Lasten liikuntatavat jakautuvat: varakkaissa perheissä urheillaan ja liikutaan enemmän

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pätemistä ja paremman esittämistä, yök.

Eihän Suomessa mitään muuta enää olekaan. Pelkkää kilpailua ja muotoposeerausta koko ajan. Ihmekös osa väsyy ja putoaa kyydistä.

Vierailija kirjoitti:

Urheilu lisää testosteronia ja kilpailullisuutta.

Johtaa myös helpommin raharikkauteen.

Elämä voi olla vähävaraisillakin hyvää. En tajua tätä pakotusta, että kaikkien pitäisi tavoitella rikkauksia ja rikkaiden elämäntapaa. Jossakin urheilussa ei ole esim. mitään järkeä.

Kyllähän nyt jokaisen pitäisi yrittää olla paras versio itsestään niin akateemisesti kuin liikunnallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla tuo urheilukenttä möllöttää tyhjyyttään, ei siellä ketään ole vaikka ilmaiseksi saisi mennä. Koululaiset siinä joskus käy ja kesällä miesten jalkapalloporukka. Jalkapallo ja jääkiekkokaan ei maksa tällä kylällä paljon mitään. Ja mitä lie kaikkea muuta tarjolla? En ole perehtynyt kun omat lapset on jo muuttaneet kotoa.

Sama. On luistelukenttä tyhjillään. Koriskenttä tyhjillään. Jaliskenttä tyhjillään. Kaikki avoimia vapaaseen käyttöön silloin kun ei ole varauksia. Koulujen kuntosalit 5 euron korttipanttimaksulla. Poika hyödyntää salia, ei siellä kuulema käy kuin lukiolaiset.

Laitoin käyttämättömät luistimet fb annetaan ryhmään. Ainoa joka niitä kysyi oli ulkomaalainen opiskelija jolle ne olivat liian pienet (35-36 koon hokkarit)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kylällä esim. suunnistus ja yleisurheilu on todella edullista. Lisäksi pelastakaa Lapset jakaa harrasterahaa lspsille, jos vain pyytää.

 

Tämä jaottelu pätee mielestäni ei ainostaan liikuntaan, vaan moneen muuhunkin. Jos on lastentapahtumia, konsertteja, mitä vaan, jotka voivat olla, ja usein ovatkin ilmaisia, tuntuu että näihin osallistuvat vain ns.  "hyvän" perheen lapset. Olen miettinyt mistä tämä johtuu? Luulisi että juuri ilmaiset jutut vetäisivät puoleensa niitä, joilla ei ole varaa kalliisiin juttuihin.

Olen huomannut saman, harrastusjutuissa, koulujen ilmaistapahtumissa, vanhempainyhdistyksessä..

Vähävaraisten perheiden lasten lapsuuskokemukset ja -muistot ovat erilaisia kuin parempituloisilla / koulutetumpien vanhempien lasten. 

Vähävaraisten - huono-osaisten perheiden lasten lapsuusmuistot pyörivät esimerkiksi usein sen ympärillä, mitä he ovat katsoneet TV:stä. Tai mitä pelejä he ovat pelanneet pelikonsolilla tai tietokoneella - mutta useimmiten ne ovat juuri TV-muistoja. Ja muu osa lapsuudesta on tapahtunut siellä jossakin TV:n taustalla - sekä harvat hyvät ja positiiviset asiat, ja sitten ne negatiiviset asiat, jotka liittyvät esimerkiksi väkivaltaan ja päihteisiin.

Huono-osaisten perheiden lapset jätetään median kasvattamiksi, eikä heitä temmata harrastuksiin tai perheen yhteiseen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee aikuisillakin, että paremmin toimeentulevat harrastavat enemmän liikuntaa kuin köyhät. Sama heijastuu lapsiin. Köyhän perheen lapsi ei ala itsekseen harrastaa liikuntaa, jos vanhemmatkaan ei sitä harrasta ja anna esimerkkiä. 

