Miksi jotkut flippaa ihan täysin ja ottaa kauheasti kierroksia jos keskustelun aihe on pettäminen?
Miksi asiasta ei osata keskustella asiallisesti? Luin taas yhtä ketjua pettämisestä ja siinä ketjun ap kertoi salasuhteestaan varattuun mieheen. Otsikon kysymys kirjoitettu ihan yleisellä tasolla ja ap vain kertoi oman kokemuksensa lisäksi. Jotkut sekosi ihan täysin ja aloittivat ap:n haukkumisen eivätkä osanneet keskustella itse aiheesta.
Tuon ketjun ap mainitsi erään toisen pettämiseen liittyvän keskustelun jonka mäkin muistan. Siinä ketjussa se ap ei edes ollut suhteessa varattuun, mutta paskat sai niskaansa silti. Ovatko jotkut noin epävarmoja omasta parisuhteestaan vai mitä selittää tuollaisen hullun käytöksen?
Ei, mulla ei ole suhdetta varatun kanssa vaan ihmettelen joidenkin ihmisten käytöstä aiheeseen liittyen.
Utelias
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettävänä naisena tunnen itseni alfanaaraaksi, voimakkaaksi. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, erityisesti tytöt kiusasivat. Vihasin itseäni ja pidin itseäni vastenmielisenä. Ensimmäiseen seurustelusuhteeseen uskaltauduin itseinhon takia vasta 26-vuotiaana. Nyt, 46-vuotiaana otan tuon kaiken takaisin. Olen haluttu ja hyvännäköinen. Itsetuntoni on kohdillaan. Joillakin se vaan menee näin.
Miten puolisosi on tuohon syyllinen?
No hän petti itse ensin. Sen jälkeen suhteemme ei enää palautunut ennalleen.
Meillä kävi näin myös. Mies petti ensin. Sehän oli vain inhimillinen erehdys. Sen jälkeen olin todella eksyksissä elämässäni ja menetin myös oman motivaationi pysyä uskollisena. Näin vuosia painajaisia tapahtuneesta.
Rakastuin sitten mieheen, joka kuunteli murheitani. Niin petin sitten lopulta itsekin.
Sairaaksi kostajaksi haukuttiin. Se joka ehtii ensin, tekee inhimillisen virheen. Jos toinen myöhemmin lankeaa, hän on paha ihminen. Hassua.
Lopulta tuntuu vaan tyhjältä. Parisuhde on pilalla, ei se palaa ennalleen. Toisaalta en uskalla aloittaa oikeaa suhdetta kenenkään uudenkaan kanssa. Pelkään painajaisen toistuvan.
Elämä on vaan selviytymistä. Petetyksi tulemisen jälkeen ilo on kadonnut, enkä ole löytänyt sitä mistään uudelleen, vaikka olen yrittänyt. Menen kyllä eteenpäin, en ole luovuttaja. Opiskelin, käyn töissä, huolehdin velvollisuuteni. Mutta kaikki tuntuu niin merkityksettömältä.
Voi että.. minulla on ollut sivusuhde melkein 10 vuotta. Olen ihan onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettävänä naisena tunnen itseni alfanaaraaksi, voimakkaaksi. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, erityisesti tytöt kiusasivat. Vihasin itseäni ja pidin itseäni vastenmielisenä. Ensimmäiseen seurustelusuhteeseen uskaltauduin itseinhon takia vasta 26-vuotiaana. Nyt, 46-vuotiaana otan tuon kaiken takaisin. Olen haluttu ja hyvännäköinen. Itsetuntoni on kohdillaan. Joillakin se vaan menee näin.
Miten puolisosi on tuohon syyllinen?
No hän petti itse ensin. Sen jälkeen suhteemme ei enää palautunut ennalleen.
Miksi ette ole eronneet?
Lasten on hyvä kasvaa ydinperheessä. En hyväksy vuoroviikkoasumista enkä yksinhuoltajuutta.
Tämä ei ole yksin sinun käsissäsi. Mies voi myös lähteä. Sille on aika iso riski, jos pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettävänä naisena tunnen itseni alfanaaraaksi, voimakkaaksi. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, erityisesti tytöt kiusasivat. Vihasin itseäni ja pidin itseäni vastenmielisenä. Ensimmäiseen seurustelusuhteeseen uskaltauduin itseinhon takia vasta 26-vuotiaana. Nyt, 46-vuotiaana otan tuon kaiken takaisin. Olen haluttu ja hyvännäköinen. Itsetuntoni on kohdillaan. Joillakin se vaan menee näin.
Miten puolisosi on tuohon syyllinen?
No hän petti itse ensin. Sen jälkeen suhteemme ei enää palautunut ennalleen.
Miksi ette ole eronneet?
Lasten on hyvä kasvaa ydinperheessä. En hyväksy
Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Voi että.. minulla on ollut sivusuhde melkein 10 vuotta. Olen ihan onnellinen.
Kun elämäsi tärkein ihminen valehtelee sinulle suut ja silmät täyteen, sitten ymmärrät.
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Aina voin ilmoittaa lastensuojeluun, että täällä olisi kolme, tulkaa heti hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Aina voin ilmoittaa lastensuojeluun, että täällä olisi kolme, tulkaa heti hakemaan.
