Millaista arkea/elämää elätte +65-vuotiaat?

Kiva, että on tullut lisää kirjoituksia. Olen miettinyt, että elämä olisi varmaan aika erilaista, jos olisi lapsenlapsia. Meillekään niitä ei luultavasti tule. Se on surullista ja toisaalta helpottavaa ja ihan siksi, että tämä maailma on nykyään aika hurja paikka, joten sekä lapsilla että heidän vanhemmillaan ei ole niin helppoa enää, mitä oli silloin, kun itse saimme lapsia.

Kerrostaloasunto kiinnostaa siksi, että olen itsekin väsynyt puutarhahommiin. Vähän huolettaa siltikin, onko siellä öisin meteliä. Olemme herkkäunisia kumpikin.

Teatterit, taidenäyttelyt ym. ovat vähän kaukana, mutta voisihan niissä käydä silti joskus.

Me olemme olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Pienehkö omakotitalo pienellä helppohoitoisella tontilla. Siivouspalvelun ostimme vaikka hyvin itsekin jaksaisi tehdä.

Se kannattaa mielestäni ajoissa opetella- maksamaan palveluista.

Matkustelu ulkomaille ei enää kiinnosta mutta kotimaassa reissataan jonkin verran. Olemme kotona viihtyviä, luemme paljon. Mukavasti päivät menee!

Kunpa mekin olisimme rakentaneet pienen talon. Teillä on hyvä tilanne kun on helppohoitonen pihakin. Usein rivitaloyhtiöissä on kiertävät talonmiesvuorot ja isot alueet lumitöitä. Siksi pieni talo helpolla pihalla voi olla helpompi ratkaisu kuin rivitalokoti.

Olen yrittänyt miettiä siivouspalvelun hankkimista. Ennen siivoojan tuloa pitäisi siivota vaikka kotimme onkin aika siisti, eikös olekin huvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa mekin olisimme rakentaneet pienen talon. Teillä on hyvä tilanne kun on helppohoitonen pihakin. Usein rivitaloyhtiöissä on kiertävät talonmiesvuorot ja isot alueet lumitöitä. Siksi pieni talo helpolla pihalla voi olla helpompi ratkaisu kuin rivitalokoti.

Olen yrittänyt miettiä siivouspalvelun hankkimista. Ennen siivoojan tuloa pitäisi siivota vaikka kotimme onkin aika siisti, eikös olekin huvittavaa.

Ennen siivoojan tuloa ei kannata siivota, tein joskus eläkeläisten kotisiivouksia, jotenkin mukavampaa oli kun oli siivottavaa ja näki työnsä jäljen. 

Luulen että järjestelisin kuitenkin tavarat paikoilleen, pyyhkisin pölyt ja nostelisin tuolit ylös lattioilta, jotta siistijän olisi helpompi imuroida ja pestä lattiat. Mies vielä jaksaa tampata matot, joten nekään eivät olisi tiellä.

Kodin siivoaminen itse pitää yllä fyysistä kuntoa mutta olisi hyvä suoda itselleen myös helpompia aikoja kun on jo tehnyt tarpeeksi kotityötä työpäivien jälkeen ja ns. vapaa-ajalla.

Enemmän syynä siistijän tilaamiseen olisi halu päästä tekemään muutakin kuin ainaista kodinhoitoa, kun siihen muuhun olisi vielä mahdollisuus. Sitä ei koskaan tiedä milloin terveystilanne voi muuttua. Ystäväni sai aivoinfarktin terveellisistä elintavoista huolimatta ja hänellä meni ihan elämä uusiksi eikä hän enää, tai ainakaan pitkään aikaan, voi tehdä niitä asioita, mitä oli haaveillut eläkkeellä tekevänsä. Onneksi ehti jonkun aikaa iloita matkailusta, maalaamisesta ja opinnoista. Ihana ystävällinen ihminen ja kiireinen työelämä takana. Olisi ansainnut terveemmät eläkepäivät.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta jos toimintakyky on heikko jo alle 70v. niin kannattaa aktiivisesti sitä parantaa. 