Mutta eihän tuo liikkumattomuus siitä varallisuudesta ole kiinni aikuisillakaan. Nykyisin on monessa paikassa rakennettu esim näitä kuntoportaita joita saa kiivetä ihan ilmaiseksi oli tulotaso mitä vaan ja ainakin tässä pk-seudulla on tätä nykyä näitä ulkopunttiksia joissa myös saa käydä ihan ilmaiseksi eikä tasan tarvitse olla niitä viimeisen päälle persetrikoitakaan. Lisäksi ulkoilu ja lenkkeily on hyvin edullisia liikuntaharrastuksia eikä mikään estä jumppaamasta kotona.

Siis ihan ylipäätään se sellainen aktiivisuus ei vaadi varallisuutta vaan retkiä voi tehdä siihen lähiympäristöön ja käydä jossain vähän etäämmällä olevassa leikkipuistossa että tulee kävelyä. Rattaiden kanssa saa kulkea julkisillakin ilmaiseksi eli silloin voi tehdä retkiä vähän kauemmaskin tai vaikka niin, että menee omin voimin ja palaa takaisin sitten julkisilla. 

Ihan viitseliäisyydestä tuo on kiinni ja siitä minkälaisen elämäntavan sitä omille lapsilleen haluaa siirtää, opettaa ja tarjota.

Joo, varmasti olisi kivaa kun olisi iso omakotitalo omalla rannalla ja pihassa pari mersua joilla voisi ajaa tallille ratsastamaan omalla hevosella ja käydä golfaamassa jne, mutta tuollainen on aika harvan ulottuvilla. Eikä se yleensä ole lastenkaan ulottuvilla jos he pienestä pitäen oppii tietynlaiseen passiivisuuteen missä ei viitsitä tehdä mitään muutakaan, koska ei ole varaa tehdä just sitä tai tätä, eikä nähdä vaivaa kuin valittamiseen ja kaikesta kateellisena olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pätemistä ja paremman esittämistä, yök.

Melko sairasta että terveellisten elintapojen opettamista lapsille pidetään paremmuuden esittämisenä ja pätemisenä. 

Varmaahan on, että syy-seuraussuhde menee juuri noin päin? Ei esim. niin, että aktiiviset ja tarmokkaat geenit omaavat perheet ovat sekä työelämässä että liikunnallisia?

Vaikkei olla varakkaita, varsinkaan kun lapset olivat pieniä, päästiin ulos heidän kanssaan. Jokainen lapsista harrasti, nuorimmat jalkapalloa ja vanhemmat skeittasivat. 

Urheiluseuroilla on ns tukijärjestelmänsä jolla mahdollistetaan myös vähävaraisten harrastuksia. Se vaan vaatisi sen, että vanhempi on aktiivinen ja tuo sen lapsen harrastuksen piiriin. 

Ei olla tohtoreita mutta hyvissä ammateissa ja lapset harrastaa golfia, laskettelua ja pujottelua, ovat scootanneet, tanssineet breakdancea, kokeilleet painia, partiota jne. Parikymppiset pijat pelaavat edelleen golfia ja käyvät kuntosalilla

Jostain ihmesyystä lähes kaikkien joukkueiden valmentajat ja toimihenkilöt on joko niitä kiireisiä parempipalkkaisia/opettajia/esimiehiä tai sitten esimerkiksi yrittäjiä. Itsekin toimin 4 vuotta lasten joukkueessa valmentajana, kunnes touhu alkoi väsyttää liikaa.

Monesti kotona olevien tai pienipalkkaisten vanhemmat mieluummin tyrkkää lapsen harrastukseen kuin olisivat siinä yhtään itse mukana. Ja kaupan päälle saattaa olla, että heillä olisi vielä paremmin aikaa kuin vaikka yrittäjillä.

Kysyn vaan, että missä työttömät joukkueenjohtajat tai osa-aikaista työtä tekevät valmentajat.

