsia pari seitsemästä koirastaan, jotta pystyisi ruokkimaan ne kunnolla. Tuota yh-ystävää kutsun usein syömään ja tarjoan hänelle muutakin apua silloin tällöin. Olen jopa siivonnut joskus hänelle. Raha ei ole tärkeintä, enkä toivo hänelle rahaa. Toivon hänelle sitä, että hänen adhd-lapsensa kypsyisi mahdollisimman nopeasti ja hän saisi lapsensa järjestykseen.



Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?

- En ehkä pidä itseäni kovin " empaattisena" , mutta yksi vahvuuksistani on se, että ymmärrän toista ihmistä erityisen hyvin. Siksi olen koulutukseltani kasvatustieteilijä.

Kokoomuksen äänestäjissä / kannattajissa on hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat köyhistä ja muutenkin huonoista oloista lähtöisin, mutta eivät ole jääneet lösöttämään kotiin jollain työttömyystuella, vaan ovat omalla kovalla työllään ja ahkeralla kouluttautumisella taistelleet itsensä hyvään asemaan yhteiskunnassa. Itse kuulun tähän ryhmään, ja minulta ei kyllä sosiaalipummeille heru pätkän vertaa sympatiaa.

Perheessäni on ollut lapsettomuutta, työttömyyttä, pätkätöitä jne. Isoa perintöä ei ole tulossa. Hoitovapaan jälkeen palaan töihin terveydenhuoltoalalle. Mieheni on pienituloinen pätkätyöläinen ja minä hoitovapaalla, tälläinen tilanne on nyt. Silti äänestin kokoomusta, sillä esim. täällä missä asumme yrittivät demarit ajaa kuntalisää vain todella pienituloisille ja muut olisivat jääneet ilman.

Vierailija:

Onko elämänne ollut helppoa vai oletteko joutuneet koskaan kokemaan todellisia vastoinkäymisiä taloudellisen tilanteen tai sairasuden vuoksi?

Tunnetteko ketään köyhää, sairasta, työtöntä tms?

Jos tunnette niin mitä ajatuksia hän teissä herättää?

Pidätkö itseäsi empaattisena ihmisenä?

Elämäni ei todellakaan ole ollut helppoa, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Olen kulkenut pitkällisen ja uuvuttavan, jotta pääsin tähän nykyiseen asemaani. Taloudellisia vastoinkäymisiä koin opiskelijana, kun pienellä opintorahalla ja asumislisällä suoritin tutkintoa Helsingissä. Töitä piti tehdä koko opintojen ajan, jotta pystyi elämään Helsingissä. Lisäksi opiskeluaikoina olin onnettomuudessa ja kävin läpi pitkähkön kuntoutuksen. Tällöin en tietenkään saanut mitään tukia tai palkkaa, vaan lainaa olisi pitänyt ottaa. Onneksi vanhemmat tukivat taloudellisesti.

Tällä hetkellä en tunne ketään köyhää tai työtöntä, mutta sairaita kyllä. Esim. oma mummoni. Ei varmaankaan tarvitse erikseen kuvailla, millaisia tunteita sairas mummoni minussa herättää. Sanotaan vain, että huoli on kova.

Pidän itseäni empaattisena ihmisenä. Enkä suoraan sanottuna käsitä, miten kokoomuslaisuus sulkisi pois empaattisuuden.