Olen masennuksen myötä taantunut "lapseksi" tietyllä tapaa. Suljen silmäni muulta maailmalta.
En suostu mihinkään järkevään oikeastaan. Sisäisesti kamppailen kaiken kanssa josta pitäisi ottaa vastuuta ja itsensä nostaa ylös. En vain jaksa, ei kiinnosta, en koe merkitykselliseksi. Haluaisin vain kadota maailmalta. Tunnen samaan aikaan alituista häpeää ja itseinhoa.
Syön herkkuja ja katson elokuvia. En välitä, ihan sama.
En halua nähdä ketään, hävettää ja ahdistaa niin paljon. En jaksa sitä turhaa keskustelua enkä jaksa sitä vertailua ja kilpailua ja suorittamista ja mitä pitäisi pyrkiä tekemään. En halua kuulla, mielessäni on vain että antakaa minun olla.
Ainoa mitä teen, on että teen ruokaa, käyn joskus kaupassa, pidän perus siistiä kotia yllä ja huolehdin omasta hygieniasta.
Murehdin kuitenkin alituiseen ja tunnen olevani epäonnistunut. En kuitenkaan saa itseäni toimimaan kuten pitäisi ja vihaan itseäni, elämääni ja tätä että itseluottamus ja kaikki merkityksellisyys on kadonnut. Haluaisi vain päästä pois ja sitäkin suunnittelee koko ajan.
Kommentit (67)
Jonkin verran samaa, mutta olen todennut, että juuri nyt ei tarvitse pystyä kaikkeen.
Välttelen vakavampien uutisten lukemista, ja valmissalaatteja tulee paljon ostettua, jotta pysyisi jotenkin terveellisessä ruoassa.
Koko elämäni on ollut lapsuudesta asti yhtä suorittamista, vaatimustasona täydellisyys. Jossain kohtaa vaan mieli sitten sanoi tästä itsensä irti.
Onneksi omalla kohdalla löytyi hyvin toimiva lääkitys terapian tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Masennus diaknisoitiin samaan aikaan kun keksittiin lääkkeet, muutama kymmenen tuhatta vuotta pärjättiin.
Koko suomen kansa on masentunut ollut monta tuhatta vuotta. Siitä on paljon esimerkkejä. Isät ei jaksa lapsiaan ja iloitse selvästi. Melankolia musiikissa ja yleisesti jäyhyys. Kun vertaa espanjalasiiin tai ihan vaikka ruotsalaisiin niin ihmiset on hymyileviä ja aikaansaavia ilman sydämetöntä raadantaa ja eristäytyneisyyttä.
Ihan kauheaa kun katsoo miten perheen isät valitsee työn mieluummin kuin omat lapsensa ja selittelee että pitää tehdä töitä. Samaan aikaan työelämä on huonontunut ja palkat huonot.
valitsee masentuneina huonot palkat mieluummin kuin oman perheensä. Ei ihme että lapetkin masentuu ilman isän syliä. Suomalaiset isät on hyljänneet lapsensa. Masennus on käytännössä isien vika.
Jos sun ystävyyssuhteissa on vertailua kilpailua ja sun kiltteyttä on käytetty hyväksi niin lopeta moiset suhteet. Käytä se vähä energia mitä sulla on itseesi. Ruoasta ja hygieniasta huolehtiminen on hyvä alku, voisko siihen lisätä vaikka parin minuutin venyttelyn/jumpan päivään? Tai ulkona piipahtamisen? Suuntaa kaikki voimasi ja hyvä tahtosi itseesi, kunnes pääset parempaan vointiin.
Varmaan parasta kaikille, että tapat itsesi. Olet pelkkä taakka
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parasta kaikille, että tapat itsesi. Olet pelkkä taakka
Kuulostat masentuneelta.
Story of my life on tämä ja aloitus.