Sitten on myös nämä vähemmän vakavaa toimintaa toivovat vanhemmat, kukaanhan ei estä sellaista kerhoa järjestämästä. Veikkaan vaan, että osallistujamäärä on aluksi kova ja sitten se alkaa hupenemaan. Riehumista alkaa tulla mukaan touhuun ja lopulta se kuivuu kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai urheilukentälle mennä koska vaan. Nykyään pitää kuulua seuraan ja se maksaa. Näin ainakin kun olin lapsi, saatiin mennä sinne milloin vain. Nykyään kuulemma ei saa. Toki kävellä ja luonnonvesissä uida saa vielä ilmaiseksi ja pihaleikit on sallittuja. Ohjattu harrastus on kallista mutta ei estä liikkumasta  vaikka sellaista ei ole. 

Oman lapsen koulun/monitoimitalon pihalla on aidattu tekonurmikenttä maaleineen, mutta toden totta: sinne ei ole asiaa iltaisin ellei kuulu siellä harjoittelevaan joukkueeseen.

Katsoin kartasta, että seuraava isompi kenttä on kahden kilometrin päässä. Se ei ole muistaakseni valaistu eikä siellä ole muuta kuin hiekkaa. 

Totta kai palloa voi potkia vaikka kerrostalon pihalla, mutta sieltä voi tulla lähtö kun joku asukas kyllästyy "meteliin". 

Vierailija kirjoitti:

Jostain ihmesyystä lähes kaikkien joukkueiden valmentajat ja toimihenkilöt on joko niitä kiireisiä parempipalkkaisia/opettajia/esimiehiä tai sitten esimerkiksi yrittäjiä. Itsekin toimin 4 vuotta lasten joukkueessa valmentajana, kunnes touhu alkoi väsyttää liikaa.

Monesti kotona olevien tai pienipalkkaisten vanhemmat mieluummin tyrkkää lapsen harrastukseen kuin olisivat siinä yhtään itse mukana. Ja kaupan päälle saattaa olla, että heillä olisi vielä paremmin aikaa kuin vaikka yrittäjillä.

Kysyn vaan, että missä työttömät joukkueenjohtajat tai osa-aikaista työtä tekevät valmentajat.

 

Sitten on myös nämä vähemmän vakavaa toimintaa toivovat vanhemmat, kukaanhan ei estä sellaista kerhoa järjestämästä. Veikkaan vaan, että osallistujamäärä on aluksi kova ja sitten se alkaa hupenemaan. Riehumista alkaa tulla mukaan touhuun ja lopulta se kuivuu kasaan.

Opettajat ovat harrastuspiireissä usein yliedustettuina, koska heillä on kokemusta lapsiryhmän ohjaamisesta. Esimerkiksi minä työskentelen aikuisten kanssa yksi kerrallaan, ja komennan lähinnä omia lapsiani. Täytyy sanoa, että aika kova kynnys olisi alkaa vetää jalkapallotreenejä, etenkään kun ilmeisesti vieraille muksuille ei saisi sanoa senkään vertaa napakasti kuin omille.

Jos mietitään entisaikaa, niin kansakoulunopettajahan se veti urheiluseuraa ja lapsikuoroa. Ei siellä isännät ja emännät osallistuneet lapsiryhmien toimintaan, toki talkoilla hoitivat kahvituksia ja seuraintalon ylläpitotöitä. Lapset olivat tietenkin itsenäisempiä tuolloin, ja näkisin että se olisi hyvä nykyaikanakin. Myös ne opettajien lapset jossain vaiheessa lopettavat liikkumisen, jos eivät ole oppineet liikkumaan itsenäisesti ja organisoimaan itse liikuntaansa.

Eihän tuo ihme sinänsä ole. Lasten varsinainen urheiluharrastaminen maksaa. Vanhemmat voivat kannustaa lapsia urheilemaan myös ilman varsinaista harrastustoimintaa, mutta sekin on "helpompaa", kun on varaa ostaa vaikka koko perheelle hyvät luistimet, pyörät jne. että päästään yhdessä liikkumaan monipuolisesti.

Toki myös sellaisia vaihtoehtoja on paljon, mitkä eivät vaadi isoa satsausta varusteisiin. Miksi sitten näitä ei hyödynnetä enemmän, on varmasti moninaisista syistä kiinni.