Tullut jotenkin kiusallinen ongelma siitä ettei olla naimisissa
Haluaisin olla naimisissa ihan jo siksi että asioiden hoitaminen olisi helpompaa jos jotain sattuu. Kun on yhteistä omaisuutta ja lapsia. Avioliitosta on vaan tullut aihe jota meidän kotona vältellään :( tulkaa vain sanomaan mulle että mies pitää takaporttia auki ja ei ole koskaan rakastanutkaan minua - olkoon niin, mutta miksi ei sitten lähde. Ei tämä meidän elämä mitään niin hohdokasta ole että sen takia kannattaisi tässä vastentahtoisesti roikkua enkä ole passannut häntä pilalle.
Olen siis puhunut asiasta silloin tällöin aiemmin. Että asian x takia meidän olisi hyvä olla naimisissa, haluaisin että olisimme virallisesti suhteessa jne kun avoliitossa ei ole kaikkia samoja oikeuksia. Minä mm omistan yksin kotimme. Mies on taidokkaasti vain ohittanut nuo asiat joka kerta mumisten jotain kiireessä. Se loukkaa, ja tuntuu pahalta kerjätä asiaa mistä toinen ei innostu. En tiedä mitä tehdä? Arkemme on toiminut kohta 10 vuotta, eroanko siksi ettei toinen kiinnostu avioliitosta?
Kommentit (25)
En myöskään yhtään kykene samastumaan (se on nimenomaan samastumaan oikeaoppisesti) naisiin, joille avioliitto on jokin elämää suurempi asia ja oikein itku kurkussa odotellaan jotain hemmetin kosintaa. En voi käsittää miten jollekin pelkkä taloudellinen sopimus voi olla noin hemmetin valtava asia?!??
Eri asia, jos naimisissa oleminen olisi oikeasti luonnollinen merkki siitä, että olet absoluuttisesti parasta ja upeinta ikinä ja toinen ei voisi upeampaa kuvitellakaan. Mutta kun se ei mene niin. Se on kuvitelmaa.
Olisi hyvä olla naimisissa kun on yhteisiä lapsia. Mä en edes ymmärrä, miksi joku ajattelee, että "voidaan hankkia lapsi mutta en halua naimisiin". Sitä paitsi pääseehän siitä aviopuolisostakin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehellä ole mitään selitystä sille, että ei halua naimisiin? Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Meillä ei ollut kiire naimisiin, mutta jossain vaiheessa halusin avioliiton juridisten syiden vuoksi. Vasta kun miehen perheellisen ystävän vaimo kuoli, mies havahtui. He eivät olleet naimisissa ja mies oli kertonut miehelleni mitä kaikkea hankaluutta oli tullut. Me ehdittiin olla yli 20 vuotta yhdessä ennen avioitumista.
Öööö, minulla selitys on ihan se, että 1) miksi minun pitäisi haluta naimisiin?? Miksi? En käsitä. 2) En halua olla juridisesti vastuussa aikuisesta ihmisestä. 3) En ole niin jakavainen ihminen, että haluan jakaa kaiken mitä minulla on. En tarvitse samaa sukunimeä, enkä kyllä tästä superhyperharvinaisesta edes luopuisi. Meitä ei ole edes kymmentä elossa. Sen tarkemmin en kerro. En tarvitse mitään yhteisiä lainoja enkä edes halua. En ole kiinnostunut avi
Mitä ihmettä sinä selität?
Ei avioliitto määrää sinua puolisosi edunvalvojaksi eli et ole vastuussa toisesta. Avioliitossakin varat ja velat ovat erilliset eikä tarvitse jakaa yhtään mitään. Samaa sukunimeäkään ei tarvitse ottaa. Yhteisiä lainoja voi olla, vaikka ei olla naimisissa mutta toisaalta kukaan tai mikään ei velvoita hankkimana mitään yhteistä avioliitossakaan.
Aloittaja ei ole palannut kertomaan, mikä on se syy, jonka vuoksi haluaa naimisiin. Ei nyt tule mieleen mitään muuta merkittävää etua kuin leskeneläke, koska hän omistaa asuntonsa ja joka tapauksessa saisi siihen jäädä. Leskeneläkettäkään ei saisi, jos olisi itse se parempituloinen puoliso. Hienompi sukunimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alhaisen tason naisen ongelmia. Fiksut avioituvat ennen perheen perustamista. 10 vuoden jälkeen on turha haaveilla naimisiinmenosta, olisit alunperin mennyt yhteen miehen kanssa joka haluaa samoja asioita, tuollaiset asiat voi selvittää jo ensimmäisten tapaamisten yhteydessä.
Fiksut ja parhaat naiset ei avioidu ollenkaan vaan pärjäävät paremmin ilman alistavaa muinaisjäännettä avioliittoa.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ihan järjestyksen ylläpitämiseksikin.
Teillä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus.