Kun aikuisenakaan en voi antaa anteeksi, että äiti monesti luki salaa tekstarit kun olin teini

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi manipuloi lapsiaan. Kun lapsi on pieni se on helppoa. 

Moni lapsi manipuloi aikuisia, tiesitkö sitä?

Tälle palstalle kirjoittelijat näyttävät olevan enimmäkseen uhriutujavalittajia ja surkimuksia. Varsinaisia lumihiutaleita

On hyvin tympeää, jos joku yli 30v märehtii edelleen, kuinka äiti luki tekstiviestin vuonna 2006 tai 2007, syystä tai syyttä.

Sekö on määrittänyt ap:n elämän? Eikös siinä jo ihan itse ole ehtinyt sössimään asian jos toisenkin?

Välit poikki tuollaiseen vainoharhaiseen äitiin. Lukekoon omia tekstareitaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tympeää, jos joku yli 30v märehtii edelleen, kuinka äiti luki tekstiviestin vuonna 2006 tai 2007, syystä tai syyttä.

Sekö on määrittänyt ap:n elämän? Eikös siinä jo ihan itse ole ehtinyt sössimään asian jos toisenkin?

Mulla on ihan hyvä elämä, korkeakoulututkinto jne. Välit äitiin ei ole hyvät ja ehkä johtuu siitä, että luottamus meni teininä.

-ap

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

Ongelma on se, etten aktiivisesti kanna kaunaa, mutta sydämessäni tunnen tämän ja se saattaa vaikuttaa väleihin. Oon miettinyt, miksi välit on niin huonot, mutta ehkä ne pohjautuu näihin teinivuosien juttuihin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

 

 

Ongelma on se, etten aktiivisesti kanna kaunaa, mutta sydämessäni tunnen tämän ja se saattaa vaikuttaa väleihin. Oon miettinyt, miksi välit on niin huonot, mutta ehkä ne pohjautuu näihin teinivuosien juttuihin.

 

-ap

Jos luottamusta ei ole, niin sitä ei ole. Avoimuudenhan tuollaiset jutut helposti syö, mutta monilla on äitiinsä juuri sellaiset näennäisen hyvät välit ilman todellista läheisyyttä ja avoimuutta. 

Käsittääkseni tuo emotionaalinen etäisyys on aivan peruskauraa suomalaisten äitien kanssa, vaikka ei huonoja välejä olisikaan. 

Sama juttu minulla. Kun luottamus meni, niin se oli niin suuri järkytys, että luottamusta ei enää tullut sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No ei sentään lukollista päiväkirjaa niin kuin mun äiti.

Ja minun äiti. Ja haukkui h uoraksi.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

Sekö ei ollut pahaa, että äiti oli lukenut vuodet minun päiväkirjaa ja sitten yksi päivä suunnilleen oksensi minun päälle ne arimmat asiat ja pilkkasi päälle? Ei, anteeksi en anna ikinä.

Tuo on yleistä toimintaa. Hän rakasti sinua ja oli huolissaan, ei pahaa tarkoittanut. Monilla on äiti, joka ei välitä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yleistä toimintaa. Hän rakasti sinua ja oli huolissaan, ei pahaa tarkoittanut. Monilla on äiti, joka ei välitä yhtään. 

Utelias se oli eikä mitään huolissaan. Taidat itse olla samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Ja samassa koulussa oli "paha porukka", he siis ajoivat mopoilla ympäriinsä ja polttivat tupakkaa ja varmaan joivat kaljaa. Huumeita ei silloin käyttänyt kukaan. Kyseessä siis noin 2004-2007 välinen aika. En ollut missään tekemisissä sen porukan kanssa, omat koulukaverit olivat niitä tavallisia seiskan tai kasin oppilaita, kuten itsekin. 

 

-ap

Kyllä tuohon aikaan käytettiin huumeita jo nuorena mm. subu oli tuolloin todella suosittu huume...

Ymmärrän. Äitini ei edelleenkään luota isoäitiini, joka luki äitini päiväkirjaa kun äiti oli teini. 

Mulla ainakin on sellaiset asetukset että pystyn seuraa lapsen puhelimen käyttöä ja lapsen liikkumista hänen puhelimensa kautta, sekä rajaamaan mitä sisältöä puhelimeen voi ladata ja suosittelen kaikille seuraamaan tarkasti lapsia näiden älylaitteiden kanssa, koska valitettavasti on olemassa paljon ihmisiä jotka haluavat tehdä lapsille pahaa.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tympeää, jos joku yli 30v märehtii edelleen, kuinka äiti luki tekstiviestin vuonna 2006 tai 2007, syystä tai syyttä.

Sekö on määrittänyt ap:n elämän? Eikös siinä jo ihan itse ole ehtinyt sössimään asian jos toisenkin?

Luottamusta rakennetaan niin kauan kuin suhde on olemassa, sen voi menettää kuitenkin kerrasta. Kyllä se melko pahaa ihmisestä sanoo, jos loukkaa lapsensa yksityisyyttä, erityisesti silloin kun tämä on alaikäinen ja asuu vielä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

 

 

Ongelma on se, etten aktiivisesti kanna kaunaa, mutta sydämessäni tunnen tämän ja se saattaa vaikuttaa väleihin. Oon miettinyt, miksi välit on niin huonot, mutta ehkä ne pohjautuu näihin teinivuosien juttuihin.

 

-ap

Anteeksiantaminen on yliarvostettua, lähtökohtaisesti kristitty arvo jonka voi kyseenalaistaa, kuten kaikki muutkin arvot. Jos et mieti sitä aktiivisesti eikä se vaikuta arkiseen elämääsi, ei ole mitään syytä väkisin pyrkiä antamaan anteeksi. 

Minulla ei lukenut. Käytössä oli vain lankapuhelin. Kännykkä oli tuntematon asia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että äitisi rakastaa sinua ja suojelee

Rakkaus ei loukkaa toista ihmistä. Ei ole mitään syytä, miksi toisen yksityisiä päiväkirjoja tai kirjoja pitäisi lukea. Aidosti rakastava vanhempi löytää lapsensa yksityisyyttä, tunteita ja kehitystä kunnioittavat keinot saada tietoa, jos sitä pitää saada. Jos välit ovat kunnossa, löytyy luottamuksellinen keskusteluyhteys. Tuollainen loukkaus kuin päiväkirjojen lukeminen jättää syystä parantumattoman epäluottamuksen luottamuksen rikkoneeseen vanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaisi antaa jo anteeksi ja jatkaa elämää. Jos äiti ei kerran mitään pahaa sinällään ole tehnyt. Aina voisi asiat olla huonomminkin, päihteet/väkivaltaa. Tms. 

Ehkä pitäisi jo kasvaa irti ajatuksesta, että vain päihteet ja fyysinen väkivalta tekee vanhemmasta huonon. Henkinen väkivalta on ihan yhtä pahaa.