Ihmisen sivistys näkyy suoraan hänen musiikkimaussaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kognitiivisen tason pystyy arvioimaan ihan ihmisen maun perusteella. Millaista kirjallisuutta lukee (tiedekirjallisuus, kaunokirjallisuus, filosofia, jne.), millaisista elokuvista ja tv-sarjoista pitää, ja millaisesta musiikista pitää.

Kuuntelin nuorempana paljon klassista musiikkia, joka paransi keskittymiskykyäni, kun luin kotona korkeamman matematiikan kirjoja. Pidän pohjimmiltaan kaikkein eniten matemaattisesti kirjallisuudesta, koska se on kaikkein haastavinta, ja siksi se on stimuloinut mieltäni kaikkein eniten. Nykyään vanhempana kuuntelen vain musiikkia, joissa on merkitykselliset sanoitukset.

Aloituksessa puhuttiin sivistyksen tasosta. Nyt keskustelu meni makiasioiden kautta jo kognitiivisiin kykyihin. Kertoo ainakin sivistyksen puutteesta.

Mikä ihmeen makiasia? Ootko sie Oulusta?

Olen alunperin, mutta kyllä tuosta asiayhteydestä varmaan käy ilmi, että oli typo.

Joka genressä on hyvää ja joka maassa on taitavia muusikkoja. Tämän täytyisi olla lähtökohta musiikin intohimoiselle kuuntelijalle.

Musiikkia voi kuluttaa monin tavoin. Mutta jos hlö pitäytyy vain tunnetummassa musiikissa, musiikin kulutus on väistämättä kapeampaa kuin hlöllä, joka on monesta kiinnostunut. Tietenkin hampurilaisen tai läskisoosinkin eli ne yleisimmät ruuat voi tehdä tosi hyvin. Mutta väkisinkin siinä jää muuta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se näkyy kaikessa. Pukeutumisessa, sisustuksessa, puheessa, myös musiikkimaussa. 

Koulutustaustassa, elämänhistoriassa, miten on elänyt ja millaisia valintoja on tehnyt. Sivistynyt ihminen ei ole tehnyt esim. paloittelumurhaa eikä raiskausta. Paloittelumurhaajat, raiskaajat yms. Ovat jossain siellä torakoiden ja lutikoiden välimaastossa.

Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos ihminen paiskaa tai murhaa. Olen joutunut ihmisen kynsiin, joka mietti paiskaamista, koska on tehnyt sen jo kerran ja joutuu linnaan kuitenkin. Uudesta teosta saisi vain vähän lisää kakkua päälle. Miten sekaisin ihminen voi olla? 

 

Rakkaudesta se hevonkin potkii.

 

Harvalla taitaa edes olla varsinaisia stereokaiuttimia nykyisin, vaan musiikkia tulee lähinnä autossa, kuulokkeista, televisiosta/tietokoneesta tai Bluetooth-kaiuttimesta.

Se on melkoinen harmi. Parhaimmillaan nimittäin hyvä äänentoisto voi olla aivan kuin virtuaalinen soittohuone. Ääni häviää kaiuttimista täysin ilmaan ja voi tulla kaikkialta kuulijan ympäriltä.

Klassinen on valkoista musiikkia.

Kaikki muut nykymusiikin muodot saaneet vaikutteita tai on kehitetty mustaihoisten jenkkien toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu käy konserteissa pätemisen takia. Onko yhtään käynyt mielessä että kyse voi olla syystä nimeltä rakkaus musiikkiin? 

Se, että vuosikymmen toisensa jälkeen innostua Joutsenlammesta ja Carmenista, kun maailmassa on niin valtavan paljon muunlaista klassista musiikkia, ja muutakin kuin klassista musiikkia? Ettei syynä olisi vaan, että nämä mummot ja papat ovat melko yksinkertaisia, vähän samaten kuin pelkkää räppiä tai pelkkää örinäheviä kuuntelevat.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen sivistystaso on esimerkiksi kasarimusiikista tykkäävällä? 

Yleensä kauppiksen käynyt bisnes bitch. 

Miten kauppiksen käynyt liittyy sivistyneisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu käy konserteissa pätemisen takia. Onko yhtään käynyt mielessä että kyse voi olla syystä nimeltä rakkaus musiikkiin? 