Eli lapset lastenkotiin niin ei tarvitse suostua yksinhuoltajuuteen eikä vuoroviikkovanhemmuuteen? Entä niinpäin, että mies ottaa huoltajuuden?
Minulla meni myös maku siihen keskusteluun samantien. Itse tykkään erilaisista ajatusleikeistä ja pohdinnoista, miten asioihin suhtautuisin tai miten todennäköisesti niissä käyttäytyisin. Samoin tykkään lukea muiden ajatuksia. Siksi minua ei aidosti edes kiinnosta lainkaan, onko joku tai peräti mikään aloitus totta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Aina voin ilmoittaa lastensuojeluun, että täällä olisi kolme, tulkaa heti hakemaan.Eli lapset lastenkotiin niin ei tarvitse suostua yksinhuoltajuuteen eikä vuoroviikkovanhemmuuteen? Entä niinpäin, että mies ottaa huoltajuuden?
Hän matkustelee paljon työnsä takia, enkä usko, että hän suostuisi yksinhuoltajuuteen. Muutenkin tarvitsee paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Mutta kuten sanoin, lasten on parasta kasvaa ydinperheessä, emmekä ole eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni myös maku siihen keskusteluun samantien. Itse tykkään erilaisista ajatusleikeistä ja pohdinnoista, miten asioihin suhtautuisin tai miten todennäköisesti niissä käyttäytyisin. Samoin tykkään lukea muiden ajatuksia. Siksi minua ei aidosti edes kiinnosta lainkaan, onko joku tai peräti mikään aloitus totta vai ei.
Onko sinua koskaan petetty? Oikein niin, että sulle on uskoteltu ja valehdeltu asioita? Onko sua pidetty koskaan tyhmänä saappaana, jota voi kaasuvalottaa mielinmäärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Aina voin ilmoittaa lastensuojeluun, että täällä olisi kolme, tulkaa heti hakemaan.Eli lapset lastenkotiin niin ei tarvitse suostua yksinhuoltajuuteen eikä vuoroviikkovanhemmuuteen? Entä niinpäin, että mies ottaa huoltajuuden?
Hän matkustelee paljon työ
No musta on vaan hassua, että kuvittelet voivasi yksin päättää asiasta. Se ei ole todellisuutta.
Ymmärrän kyllä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei voi vain lähteä. Minä en suostu yksinhuoltajuuteen."
Miten ajattelit sen estää?
No miten huoltajuuskiistoissa yleensä edetään? Minä en suostu yksinhuoltajuuteen. Ennemmin minä voin lähteä, todennäköisesti.
No se kumpi ehtii ensin lähteä, voi lähteä. Jälkimmäinen syyllistyisi heittelle jättöön.
Aina voin ilmoittaa lastensuojeluun, että täällä olisi kolme, tulkaa heti hakemaan.Eli lapset lastenkotiin niin ei tarvitse suostua yksinhuoltajuuteen eikä vuoroviikkovanhemmuuteen? Entä niinpäin, että mies ottaa huoltajuuden?
Minä yksin päätän siitä, että minä en suostu yksinhuoltajaksi, enkä suostu myöskään yhteishuoltajuuteen. Mutta kuten sanottu, emme ole eroamassa.
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän ihmettelen sitä, että isoille ihmisille on maailman suurimpia juttuja se, kenen kanssa joku harrastaa seksiä. Omituksenhalu tuntuu aivan primitiiviseltä itsekkyydeltä siinä missä rahanahneuskin. Ihmiset eivät osaa edes miettiä, mistä moinen kumpuaa, ja missä kohtaa nämä lisääntymiseen ja jälkeläisistä huolehtimiseen liittyvät vaistot järkevästi katsoen ovat enää nykymaailmassa relevantteja. Mutta on ihan totta, ettei näistä asioista useimpien ihmisten kanssa ole mahdollista käydä rauhallista ja rationaalista keskustelua. Ainakaan täällä.
Minä yksin päätän siitä, että minä en suostu yksinhuoltajaksi, enkä suostu myöskään yhteishuoltajuuteen. Mutta kuten sanottu, emme ole eroamassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni myös maku siihen keskusteluun samantien. Itse tykkään erilaisista ajatusleikeistä ja pohdinnoista, miten asioihin suhtautuisin tai miten todennäköisesti niissä käyttäytyisin. Samoin tykkään lukea muiden ajatuksia. Siksi minua ei aidosti edes kiinnosta lainkaan, onko joku tai peräti mikään aloitus totta vai ei.
Onko sinua koskaan petetty? Oikein niin, että sulle on uskoteltu ja valehdeltu asioita? Onko sua pidetty koskaan tyhmänä saappaana, jota voi kaasuvalottaa mielinmäärin?
On, vuosia. Ja se tilanne ei muutu sillä, että sulkisin kaikelta vastaavalta silmäni, kiljuisin eieiei tai repisin hiukseni päästä. Se ei edes suojelisi minua siltä, ettei sama tapahtuisi minulle uudelleen.
On pettäjä ja on h u o r a. H u o r aa turpaan!
Se voi olla, että joskus kuuskybäsenä alkaa hiertää. Sitten vaan kertoo kaiken. Voisin kertoa kaiken vaikka tänään, mutta en usko että mieheni haluaa yksinhuoltajaksi.