Ihmisen sivistys näkyy suoraan hänen musiikkimaussaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elitistisimmät musiikin harrastajat ovat klassisen musiikin ja black metallin harrastajat. Se bm elitismi on ihan naurettavaa jo.

Millä perusteella black metal on elitististä?

No sille jengille ei kelpaa mikään. Siis niille corpse paint ja burzum autisteille. Esim äänenlaadussa jos on vaikka Mayhemin Freezing Moon sinkku nauhoitettu kelalle niin ei käy remasteroinnit eikä muut. Kaikki on posereita tämän porukan mielestä. Esimerkiksi näin.

Joo, suomiräpin kuuntelijat on kaikki elämämkoululaisia

Ihmisen sivistys näkyy suoraan hänen halukkuudessaan tehdä nopeita ja helppoja yksinkertaistuksia. Sivistynyt ihminen ymmärtää, että ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, että pienen yksityiskohdan perusteella ei voi päätellä isoa kuvaa.

Ap esittää jotain sivistynyttä yläluokkaista muka hienoa, vaikka todellisuudessa ei tiedä musiikista tai klassisesta musiikista paskaakaan. Itse olen pienestä lapsesta asti harrastanut soittamista ja klassista musiikkia, ja tykkään esim. oopperasta toella paljon. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä ettenkö tykkäisi myös kansanmusiikista, räpistä, tai vaikka flamencosta. Nautin musiikista monipuolisesti mielen mukaan. Joku päivä kuuntelen Brahmsia ja toinen päivä kuuntelen Eminemiä.

Mun empiirisen tutkimuksen perusteella ihmiset, jotka väittää kuuntelevansa vain klassista musiikkia, eivät tiedä musiikista yhtään mitään. Ne tykkää vaan patsastella jossain oopperatalon kahviossa puku päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elitistisimmät musiikin harrastajat ovat klassisen musiikin ja black metallin harrastajat. Se bm elitismi on ihan naurettavaa jo.

Millä perusteella black metal on elitististä?

No sille jengille ei kelpaa mikään. Siis niille corpse paint ja burzum autisteille. Esim äänenlaadussa jos on vaikka Mayhemin Freezing Moon sinkku nauhoitettu kelalle niin ei käy remasteroinnit eikä muut. Kaikki on posereita tämän porukan mielestä. Esimerkiksi näin.

Joo, osa black metallisteista ei siedä mitään poikkeamia klassiseen black metalliin eikä kuuntele mitään muuta kuin black metallia. Kaikki BM-diggarit eivät kuitenkaan ole näin ehdottomia.

Kun aloittaja mainitsi räpin ja täällä on jo keskusteltu klassisen musiikin monipuolisuudesta, niin eipä kaikki räppikään ole yhtä ja samaa. Yhdellä laidalla ovat sanoitukset, joissa keskitytään huumeisiin ja vähäpukeisiin naisiin, toisella laidalla humoristinen hauskanpitoräppi ja kolmannessa reunassa vaikkapa Kallio Undergroundin ja Julma-Henrin tyylinen kantaaottava musiikki. Näiden kaikkien niputtaminen yhteen on vähän samaa kuin jos niputtaisi metallin saralla perinteisen heavyn, sinfonisen metallin ja 90-luvun pimeässä metsässä nauhoitetun black metallin samaan kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Klassisrn musiikin harrastaminen on elitistä. Pääosin näiden lapsien vanhemmat on korkeakoulutettuja. Lukukausimaksut ja soitin on kallis.

Ei maksa juuri mitään lätkä-harrastukseen verrattuna.

Musiikkigenre lienee suomeksi tyylilaji. Niin tai näin, musiikin kokeminen riippuu siitä, miten ymmärtää ja kokee musiikin rakenteita. Joku ei kyllästy kappaleeseen "Ajetaan tandemilla" eikä kaipaa muuta, toinen löytää harjaantumisen tai luontaisen kyvyn avulla monenlaisesta musiikista yhä uusia ulottuvuuksia.

Kuuntelen monenlaista musiikkia, klassistakin. Ei se varsinaisesti sivistyksestä kerro, ehkä luovuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Koska kiinnostus moneen muunlaiseen musiikkiin ei tue vanhojen klassikoiden ymmärtämistä paremmin, eikä syvennä ymmärrystä musiikista ilmiönä ylipäänsä läheskään yhtä paljon kuin saman uudelleen lämmittäminen. Eivät taida oopperakantikset olla siellä Mozartin ja Tsaikovskin takia, ne ovat siellä oopperan vuoksi itsessään, eivätkä ne rakasta Mozartin ja Tsaikovskin musiikkia yleisesti.

Tuskinpa näkyy. Ei se niin yksinkertaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Koska kiinnostus moneen muunlaiseen musiikkiin ei tue vanhojen klassikoiden ymmärtämistä paremmin, eikä syvennä ymmärrystä musiikista ilmiönä ylipäänsä läheskään yhtä paljon kuin saman uudelleen lämmittäminen. Eivät taida oopperakantikset olla siellä Mozartin ja Tsaikovskin takia, ne ovat siellä oopperan vuoksi itsessään, eivätkä ne rakasta Mozartin ja Tsaikovskin musiikkia yleisesti.

Eri: en omasta puolestani ymmärrä, että miksi laaja kiinnostus erilaiseen musiikkiin ja vanhojen suosikkien kuuntelu uudestaan ja uudestaan olisivat ristiriidassa. Suurin osa niistä musiikkiteoksista, joista olen koskaan pitänyt, kuulostaa hyvältä edelleen, mutta samalla olen laajentanut musiikkimakuani sellaiseen materiaaliin, johon en aiemmin olisi koskenut pitkällä kepilläkään. Kun joskus kuuntelen uudestaan vanhoja levyjä, joita en ole kuunnellut pitkään aikaan, ajoittain tuntuu kuin kokisin ne aivan uudella tavalla, esimerkiksi kuuntelen tarkemmin sanoituksia, joihin en aiemmin kiinnittänyt huomiota. Joskus myös se uudestaan ja uudestaan kuuntelu auttaa niin sanotusti avaamaan paremmin levyjä, jotka eivät ensimmäisellä tai toisella kerralla vielä kolahtaneet.