Omat vanhempani elävät edelleen isossa ok-talossa ja kesät kesämökillä ja tekevät samoja asioita kuin ennenkin, 80- ja 85-vuotiaat. Tahti on hitaampaa kuin ennen, mutta kaikki tulee tehdyksi. Eivät osta siivousapuakaan ja kaikki on tip top, siistimpää kuin meillä. Puutarha on vain kutistunut monivuotisiin kasveihin ja tomaattipenkkiin eikä mustikoita ja puolukoita kerätä yhtä paljon kuin ennen.

Heidän esimerkistään syön joka päivä marjoja ja paljon kasviksia ja koetan harrastaa paljon arkiliikuntaa.

Mun vanhemmat muuttivat pois omakotitalosta, kun olivat 63 ja 69 v.

Äitini viimeisinä työvuosina teki perusteellisen karsinnan, kesti ehkä 3 vuotta. Väitän 90% irtaimistosta lähti pois. 

Omakotitalon myynnissä meni lähes vuosi ja ensimmäisenä eläkevuotena äitini vapaa-aika keväästä syksyyn meni pihatöissä.

Saivat ihan hyvän summan ja ostivat asunnon kauppakeskuksen yläpuolelta.

Omakotitalossa oli neliöoitä n 180, iso piha. Nyt n 50.

Vanhemmat käy metrolla jossain päivittäin ja tykkää olla. Asuntokaupassa meni lähes kaikki säästöt, mutta nyt eläminen on halpaa. Eläkkeistä jää yht yli 1000 e käteen kulujen jälkeen

Olen 75, asun yksin (etäsuhteessa) kerrostalossa tyytyväisenä. Matkustan sekä kotimaassa että ulkomailla muutaman kerran vuodessa. En haluaisi edes mökkiä riesakseni, on niin kiva mennä eri paikkoihin eikä aina samaan. Olen matkustellut aikanaan niin paljon, että nyt ei juuri edes houkuta jatkuvasti resuta missään.

Hoidan paljon myös lapsenlapsia ja kestitsen vieraita. Tapaan ystäviä, heidänkin kanssaan reissaamme pari kertaa vuodessa. Lenkkeilen, käyn jumpassa ja kuntosalilla, yritän pitää sekä henkisestä että fyysisestä kunnostani huolta. Vielä en ole tarvinnut mitään apuja kotihommissa. Nyt tosin ikkunat vielä pesemättä, kun on näin kylmää; ehkä se tarmonpuuska vielä löytyy! 

Vierailija kirjoitti:

Toivon 65 vuotiaana olevan haudassa. Tuohon vielä jokunen vuosi mutta nyt jo olisin hautuumaalle valmis lepäämään. Haudassa pelkkää lepoa ja velvoitteet loppu. 

Entä jos et kuolekaan? Jos päätätkin elää, silloin sinulla on hyvä olla B-suunnitelma.

Olemme eläkkeellä oleva aviopari, emmekä ole tehneet mitään muutoksia elämäämme. Meillä on useita kiinteistöjä, joita hoidamme ja huollamme itse. Siivoan, pesen ikkunat, haravoin yms. itse, koska on aikaa. Iän myötä tahti vähän hidastuu, mutta aika kompensoi sen. Eläkkeelle jäävälle neuvoni on, että jatka kuten ennenkin elämääsi. Karmeinta on muuttaa kerrostaloon pieniin neliöihin. Ja naisen luopua omasta autosta. Nykyään ihminen on oikeasti vanha jossain 85 v alkaen. Asioiden "ennakointi" on ihan järkyttävää. Kyllä se kuolema tulee ihan odottamattakin.

Asun vuokralla kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa. Tämä on oma valintani; omakotitaloasuminen on niin nähty jo nuorempana. Teen vielä töitä freelancerina vaikka olenkin vanhuuseläkkeellä. Parantumattomaan syöpään sairastuminen muutti hieman suunnitelmiani: en jaksa enää matkustaa. Kuolinsiivouksen tein viime vuonna.

