Lue keskustelun säännöt.
Anoppi määräilee, miten suhtautua?
04.05.2025 |
Anoppi kävi puolen vuoden jälkeen kylässä.
Marmatti oikeastaan kaikesta, mikä meillä "eri lailla", kuin hänellä. Enkä koskaan muuta mitään hänen mielikseen.
Miten tollaseen pitäisi suhtautua? Haukkuu mua sitten omissa piireissään kun oli sinistä ja sänky petaamatta ja pihakoriste väärä ym muuta typerää.
Otatteko omanne vakavasti vai viis veisaatta?
Anoppi 75 ja me 35 pariskunta
Kommentit (45)
Nämä aikuisten lastensa elämään sekaantuvat tyypit ovat ihan sokeita omalle käytökselleen ja asenteilleen.
Äitini kertoi miten naapurin "Martta" ihan hyvää hyvyyttään siivosi poikansa kotona jääkaapin, ollessaan siellä lapsenvahtina. Martan kiittämätön miniä ei ollut kuulemma yhtään ilahduttaa tästä yllätyksestä. Äitini paheksui ko. miniää.
Kysyin äidiltä mitä mieltä hän olisi ollut, jos hänen anoppinsa olisi tehnyt saman meidän jääkaapille? Jäätävä hiljaisuus laskeutui... Äitini oli huonoissa väleissä anoppinsa kanssa, silti itse oli itse huono anoppi omille miniöilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Anoppi ei käy usein, mutta käydessään on useamman päivän ja valittaa sinä aikana kaikesta. "kesäverhot talvella", "ikkunat pesemättä", "jääkaapissa väärä järjestys", "liikaa sohvatyynyjä"... Ihmettelee (omilla rahoillani) hankkimiani sisustusjuttuja ja päivittelee, miten minä sellaisiin raaskin käyttää rahaa. Lisäksi järjestelee oman mielensä mukaan kodissamme, istuttelee pihalla jotain kukkia kysymättä lupaa, tuo aina tullessaan jotain ihme sisustusrojua (kamalaa krääsää, mitä en halua) ja häärii keittiössä kuin kotonaan. Siedän tätä, koska käy harvoin, mutta ne päivät pari kertaa vuodessa ovat aivan hirveitä. Tänä aikana mieheni taantuu mammanpojaksi, jolle äitinsä laittaa ruoan lautaselle. Muuten mieheni on itsenäinen eikä kohtele minua äidinkorvikkeena. Mieheni ei näe äitinsä toiminnassa mitään vikaa, vaikka olen tästä yrittänyt hänelle varovasti sanoa. Onneksi anoppi asuu sen verran kaukana, että vierailuja ei ole kuin sen 2-3 kertaa vuodessa. Olen päättänyt vain sietää ne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Anoppi ei käy usein, mutta käydessään on useamman päivän ja valittaa sinä aikana kaikesta. "kesäverhot talvella", "ikkunat pesemättä", "jääkaapissa väärä järjestys", "liikaa sohvatyynyjä"... Ihmettelee (omilla rahoillani) hankkimiani sisustusjuttuja ja päivittelee, miten minä sellaisiin raaskin käyttää rahaa. Lisäksi järjestelee oman mielensä mukaan kodissamme, istuttelee pihalla jotain kukkia kysymättä lupaa, tuo aina tullessaan jotain ihme sisustusrojua (kamalaa krääsää, mitä en halua) ja häärii keittiössä kuin kotonaan. Siedän tätä, koska käy harvoin, mutta ne päivät pari kertaa vuodessa ovat aivan hirveitä. Tänä aikana mieheni taantuu mammanpojaksi, jolle äitinsä laittaa ruoan lautaselle. Muuten mieheni on itsenäinen eikä kohtele minua äidinkorvikkeena. Mieheni ei näe äitinsä toiminnassa mitään vikaa, vaikka olen tästä yrittänyt hänelle varovasti sanoa. Onneksi anoppi asuu sen verr
Sanonut varovasti? Minä sanoisin ihan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen äiti on aina ikävä, vaimon äiti läheinen tuki.
Ei totta. Mulla se on toisinpäin
Sanot jämäkästi, että teillä on omanlaisenne elämä ja omat tavat tehdä asioita, erilainen maku ym., hän saa mieluusti tehdä omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen äiti on aina ikävä, vaimon äiti läheinen tuki.
Äidit yleensä kateellisia tyttäriensä nuoruudelle, niiden nuorille miehille, rakkaudelle, elämä edessä ym. ohjaavat tyttäriään yleensä vikaan jotla lopulta joutuvat eroamaan ja äiti saa taas katkeran tyttärensä takaisin.
Inhoan miniän osaamattomuutta ei ole oikein talousihminen osaa vaan autolla kaahata. Ei osaa tehdä ruokaa, ei viitsi siivota, lapsella haisevat vaatteet, lapselle annetaan vaan teollisesti valmistettua ruokaa, ei mitään terveellistä, hedelmiä, kasviksia jne. Asioista ei tiedetä mitään mutta suututaan mielipuolisesti jos yritän auttaa ja neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitin ystävällisesti hymyillen anopille "ei minun tarvitse", kun valitti jotain sängyn petaamattomuuden tapaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille anopille että täällä on kaikki niin kuin te haluatte eikä niin kuin anoppi haluaa. Minä olen sanonut anopille suoraan, sen jälkeen oltiin vuosia "on se ilmoja pidellyt" väleissä, nyt anopilla lähtee jutut laukalle kun on Alzheimer joten välejä ei ole enää ollenkaan
Ei sille voi sanoa mitään kun se huuto on niin raskasta. Tyydyn kuunteleen ja oon että aha joojoo.
