Miksi jotkut flippaa ihan täysin ja ottaa kauheasti kierroksia jos keskustelun aihe on pettäminen?

Olen joskus sanonut ääneen, ettei minua loukkaisi jos mieheni pettäisi minua niin, etten koskaan saisi tietää. Tästä jotkut onnistuivat vetämään johtopäätöksen, että hyväksyn pettämisen ja se on minulle täysin ok. Eivät siis tajunneet, että kyseinen virke koskee kyllä ihan yhtä lailla heitäkin, vaikka kuinka jo ajatus puskisi defenssit pintaan.

Vierailija kirjoitti:

On pettäjä ja on h u o r a. H u o r  aa turpaan!

Samaa mieltä.

Tuokin on täysin loppuunkaluttu virhepäätelmä, että jos suhtaudut pettäjän ja kolmannen pyörän lätinöihin halveksuvasti, olisit jotenkin epävarma omasta parisuhteestasi. Eihän noilla kahdella asialla ole mitään tekemistä keskenään.

Ihan samalla tavalla suhtaudun halveksivasti vaikkapa setämiesten rasvaisiin juttuihin pikkutytöistä. Kyse on aivan tavallisesta inhoreaktiosta moraalitonta toimintaa kohtaan. Katsos, kun monella ihmisellä kuitenkin on vielä moraali.

Vierailija kirjoitti:

On pettäjä ja on h u o r a. H u o r  aa turpaan!

Tässä meillä on kunnon primitiivinen nisäkäs.

Minäkin kysyisin että millä tavalla se edellinen keskustelu oli neutraali? Ja se ei edes ollut mikään yksi aloitus vaan niitä ihan samoja on ollut toistuvasti ihan samalta aloittajalta. Se keskustelu ei ollut millään tavalla asiallinen aloittajalta vaan todella epäasiallinen. Mutta jostain syystä se meni silti AP:n tunteisiin. AP on tunnevammainen jos ei tiedosta että se varmaan menee sellaisten tunteisiin jotka itse on oikeudenmukaisia ja omaa normaalin moraalin. Niin käsittämätöntä vain miettiä että on ihmisiä ketkä ihmettelee tällaista, minä en ainakaan halua olla sellaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä. Se on vain jotain niin käsittämätöntä. Käsittämätöntä että edes joku voi ihmetellä että mitä ihmeellistä siinä on. Mutta nyt kun tätä ihmettelee niin tarloituksenmukaistahan se taitaa olla, kuka nyt hakee tällaista reaktiota muilta... 

Siinä keskustelussa hikeentyi ihmiset, joille parisuhteen päättyminen olisi todella suuri häpeä. Lisäksi seksi on jotain harkekiinihöttöä eikä inhimillinen perustarve. Elämä on ollut aika pienissä kuvioissa elettyä eikä ole koettu palavaa halua vierasta kohtaan tai niin sanotusti nähty maailmaa. 

Aina pettämisen tarkoitus ei ole loukata, vaikka se loukkaakin. Ja tietyissä suhteissa ihmettelen, miksi petetty pitää seksiä kolmannen osapuolen kanssa pahana rikoksena, varsinkin, jos se ei itselle ole ollut tärkeää, eikä suhde ole vaikuttanut negatiivisesti (ei äksyilyä, poissaoloja, rahan tuhlausta yms). Kaikki inhimillisyys katoaa, kun pettämistä käsitellään. Tuntuu, että ollaan valmiita ymmärtämään kaiken maailman tyhmyyksiä, mutta ei inhimillistä seksuaalista viettiä. 

Pettämisessä on nyansseja, osa on sikailua, osa on himoa, osa johtuu siitä, että ei ole ollut tyytyväinen suhteeseen ja tapaa jonkun, joka sysää eroprosessin käyntiin. 

Pettäminen on yksi pahimmista tavoista pettää toisen luottamus, pahimmillaan aiheuttaa toiselle elinikäisen trauman. Varsinkin jos se on ollut systemaattista ja laskelmoivaa... jotkin jopa kiihottuvat siitä tunteesta että saavat kokeilla kiellettyä hedelmää liittyen siihen että on varattu, mikä on mielestäni ihan sairasta. 

Jos hinkuu vierasta on parasta vain erota. Siitä seuraava mielipaha on pientä kuin se että jää kiinni pitkäaikaisesta pettämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä avioliitossa oli jo ennestään vakavia ja ratkaisemattomia ongelmia, ja pettäminen oli vain niiden lopullinen seuraus ja ilmentymä.