Olen 67 ja jäin kaksi vuotta sitten eläkkeelle. Mutta mulla ei ole mitään väsymisongelmaa, joten minä vasta ostin eläkkeelle jäätyäni ensimmäistä kertaa omakotitalon, saaristosta jossa olen syntynyt. Helsingissä tuli vietettyä työura, ja heti halusin pois kun mikään ei enää sitonut pk-seudulle. Mä ajattelen optimistisesti, että tässäpä voi hyvinkin olla vielä parikymmentä vuotta jonka voi nauttia elämästä täällä, joten en mennyt sille linjalle että olisin jo alkanut katselemaan jotain viimeisten vuosien helppoa kerrostalokämppää. Omat vanhemmat asuivat ysikymppiseksi asti itsenäisesti kotona, siinä vaiheessa siirtyivät palvelutaloon. Vielä päälle 80-vuotiaina reissasivat ahkerran jne, joten ajattelen että jos hyvä tuuri käy eikä mikään sairaus iske, voi olla tässä vielä runsaasti hyviä vuosia elämästä nauttimiseen jäljellä.

Itse koen tällä hetkellä eläväni elämäni ehdottomasti parasta aikaa. Saan nauttia luonnon rauhasta ja pienistä askareista ilman ilman aikatauluja. Lähes sillä lailla meditatiivisesti, nauttien jokaisesta tuntemuksesta, tuoksusta, tunteesta. Uskon myös, että on terveyden ja voimien säilymiselle hyväksi, että on raskaahkojakin töitä tehtävänä, kuten talvella lumityöt ja kesällä puutarhahommat, niin ei lihakset pääse aivan surkastumaan. Ja kun kaiken saa tehdä omaan tahtiin, kiireettä, niin uskon että tätä voi jaksaa pitkäänkin vielä. 

En ole itse vasta kuin viisikymppinen, mutta ajattelin kertoa vanhempieni kokemuksen, kun ovat asiaa viime aikana valitelleet. Eli he muuttivat heti eläkkeelle päästyään kotikaupunkinsa keskusta-alueelle, palvelujen välittömään läheisyyteen, esteettömään asuntoon, ajatuksella että kun se vanhuus tosissaan alkaa vaivata, niin täytyy olla helppo käydä kaupassa, tai esim. pestä toista suihkutiloissa, tarvittaessa rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkumaan ne. 

Nyt varsinkin äiti, nyt ikää 78, on kovasti katunut tuota ja varoitellut minua alkamasta samalla tapaa vanhaksi liian aikaisin. Nyt, vieläkin erittäin hyväkuntoisena, hän valittaa, että jäi paljon elämää elämättä, kun jäivät odottamaan sitä tosivanhuutta ja kuolemaa jo 65-vuotiaana. Että olisi pitänyt asua siellä omassa talossaan mitä rakastivat, matkustella, harrastaa. Että kumpa olisi tiennyt että niitä hyviä vuosia voi olla vielä näin paljon jäljellä, niin ei olisi vielä alkanut raihnaisuutta ja kuolemaa kuusvitosena odottamaan.

En ole vielä eläkkeellä, mutta mun vanhempani ovat asuneet tällaisessa 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa kuin minäkin. Äidillä liikuntakyky pysyi hyvänä lähes loppuun asti, mutta muistisairaus aiheutti ongelmia. Tosin sekin alkoi vasta 95-vuotiaana. Isän liikuntakyky taas on ollut huonompi ja isän ollessa (on pari vuotta äitiä nuorempi) 94v, päätti vihdoin palkata siivoojan, joka käy 2 kertaa kuukaudessa. Samaan aikaan hommasi asuntoonsa myös porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Monesti sanoikin, että rappusissa kulkeminen on hyvää treeniä. 

Kuten muutkin on todenneet, niin etukäteen ei voi tietää, missä kunnossa tulee olemaan ja kuinka pitkään. Jos omakotitalon hoitaminen tuntuu nyt vaikealta, niin se voi tuntua vaikealta myös eäkkeellä. Tai sitten ei, koska työelämä ei enää sotke muuta elämää. Sun tilanteessasi en tekisi vielä mitään vaan katsoisin vuoden päivät eläkkeellä, että jaksaako sitä vai eikö jaksa. Mä jään eläkkeelle ensi vuonna, mutta jo 2 vuotta sitten aloin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Ja jaksaa kotihommia paljon paremmin kuin silloin, kun teki 5-päiväistä työviikkoa. Muutenkin olen nyt pitänyt ylimääräisiä vapaita mahdollisimman paljon ja mitä vähemmän työpäiviä, sitä enemmän jaksan puuhastella kaikenlaista kotona. 