Pitäis ilmeisesti "kasvattaa munat".
Hanki sellaiset kuulosuojaimet tai kuulokkeet, joita voit käyttää anopin vierailujen aikana. Huuto ei ehkä lopu, mutta sinun ei tarvitse kuunnella sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama. Anoppi väittää, että emme saa olla mökillä kesällä, koska se on hänen mökkinsä. Mitä väliä, mieheni on hänen lapsensa, joten mökki on yhteinen!
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Anoppi ei käy usein, mutta käydessään on useamman päivän ja valittaa sinä aikana kaikesta. "kesäverhot talvella", "ikkunat pesemättä", "jääkaapissa väärä järjestys", "liikaa sohvatyynyjä"... Ihmettelee (omilla rahoillani) hankkimiani sisustusjuttuja ja päivittelee, miten minä sellaisiin raaskin käyttää rahaa. Lisäksi järjestelee oman mielensä mukaan kodissamme, istuttelee pihalla jotain kukkia kysymättä lupaa, tuo aina tullessaan jotain ihme sisustusrojua (kamalaa krääsää, mitä en halua) ja häärii keittiössä kuin kotonaan. Siedän tätä, koska käy harvoin, mutta ne päivät pari kertaa vuodessa ovat aivan hirveitä. Tänä aikana mieheni taantuu mammanpojaksi, jolle äitinsä laittaa ruoan lautaselle. Muuten mieheni on itsenäinen eikä kohtele minua äidinkorvikkeena. Mieheni ei näe äitinsä toiminnassa mitään vikaa, vaikka olen tästä yrittänyt hänelle varovasti sanoa. Onneksi anoppi asuu sen verr
Meidän miniä ja poika ei keitä edes kahvia kun heillä piipahdan nopsaan etten ole häiriöksi, yöksi en taida koskaan saada jäädäkään. Suru tulee lapsen lastani joka on niin ihana ja suloinen pieni kun nähdään niin harvoin ja vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Anoppi väittää, että emme saa olla mökillä kesällä, koska se on hänen mökkinsä. Mitä väliä, mieheni on hänen lapsensa, joten mökki on yhteinen!
Se on yhteinen jos mökki on miehesi isän kuolinpesän. Muuten se on hänen äitinsä. Perintö syntyy vasta kuoleman jälkeen.
Sinun ja miehesi omaisuus ei ole anopin eikä anopin omaisuus teidän.
Naiset nyt on pääsääntöisesti sellaisia, että kaikki mikä tehdään eri tavalla kuin heidän tavalla on väärin. Heidän oma tyyli on hieno ja muiden mauton. yms.
No, on toki poikkeuksiakin joukossa ja valtaosa ei tuota tietenkään edes myönnä, eli miinuksia on luvassa. Mutta ei se silti totutta poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toteaisin vain, että tää on meidän koti ja me ollaan aikuisia ihmisiä, joten saamme itse päättää, miten kodissamme asumme.
En koskaan viivy aikuisten lasteni luon 30 minuuttia pitempään, olen aina menossa tai tulossa ja kiitos ei, ei tarvitse tarjota mitään. Välit pysyvät hyvinä, kun ei olla liikaa tekemisissä. Omalle suvulle olen sanonut, että ei ole tarpeen lapsia perheineen kutsua sukujuhliin, tulee vain sanomista, kun on pitkät matkat ja kutsutaan vain lahjojen takia. Saavat lapseni perheineen olla rauhassa turhalta rahanmenolta ja nauttia elämästään kavereittensa kanssa.
Anoppi oli uskonnollinen hihhuli, joka tuuttasi omaa agendaansa ja suuttui kaikille jotka olivat eri mieltä. Onneksi jo edesmennyt.
Jos anoppi puolen vuoden välein käy kylässä, niin antakaa marmattaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä on yleensäkin hyvä neuvo useimpiin ärsyttäviin puheisiin ja tilanteisiin.
Jos taas anoppi alkaa jatkuvasti puuttua asioihinne ja neuvoo joka käänteessä, niin siihen pitää laittaa piste jämäkästi. Kertoa suoraan, että sellaisesta ei tykätä. Tämän kertomisen voi tehdä asiallisesti.
Se taas mitä hän höpöttää toisille, on aika lailla pois teidän ulottuvilta. Ette voi siihen oikeastaan vaikuttaa. Siksi kannattaa jättää anopin puheet omaan arvoonsa. Itse kuitenkin tiedätte kuinka asianne ovat ja haluatte niiden olevan. Älkää antako tämän asian liikaa vaivata itseänne.
Kokemusta on. T. N 49 v.
Ikävää kun näitä lukiessa huomaa että kaikki ovat tahollaan yksin ja tarvitsemme silti toisiamme mutta sitten tulee riittaa pienistäkin asioista.
Vierailija kirjoitti:
Miehen äiti on aina ikävä, vaimon äiti läheinen tuki.
No eijkä ole. Minullakin oli sellainen anoppi (vanhana äidiksi tullut) joka saattoi vaikka narista siitä että pesin ikkunoita ja vaihdoin verhoja 2 kertaa vuodessa, itsehän hän ei ollut verhoja vaihtanut 20 vuoteen, oli siis semmoinen turhasta napisija monesti. En antanut mummon veetuilulle mitään arvoa vaan annoin mennä toisesta korvasta ulos vaan, ei hän meillä onneksi asunut. Toisaalta anoppi osasi olla hyvinkin välittävä ihminen ja minulle hyvin rakas joten ei se pidä paikkansa että miehen äiti on aina ikävä.
Ei sille voi sanoa mitään kun se huuto on niin raskasta. Tyydyn kuunteleen ja oon että aha joojoo.
Pitäis ilmeisesti "kasvattaa munat".