Tai seksin puutetta. Avioliitto on ensisijassa taloudellinen sopimus.

https://www.vauva.fi/keskustelu/5977735/hs-avioliitto-oli-satoja-vuosia…

Minulla on ollut rinnakkaissuhteita, koska kotona ei juurikaan ollut seksiä tai läheisyyttä. Nyt ei ole seksiä lainkaan, mutta puoliso tietää, että sitä voi olla muualla. En ole juurikaan harrastanut lyhyitä juttuja, vaan minulla on ollut pidempiä rinnakkaissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät ja varattuihin sekoavat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. 

Ei tietenkään millään pahalla, nolot luuserit. 

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että.. minulla on ollut sivusuhde melkein 10 vuotta. Olen ihan onnellinen.

Kun elämäsi tärkein ihminen valehtelee sinulle suut ja silmät täyteen, sitten ymmärrät.

Minulla on ollut useampi sivusuhde ja puolisoni ei ole koskaan kysynyt onko minulla muita. En ole valehdellut. Nyt tietää, että voi olla muita, niin hänelläkin saa olla, mutta kumpikaan ei kerro eikä kysy kysymyksiä, joihin ei halua kuulla vastausta. Toimii ihan hyvin.

Anteeksi nyt, mutta tämä on keskustelupalsta eikä tämä aihe ole kielletty. Jos ei kestä aihetta, niin jo otsikosta näkee aiheen ja voi olla avaamatta ketjua. En mä tai muut täällä palstalla olla vastuussa muista ihmisistä. Eihän täällä voisi oikeasti keskustella yhtään mistään, kun aina löytyy joku traumakitisijä.

ap

 

Kylläpäs nyt AP itse flippasit, ja ymmärsit vieläpä kirjoitukseni väärin. 

 

Saa tietysti keskustella. Tässä aloituksessa kysyit, että miksi ihmiset flippaavat, jos pettämistä käsitellään. Kerroin syitä, jotka ovat todella todella ilmeisiä. 

 

Sinä tulkitsin väärin, ylireagoit, ja aloit haukkua traumakitisijöiksi ihmisiä, joilla on normaali tunne-elämä. 

 

Mainiosti siis todistit pointtini. 

 

Siihen alkuperäiseen kysymykseen (miksei pettämistä aina huomaa), niin arki on kiireistä ja pitkässä suhteessa on todella monenlaisia vaiheita. Ihan mekaanisella tasolla toisella voi olla normaalistikin sellaisia menoja, joilla poissaolo helppo selittää, ja toisaalta uusia voi keksiä, eikä ne välttämättä ole epäuskottavia. Lähtökohtaolettamus parisuhteessa on luottamus, ja esimerkiksi mustasukkaiselle ihmiselle annetaan ohjeeksi opetella luottamaan toiseen. Lisäksi, joskus voikin epäillä, mutta jos ei pysty todistamaan, niin oman mielenterveyden takia ei välttämättä ala kaivella asiaa enempää. Ihan normaalia ja yleistä. Ehkä kaikki eivät edes halua tietää, sehän pitäisi sitten käsitellä omassa päässä ja kumppanin kanssa. Se on raskasta. 

 

Toki jos tekeytyy kylmäksi ja hokee netissä, että se on vaan himoa, niin ei ehkä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus sanonut ääneen, ettei minua loukkaisi jos mieheni pettäisi minua niin, etten koskaan saisi tietää. Tästä jotkut onnistuivat vetämään johtopäätöksen, että hyväksyn pettämisen ja se on minulle täysin ok. Eivät siis tajunneet, että kyseinen virke koskee kyllä ihan yhtä lailla heitäkin, vaikka kuinka jo ajatus puskisi defenssit pintaan.

Niin on okei pettää..KUHA ei jää kiinni.

S.M.F.

Huono itsetuntoiset naiset ovat tyhmiä. Jos he suostuvat varatun miehen ilmaiseksi patjaksi.

Yhteiskunnat on tarkoituksella rakennettu sillä lailla, että osa naisista ohjataan hyväksi käytettäviksi. Sillä lailla yhteiskuntarauha säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä kyselet kaikenmaailman itsestään selviä juttuja koko ajan?

Kai nyt itsekin osaat jotain ajatella ja päätellä. 

Sinulle itsestäänselvyydet ei välttämättä ole itsestäänselvyyksiä kaikille muille.

Miksi sinun mielestäsi kysyjän takapuoleen on tuupattava tulppa? Keskustelua ei sallita, itsekseen on ajateltava ja pääteltävä, ettei kukaan hermostu.