Se, että vuosikymmen toisensa jälkeen innostua Joutsenlammesta ja Carmenista, kun maailmassa on niin valtavan paljon muunlaista klassista musiikkia, ja muutakin kuin klassista musiikkia? Ettei syynä olisi vaan, että nämä mummot ja papat ovat melko yksinkertaisia, vähän samaten kuin pelkkää räppiä tai pelkkää örinäheviä kuuntelevat.

T. Sama

Aivan, koska toistuva nautinto klassikosta on varmasti merkki älyllisestä vajauksesta samaan tapaanhan ihmiset, jotka palaavat Shakespearen, Chaplinin tai vaikka punaviinin pariin, ovat tunnetusti ajattelun alinta kastia. Ehkäpä ongelma ei ole siinä, että joku rakastaa Carmenia, vaan siinä, että toisen intohimo ei satu olemaan riittävän eksoottinen jonkun muun makuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu käy konserteissa pätemisen takia. Onko yhtään käynyt mielessä että kyse voi olla syystä nimeltä rakkaus musiikkiin? 

Se, että vuosikymmen toisensa jälkeen innostua Joutsenlammesta ja Carmenista, kun maailmassa on niin valtavan paljon muunlaista klassista musiikkia, ja muutakin kuin klassista musiikkia? Ettei syynä olisi vaan, että nämä mummot ja papat ovat melko yksinkertaisia, vähän samaten kuin pelkkää räppiä tai pelkkää örinäheviä kuuntelevat.

T. Sama

Aivan, koska toistuva nautinto klassikosta on varmasti merkki älyllisestä vajauksesta samaan tapaanhan ihmiset, jotka palaavat Shakespearen, Chaplinin tai vaikka punaviinin pariin, ovat tunnetusti ajattelun alinta kastia. Ehkäpä ongelma ei ole siinä, että joku rakastaa Carmenia, vaan siinä, että toisen intohimo ei satu olemaan riittävän eksoottinen jonkun muun makuun.

Aivan, koska makusi ei juurikaan ehdi muuttua 50:ssä vuodessa nähtyäsi Carmenin jo toistasataa kertaa, on merkki siitä, että olet merkittävästi sivistyneempi kuin esim. ketkään rock- tai jazzmusiikkia harrastavat elämänkoululaiset.



Jos intohimosi on ooppera, mutta ei sinänsä jokin tietty säveltäjä esim. sitten Mozart tai Tsaikovski, niin onko se rakkautta erityisesti heidän musiikkin?

Itse kuuntelen hyviä kappaleita laidasta laitaan. En ole kouluja käynyt.  Rakastan Andre Rieun konsertteja ja Waspin: I wanna be somebody...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen sivistystaso on esimerkiksi kasarimusiikista tykkäävällä? 

Yleensä kauppiksen käynyt bisnes bitch. 

Yleensä se, joka on ollut nuori aikuinen 80-luvulla. Esim. 80-luvun yliopisto-opiskelijat.

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu käy konserteissa pätemisen takia. Onko yhtään käynyt mielessä että kyse voi olla syystä nimeltä rakkaus musiikkiin? 

Se, että vuosikymmen toisensa jälkeen innostua Joutsenlammesta ja Carmenista, kun maailmassa on niin valtavan paljon muunlaista klassista musiikkia, ja muutakin kuin klassista musiikkia? Ettei syynä olisi vaan, että nämä mummot ja papat ovat melko yksinkertaisia, vähän samaten kuin pelkkää räppiä tai pelkkää örinäheviä kuuntelevat.

T. Sama

Klassiset voidaan esittää monin eri tavoin ja monina erilaisina tulkintoina. Siitä syntyy se vaihtelu.

Niin, koska tietenkin sivistys tarkoittaa musiikkimakua, joka päivittyy säännöllisesti kuin käyttöjärjestelmä mieluiten niin, ettei yksikään säveltäjä tai teos saa liikaa huomiota. Ajatus siitä, että joku voisi rakastaa oopperaa samalla syvyydellä kuin toinen rakastaa jazzia tai rockia, mutta eri tavalla ja eri teosten kautta, taitaa olla liian monimutkainen hyväksyttäväksi silloin, kun musiikista keskustellaan pelkkien kulttuuristen signaalien kautta eikä kokemusten sisällön perusteella.

