Lue keskustelun säännöt.
Hurja kontrasti entiseen elämään jolloin tein paljon töitä ja enää en mitään.
06.05.2025 |
Tuli jostain mieleen edelliset vuodet. Muistan miten hirveän tärkeää minulle oli työmoraali ja että töitä on PAKKO tehdä vaikka väkisin. Työ oli tärkeää ja annoin joka vuorossa kaikkeni. Ne olivat hulluja vuosia. Tein kahta vuoroa kesät lähes joka päivä. Olin monessa eri paikassa ja sain olla mukana eri asiakastilaisuuksissa. Kuljin monen kaupungin väliä niinä vuosina ja vaihdoin välillä ihan vain oman innon vuoksi työpaikkaa koska tarvitsin vaihtelua, olin oikeastaan varmaan uupunut ja vaihdolla yritin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tykkäsin kyllä työstäni mutta väsyin totaalisesti ja alkoi tulemaan työtapaturmia ja vaikka mitä. Alkoholia kulutin kaikki vapaapäiväni suunnilleen kaupungilla heiluen. Eihän siinä kertakaikkiaan ollut järkeä. Jaksoinkohan tuollaista menoa reilu 4 vuotta ja sitten kun koronan myötä oli pakko pysähtyä niin uuvahdin aika pahasti. Masennus ja kaikki iski päälle.
Nyt olen ollut aina vähän väliä sairaslomilla ja tällä hetkellä jo puoli vuotta poissa työelämästä. Sitä ennen joutunut olemaan pitkiä aikoja pois koska ei vain mielenterveys enää kestä. Olen epävarmempi kuin koskaan enkä liiku kotoa periaatessa mihinkään. Hyvä, että jaksan arjen perusasiat hoitaa kuten kaupassa käynnin. Tämä kontrasti entiseen on ihan valtava. Nuo vuodet mitä ennen tein niin tuntuu jopa unelta, että miten oikein jaksoin ja vähempikin olisi riittänyt. Olen kuitenkin ylpeä siitä rohkeasta minästä joka joskus olin.
Näillä näkymin menen todennäköisesti vasta loppu vuodesta töihin eikä hajuakaan, että mihin töihin. Olen jo niin epävarma etten edes tiedä pärjäänkö enää vaikka joskus se oli minulle itsestäänselvyys.
Kommentit (7)
Onko joku muu täällä tippunut myös työelämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnout pakotti minut pois työelämästä muuten olisin kuollut. Elon elossa kiitos burnoutin ja enkä todellakaan ole palaamassa työlämään enää koskaan (koska en halua kuolla)
Vierailija kirjoitti:
Burnout pakotti minut pois työelämästä muuten olisin kuollut. Elon elossa kiitos burnoutin ja enkä todellakaan ole palaamassa työlämään enää koskaan (koska en halua kuolla)
Niin kyllä se kroppa panee vastaan jos ihminen ei itse sitä ymmärrä tehdä ajoissa.
Ehkä muistat elämäsi väärin? Sellaistakin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä muistat elämäsi väärin? Sellaistakin tapahtuu.
Rikoksia joissa pyyhitään muistia ja istutetaan tilalle valemuistoja.
Minä siis halusin luoda uraa ja vaikka olin monessa paikkaa niin käytännössä olin vain muutamalla työnantajalla töissä. Tein vain eri toimipisteillä, eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Niitä oli hurjasti ja työ oli kiireistä. Minusta piti tulla paras, silloisen pomoni mukaan ja jos en olisi uupunut niin olisi asiat varmaan tänään hyvin erilailla, olisin kehittynyt ja päässyt koko ajan paremmille liksoille.
Välillä harmittaa. Olin kuitenkin nuori ja into piukeena ja tunnollisena tyttönä sitä halusi tehdä parhaansa. Harmi, että halusin myös osallistua juhlimiseen, se oli kyllä viimeinen virhe.
Nykyään en käytä päihteitä, en kyllä tee yhtään mitään muutakaan. Vetää välillä vähän hiljaiseksi miten päälaelleen kaikki voi muuttua ja tavallaan aika lyhyessäkin ajassa. Onneksi sitä on vieläkin aika nuori joten ehkä vielä jonkin näköinen nousu voi tulla mutta ei tuota samaa tarmoa ja intoa kyllä valitettavasti löydy, ainakaan ole enää muutamaan vuoteen löytynyt. -ap