Mitä tunteita se sitten herättää jos se pettävä osapuoli pettää myös salasuhteessa olevaa? Salasuhteessa olevan tulisi varmasti tällainen hyväksyä suoraan koska näkee tämän toiminnan hyväksyttävänä joka tapauksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän ihmettelen sitä, että isoille ihmisille on maailman suurimpia juttuja se, kenen kanssa joku harrastaa seksiä. Omituksenhalu tuntuu aivan primitiiviseltä itsekkyydeltä siinä missä rahanahneuskin. Ihmiset eivät osaa edes miettiä, mistä moinen kumpuaa, ja missä kohtaa nämä lisääntymiseen ja jälkeläisistä huolehtimiseen liittyvät vaistot järkevästi katsoen ovat enää nykymaailmassa relevantteja. Mutta on ihan totta, ettei näistä asioista useimpien ihmisten kanssa ole mahdollista käydä rauhallista ja rationaalista keskustelua. Ainakaan täällä.

Juuri näin. Ihan yksi paskan hailee jos panee välillä toista. Ei se ole maailmanloppu eikä se suhde siihen kaadu. Pitää olla aika heikko itsetunto jos oma maailma tästä romahtaa. 

Seksuaalisuus on ihmisoikeus, eikä kukaan voi toisen puolesta päättää mitä toinen saa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Pettävänä naisena tunnen itseni alfanaaraaksi, voimakkaaksi. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, erityisesti tytöt kiusasivat. Vihasin itseäni ja pidin itseäni vastenmielisenä. Ensimmäiseen seurustelusuhteeseen uskaltauduin itseinhon takia vasta 26-vuotiaana. Nyt, 46-vuotiaana otan tuon kaiken takaisin. Olen haluttu ja hyvännäköinen. Itsetuntoni on kohdillaan. Joillakin se vaan menee näin. 

Siis uskottelet itsellesi tuollaista tarinaa. Ikävää, että sinulla oli kurja lapsuus, mutta sinulla nimenomaan on edelleen surkea itsetunto ja olet kaukana mistään alfasta, anteeksi vain.

Alfat eivät ole kakkos- tai kolmosnaisia, eivätkä tarvitse tuollaista pönkitystä itsetunnolleen. Sigmat vielä vähemmän. Tuo ei ole edes beta-elämää, vaan omegan osa. Se varattu mies, kenen kanssa petät, on joku beta-tyyppi ja sekin haluaa hetken leikkiä alfaa, sinun kanssasi, koska kotona ei voi.

Mutta ei hätää, sinullakin on vielä aikaa parantaa itsesi eikä sinun tarvitse tyytyä olemaan omega loppuelämääsi. Lopeta tuommoiset valheisiin perustuvat höpösuhteet, opettele rakastamaan itseäsi ja työstä sitä itsetuntoasi. Älä anna menneisyyden määrittää itseäsi.

Ehkä tuo pelleily on ollut sinulle tarpeellinen välivaihe, mutta nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa lapsuuteen vetoaminen. Et ole yhtään niitä kiusaajia parempi, kun toimit tuolla tavalla. Oikeastaan olet pahempi, koska ne olivat lapsia ja sinun sentään pitäisi olla aikuinen. Nyt kostat jollekin syyttömälle sitä, mitä sinulle on tehty lapsuudessa. Se jos mikä on lapsellista. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävänä naisena tunnen itseni alfanaaraaksi, voimakkaaksi. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, erityisesti tytöt kiusasivat. Vihasin itseäni ja pidin itseäni vastenmielisenä. Ensimmäiseen seurustelusuhteeseen uskaltauduin itseinhon takia vasta 26-vuotiaana. Nyt, 46-vuotiaana otan tuon kaiken takaisin. Olen haluttu ja hyvännäköinen. Itsetuntoni on kohdillaan. Joillakin se vaan menee näin. 

 

Miten puolisosi on tuohon syyllinen?

No hän petti itse ensin. Sen jälkeen suhteemme ei enää palautunut ennalleen.

Ah, okei. Tämä ihan oleellinen lisätieto muuttaa asiaa jonkin verran. 

Tuon pitkän vastauksen kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät ja varattuihin sekoavat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. 

Ei tietenkään millään pahalla, nolot luuserit. 

Niin ovat. Heidän pitää kärsiä pahat teot.

Vierailija kirjoitti:

Pettämiskuvio on monen parisuhteessa elävän pelko. Osalla on siitä huonoja kokemuksia. Osa on naiveja ja luulee ettei se voisi koskea heitä. Aihe on kuuma peruna. Tabu. Sellaisen avaaminen nostattaa tunteita.

Ei pettäminen ole tabu, eikä monikaan sitä pelkää. Mutta onhan se silti aina väärin. Valehtelu sille lähimmälle ihmiselleen pitkäjänteisesti on jotain sellaista, mihin kunnollinen ihminen ei pysty. Jos avoimesta suhteesta on sovittu, niin se on yksi asia, mutta pettäminen on aina väärin, ja kertoo vain tekijänsä häiriintyneestä persoonasta.