Olen masennuksen myötä taantunut "lapseksi" tietyllä tapaa. Suljen silmäni muulta maailmalta.

En suostu mihinkään järkevään oikeastaan. Sisäisesti kamppailen kaiken kanssa josta pitäisi ottaa vastuuta ja itsensä nostaa ylös. En vain jaksa, ei kiinnosta, en koe merkitykselliseksi. Haluaisin vain kadota maailmalta. Tunnen samaan aikaan alituista häpeää ja itseinhoa. 

Syön herkkuja ja katson elokuvia. En välitä, ihan sama. 

En halua nähdä ketään, hävettää ja ahdistaa niin paljon. En jaksa sitä turhaa keskustelua enkä jaksa sitä vertailua ja kilpailua ja suorittamista ja mitä pitäisi pyrkiä tekemään. En halua kuulla, mielessäni on vain että antakaa minun olla. 

Ainoa mitä teen, on että teen ruokaa, käyn joskus kaupassa, pidän perus siistiä kotia yllä ja huolehdin omasta hygieniasta.

Murehdin kuitenkin alituiseen ja tunnen olevani epäonnistunut. En kuitenkaan saa itseäni toimimaan kuten pitäisi ja vihaan itseäni, elämääni ja tätä että itseluottamus ja kaikki merkityksellisyys on kadonnut. Haluaisi vain päästä pois ja sitäkin suunnittelee koko ajan.