Rivarissa vuokralla. Matkusteluun ei ole varaa. Vanha auto vielä on mutta se syö niin paljon erilaisia maksuja että olemme aikoneet luopua siitä jos tytär muuttaa lähemmäksi asumaan niin hän tarjoaa kyydin. Ruoka ja lääkkeet syövät suurimman osan eläkkeestä, mutta olemme koettaneet liikkua jalan kauppaan jos ei ole painavia ostoksia.

Kerran viikossa käymme eläkeläisten ryhmässä pelaamassa ja tapaamassa muita tuttavia jotka ovat samassa tilanteessa. Edullisille retkille pääsemme joskus käymään heidän kanssaan.

Pakko sanoa että joskus kadehdin matkustelevia ja hyvätuloisia eläkeläisiä joilla on varaa kaikkeen mitä itsellä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Liike on lääke todellakin. Oma vanhempi asuu omakotitalossa (yli 90v.) ja se on todellakin pitänyt hänet niin hyvässä kunnossa. Aina on tekemistä ja puuhailtavaa. Tässä iässä on viimeistään hyvä ruveta vahvistamaan lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta, se sohvan pohjalle jääminen on vihonviimeinen asia kunnon ja toimintakyvyn osalta.

Tätä juuri pelkään että jos jää sohvalle sieltä ei pääse pois. Huomaa jo talvikuukausina miten voimat hiipuu ja keväällä on vaikeaa aloittaa alusta. 

Liike on lääke, joo mutta kun sairastaa paria kipusairautta se on vain lisää kipua. Se vähän häiritsee. Äsken trimmeröin pihaa reilun tunnin ja nyt särkee joka paikkaa kipulääkkeestä huolimatta. Silti en anna periksi vaan toivon että jonain päivänä helpottaisi. Lämpö täällä etelässä onneksi lievittää kipuja. 

Haluan pysyä hengissä ja aktiivisena vielä ainakin 20v

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liike on lääke todellakin. Oma vanhempi asuu omakotitalossa (yli 90v.) ja se on todellakin pitänyt hänet niin hyvässä kunnossa. Aina on tekemistä ja puuhailtavaa. Tässä iässä on viimeistään hyvä ruveta vahvistamaan lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta, se sohvan pohjalle jääminen on vihonviimeinen asia kunnon ja toimintakyvyn osalta.

Tätä juuri pelkään että jos jää sohvalle sieltä ei pääse pois. Huomaa jo talvikuukausina miten voimat hiipuu ja keväällä on vaikeaa aloittaa alusta. 

Liike on lääke, joo mutta kun sairastaa paria kipusairautta se on vain lisää kipua. Se vähän häiritsee. Äsken trimmeröin pihaa reilun tunnin ja nyt särkee joka paikkaa kipulääkkeestä huolimatta. Silti en anna periksi vaan toivon että jonain päivänä helpottaisi. Lämpö täällä etelässä onneksi lievittää kipuja. 

Haluan pysyä hengissä ja aktiivis

Mullakin on kaksi kipua aiheuttavaa, hitaasti etenevää sairautta ja on ihan totta, että usein kaikenlainen puuhastelu lisää kipuja. Mä kuitenkin puuhastelen sen vuoksi, että se pitää mielen virkeänä. Voltaren-kipugeeli onkin mulla lähes vartalovoide :D Koira pitää huolen siitä, että kävelylenkille on lähdettävä 3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Koira on nyt jo iäkäs enkä aio ottaa enää uutta koiraa. Siis pentua/nuorta koiraa, mutta saatan ottaa jonkun mummo- tai pappakoiran, joka olosuhteiden vuoksi (esim omistaja kuollut tai joutunut hoivakotiin)  etsii uutta kotia. 