No, minäpä kuuntelen klassissta musiikkia, ja olen ihan DAIJU.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sivistymättömyyttä osoittaa nimen omaan, että musiikkimakua kuvastaa pääosin Taikahuilu, Joutsenlampi, Sevillan Parturi, Carmen. Hyviä teoksia sinänsä, mutta että jotkut mummot jaksaa vuosi toisensa jälkeen käydä katsomassa näitä, niin kyllä täytyy olla melko rajoittunut. Kuinkahan moni Taikahuilu-yleisöstä on edes yrittänyt kuunnella Mozartin kvartetot ja sonaatit läpi? Kyllä se varmasti näkeminen ja sosiaaliset piirit on ykkönen. Tsaikovskilla kun on hyvin laaja tuotanto, niin miksi muuten juuri jonkun Joutsenlammen vuosittainen näkeminen olisi tärkeää? Kun ihminen mainitsee varhain Carmenin, niin se usein povaa, että keskustelu henkilön kanssa klassisesta musiikista harvoin tulee olemaan poikkeuksellisen sivistynyt. Eihän tuo ole mitenkään upeampi teos kuin vaikkapa E. Rautavaaran, Madetojan, Ravelin, Debussyn, Gershwinin, Bergin tai Stravinskyn oopperat, jos ei halua mennä oopperatuotannon ulkopuolelle. Mahtaa olla näille 'sivisty

"Joutsenvamppi" ja "Kaamee Carmen"...

Vierailija kirjoitti:

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Voi syventyä musiikkiin ja silti kuunnella paljon eri musiikkia. Saman teoksen kuuntelu yhä uudelleen vailla muita sisältöjä kertoo urautumisesta tai dogmaattisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se näkyy kaikessa. Pukeutumisessa, sisustuksessa, puheessa, myös musiikkimaussa. 

Koulutustaustassa, elämänhistoriassa, miten on elänyt ja millaisia valintoja on tehnyt. Sivistynyt ihminen ei ole tehnyt esim. paloittelumurhaa eikä raiskausta. Paloittelumurhaajat, raiskaajat yms. Ovat jossain siellä torakoiden ja lutikoiden välimaastossa.

Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos ihminen paiskaa tai murhaa. Olen joutunut ihmisen kynsiin, joka mietti paiskaamista, koska on tehnyt sen jo kerran ja joutuu linnaan kuitenkin. Uudesta teosta saisi vain vähän lisää kakkua päälle. Miten sekaisin ihminen voi olla? 

 

Rakkaudesta se hevonkin potkii.

 

Niin, ilmaan, riemusta.

Musiikillisen sivistyneisyyden tunnistaa laajasta musiikkimausta. 

Vierailija kirjoitti:

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Bob Dylan,a gift that keeps on giving. Ehtymätön runsaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko mustavalkoista ajattelua. Se että palaa klassikoihin vuodesta toiseen, ei tarkoita että se kattaa koko musiikillisen repertuaarin. 

 

On kiinnostavaa, kuinka juuri syvällinen ja vuosikymmenten mittaan syvenevä suhde tiettyyn teokseen tai säveltäjään esitetään tässä osoituksena yksinkertaisuudesta aivan kuin musiikillinen sivistys mitattaisiin vaihtelun määrällä eikä ymmärryksen syvyydellä. Ehkä kyse ei olekaan siitä, etteivät oopperan ystävät olisi uteliaita, vaan siitä, että he ovat löytäneet jotakin, johon kannattaa palata toisin kuin ne, joiden on vaihdettava levyä joka viikko, eikä löydä syvyyttä musiikista.

Voi syventyä musiikkiin ja silti kuunnella paljon eri musiikkia. Saman teoksen kuuntelu yhä uudelleen vailla muita sisältöjä kertoo urautumisesta tai dogmaattisuudesta.

Tuo on oma olettamuksesi. En puhunut missään siitä, että se välttämättä kattaisi ihmisen koko musiikkimakua.