Onko kukaan hakenut ja saanut apua siihen, että mikään ei kiinnosta? Nukun normaalisti, liikun ja syön, käyn töissä.

Vaihtarit?

Työ vie halusi, ajan ja kiinnostuksen tehdä muuta. Sekä työmatkat. Tylsä harmaa työ? Vai onko jokin muu syynä. 

Vierailija kirjoitti:

Työ vie halusi, ajan ja kiinnostuksen tehdä muuta. Sekä työmatkat. Tylsä harmaa työ? Vai onko jokin muu syynä. 

Työ on kiinnostavaa, työmatka lyhyt. Voihan se kiinnostuksen viedä silti.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtarit?

raudanpuute?

Mun puolisolla sama. Eikä ole kuulemma masentunut eikä kyse ole fyysisestä väsymyksestä. Mutta miksi muuksikaan sitä voi kutsua, jos mikään ei kiinnosta...

Vierailija kirjoitti:

Mun puolisolla sama. Eikä ole kuulemma masentunut eikä kyse ole fyysisestä väsymyksestä. Mutta miksi muuksikaan sitä voi kutsua, jos mikään ei kiinnosta...

Niin. Luullakseni masentunut olisi ahdistunut, surullinen, vihainen.. söisi liikaa tai liian vähän? Nukkuisi liikaa tai liian vähän? Minulle elämä on vain tasaista nauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puolisolla sama. Eikä ole kuulemma masentunut eikä kyse ole fyysisestä väsymyksestä. Mutta miksi muuksikaan sitä voi kutsua, jos mikään ei kiinnosta...

 

Niin. Luullakseni masentunut olisi ahdistunut, surullinen, vihainen.. söisi liikaa tai liian vähän? Nukkuisi liikaa tai liian vähän? Minulle elämä on vain tasaista nauhaa.

 

Itseasiassa silloin masennus on jo todella paha, kun ei tunne mitään.

Jos ei ole masennus niin toinen vaihtoehto on alkava burnout

Vierailija kirjoitti:

Mun puolisolla sama. Eikä ole kuulemma masentunut eikä kyse ole fyysisestä väsymyksestä. Mutta miksi muuksikaan sitä voi kutsua, jos mikään ei kiinnosta...

Naisella vaihdevuodet ja miehellä testosteronin aleneminen aiheuttaa tätä, että mikään ei oikein tunnu miltään.

En tiedä, onko se sallainen asia, johon voi saada apua esim. terveydenhuollosta. Ei se tietenkään poissuljettua ole. Ennemmin etsisin tapoja tuoda mielekkyyttä elämään.

Mun ongelma on, että liian moni asia kiinnostaa, mutta olen liian puhki töiden ja lenkin jälkeen etten saa mitään aikaiseksi ja mihinkään tartuttua (muuta kuin puhelimeen), kun en osaa päättää mitä asiaa tekisin. En sitten saa tehdyksi mitään.

Syyt löytyvät mm. työstressistä ja kännykästä. Kun saisikin tän h*ton vehkeen kunnolla irti kädestä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on, että liian moni asia kiinnostaa, mutta olen liian puhki töiden ja lenkin jälkeen etten saa mitään aikaiseksi ja mihinkään tartuttua (muuta kuin puhelimeen), kun en osaa päättää mitä asiaa tekisin. En sitten saa tehdyksi mitään.

Syyt löytyvät mm. työstressistä ja kännykästä. Kun saisikin tän h*ton vehkeen kunnolla irti kädestä.

Kokeile meditaatiota.

Eikö tuo ole normaalia itse kullekin jossakin vaiheessa? Itse pitää alkaa etsiä sisältöä elämään, ei sitä kukaan terapeutti voi keksiä sulle. Monesti vaikeammassa asemassa olevien auttaminen tuo suhteellisuudentajua ja merkitystä elämään. Tai sitten vaan viihdettä tuurin täydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole normaalia itse kullekin jossakin vaiheessa? Itse pitää alkaa etsiä sisältöä elämään, ei sitä kukaan terapeutti voi keksiä sulle. Monesti vaikeammassa asemassa olevien auttaminen tuo suhteellisuudentajua ja merkitystä elämään. Tai sitten vaan viihdettä tuurin täydeltä.

On minunkin mielestä. Nyt vain tuntuu että se jatkuu ja jatkuu. Minulla on objektiivisesti katsottuna paljonkin mielekkyyttä elämässäni. Nytkin voisin vaikka laittaa parvekkeen kesäkuntoon, lähteä lenkille, mennä uimahalliin, vierailla vanhempieni luona, lukea kirjaa, seurata kevättä. Eilen haravoin mökillä ja laitoin kasvimaata, yleensä ollut mielipuuhaani. Nyt tuntuu että en näe miksi teen tätä mitä teen

Juo kaljaa tai tee lapsi

Ikäkriisi?

Et koe itseäsi tai tekemisiäsi merkityksellisiksi. En osaa sanoa miten sitä pitäisi lähteä korjaamaan, itsekin voisin ottaa vinkkejä vastaan.

Saa tuohon psykologilta apua. Mutta luultavasti joutuu maksamaan käynnit itse, koska ei terveyskeskuksissa taida olla psykologeja juurikaan. Ja pitää olla valmis tekemään elämässä muutoksia. Ehkä isojakin. Psykologi ei kaada sisällesi intoa ja vahvaa tunnetta merkityksellisestä elämästä. Mutta voi auttaa sinua löytämään ne. Varsinaisen työn siinä joudut kuitenkin tekemään itse. 

Minkä ikäinen olet?

Minulla on menossa elämänvaihe, jossa mietin merkityksiä elämälleni. Mikään ei oikeastaan kiinnosta erityisesti. On kiva puoliso, kivat lapset, kiva koti, kivat ystävät. Peruskiva osaamistani vastaava työpaikka. Kaikinpuolin vakaa elämäntilanne.

Mutta mikään ei oikeastaan tunnu kivalle. Ei tunnu miltään. On käyty lomamatkoilla,  mietin vaan, miksi olen siellä kun ei oikeastaan kiinnosta.

Työstä tulee rahaa, siksi sinne. Perheestä huolehdin. Jne, arki sujuu.

Mielestäni en ole masentunut. Ehkä tämä on vain vaihdevuosiin liittyvää normatiivista elämänvaihekriisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun puolisolla sama. Eikä ole kuulemma masentunut eikä kyse ole fyysisestä väsymyksestä. Mutta miksi muuksikaan sitä voi kutsua, jos mikään ei kiinnosta...

Naisella vaihdevuodet ja miehellä testosteronin aleneminen aiheuttaa tätä, että mikään ei oikein tunnu miltään.

Joillakin tunteilla ei tee juurikaan mitään. Se on selvää järkeä mitä kannattaa kuunnella 100% tapauksissa. Tunteet tulevat ja menevät eikä niihin olekaan tarkoitus takertua. Tunteet ovat viihdettä, johon ei ole aikaa. Tunteet motivoivat vain heikkoja. Tunteet eivät takaa tuloksia, vain toiminta takaa tuloksia. Jos sinun tehtävänä on valmistaa ruoka koko perheelle ja itsellesi, mutta sinulta puuttuu motivaatio tehdä sitä, mitä tapahtuu jos teet ruoan silti? No, teillä on ruokaa. Tunteet ovat yliarvostettuja.