Olen kuitenkin laittanut kotiani sitä silmällä pitäen, että siivoaminen ja liikkuminen on helpompaa. Kerrostaloon muutto on ihan viimeinen vaihtoehto ja toivon mukaan sellaista tilannetta ei tule koskaan. Mutta sen tiedän, että omakotitalossa olisi mulle ihan liikaa hommaa. Ei nivelet kestä. Joten mulle tämä rivariasunto on just hyvä. Sopivasti pihahommia, mutta ei liikaa. 

Mullakin on kaksi kipua aiheuttavaa, hitaasti etenevää sairautta ja on ihan totta, että usein kaikenlainen puuhastelu lisää kipuja. Mä kuitenkin puuhastelen sen vuoksi, että se pitää mielen virkeänä. Voltaren-kipugeeli onkin mulla lähes vartalovoide :D Koira pitää huolen siitä, että kävelylenkille on lähdettävä 3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Koira on nyt jo iäkäs enkä aio ottaa enää uutta koiraa. Siis pentua/nuorta koiraa, mutta saatan ottaa jonkun mummo- tai pappakoiran, joka olosuhteiden vuoksi (esim omistaja kuollut tai joutunut hoivakotiin)  etsii uutta kotia. 



Olen kuitenkin laittanut kotiani sitä silmällä pitäen, että siivoaminen ja liikkuminen on helpompaa. Kerrostaloon muutto on ihan viimeinen vaihtoehto ja toivon mukaan sellaista tilannetta ei tule koskaan. Mutta sen tiedän, että omakotitalossa olisi mulle ihan liikaa hommaa. Ei nivelet kestä. Joten mulle tämä rivariasunto on just hyvä. Sopivasti pihahommia, mutta ei liikaa. 

***

Sama tilanne siis.

Rakastan puuhailla puutarhoissani ja se tekee hyvää sekä kropalle että päälle. Suomen talo on onneksi 1krs joten helppo elää mutta tilaa pian liikaa. Rivarin mekin hankimme seuraavaksi, kerrostaloon minut saa vain uurnassa!

4/36

Mahtavia kirjoituksia ja vinkkejä, kiitos.

Me haluttais matkustella, mutta huolettaa jättää taloa yksin, kun se on aika suojaisella tontilla, niin eivät edes naapurit helposti huomaisi mahdollisia murtomiehiä. Siksi olemme miettineet, josko rivitaloon muutettaisiin. Haluan ehdottomasti tehdä vähän pihahommia vanhanakin ja laittaa pihalle pyykit kuivumaan kesäisin, joten kerrostalo ei ole sikäli sopiva.

Kroonistunut kipusairaus vie osin voimia ja nukun vähän huonosti, joten siksi ison omakotitalon hoito hirvittää, siis jaksaako sitä tulevaisuudessa, kun nytkin jo vähän tökkii välillä.

Mies haluaa itse korjata auton ja pestä sen omalla pihalla, joten rivarikaan ei ole siihen paras. Ehkä vielä jäämme tähän tai jos löytyisi pieni talo ja helppohoitoinen tontti. Se olisi parasta.

Mahtava tietää, että niin moni pärjää hyvinkin iäkkäänä vielä omakotitalossa. Se pitää touhukkaana, mikä onkin hyvä juttu.

Jäädessämme eläkkeelle (n. 58vuotiaina) asuimme kerrostalossa, joka oli kaupungin keskustassa oikein hyvällä paikalla. Melkein vuosi kului, ja aloimme tylsistyä. Mm. miekkoselle alkoi olla lähipubi tutumpi kuin oma olohuone.    Aloimme katsella lähiympäristöstä omakotitaloja (yksitasoisia). Sellainen löytyikin melko pian. Hei-hei pubit ja tylsyys!

Nyt olemme asuneet muutaman vuoden talossamme. Virtaa ja virikkeitä riittää! Näillä näkymin aiomme asua täällä lopun ikäämme. Sitten, kun emme enää jaksa siivota/leikata nurmikkoa/luoda lumia yms., ne tehdään ostopalveluina.