Mä ostin taas yhden mekon jota käytän sitten kun mun oikea elämä alkaa
Aivan älytöntä. Noita vastaavia ostoksia on useampia ja muitakin kuin mekkoja eikä millekään ole ikinä ollut käyttöä, koska ei tästä mun elämästä ikinä tule omannäköistä ja sellaista millaista elämää haluan elää.
Eikä se ole kiinni edes yrityksen puutteesta, mutta yksin ei vain voi kaikkea korjata eikä muuttaa. Lisäksi se on merkillistä kuinka paljon niitä kapuloita voikaan lentää rattaisiin kun tekee niitä elämänmuutoksia vaikka ne ei edes olisi mitenkään merkittäviäkään vaan ihan pieniä joilla ei mitään isoa linjaa siirrä. Osan nakkaa muut ihmiset mutta osa on sellaisia joita ei varsinaisesti edes aiheuta kukaan eikä niihin osaa varautuakaan ennalta. Yhtä kaikki, se pienikin muutos on yllättävän hankala tehdä eikä se olekaan vain omasta tahtotilasta ja voimavaroista kiinni.
Esimerkkinä voi mainita vaikka sen, että alkaa vihdoin lenkkeillä, ulkoilla ja liikkua kuten se oma "unelmaminä" liikkuu eli muuttaa elämäntapaansa ja -tyyliään enemmän omanlaiseksi niin kas, sitten saakin riesakseen aivan järkkyjä jalkasärkyjä eli liikunnasta on hyvin vaikea löytää mitään nautintoa. Eikä tämä tosiaan ole mikään selitys tai tekosyy, jotta voisi lakata liikkumasta vaan just sellainen takaisku mihin ei osannut varautua ollenkaan. Nimittäin siitä pidin huolta, etten aloita liian rajusti tai jättäisin venyttelemättä ym mutta niin vain universumi tai jokin löysi keinon jolla hankaloittaa tätäkin elämänmuutosta.
Kommentit (46)
Kaikki ihmiset tuntuu olevan aika paljon omissa oloissaan kotona, elävät virtuaalielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä paskaa mä luin. Laita se mekko päälle vaikka kesälomalla, minullakin on monta, mutta en mä niitä nyt töihin tai ruokakauppaan mennessä käytä. Jos et juhli älä osta juhlamekkoja
Ihan arkisia käyttömekkoja nuo suurimmaksi osaksi on, mutta ei mulla ole niillekään käyttöä ja sehän tässä onkin se hulluin juttu. Viime kesänä istuin yksin kotona yhdessä kauniissa kukkamekossa koko juhannuksen. Silloin kun sen ostin niin näin sieluni silmin itseni istumassa iltaa joko kumppanin tai kaveriporukan kanssa ja oikein perustelin ostoksen tarpeellisuuden just sillä että on sitten varmasti jotain kivaa päälle pantavaa..
Ei vain ole sitä kumppania eikä kaveriporukkaakaan. Kai mä olen jotenkin sekoamassa.
Ei mullakaan ole mitään paikkaa minne mennä paremmat vaatteet päällä. Niit
Miksei ole? Paremmat vaatteet voi laittaa vaikka ruokakauppaan, jos huvittaa. Eikä tarvitse odottaa juhlakutsua, vaan vaikkapa konserttiin voi mainiosti mennä yksinkin. Sen kun ostaa lipun, ja ilmaisiakin konsertteja on.
Mekko päälle vaan ja meet vaikka ruokakauppaan tai mitä sun arkiset askareet onkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä paskaa mä luin. Laita se mekko päälle vaikka kesälomalla, minullakin on monta, mutta en mä niitä nyt töihin tai ruokakauppaan mennessä käytä. Jos et juhli älä osta juhlamekkoja
Ihan arkisia käyttömekkoja nuo suurimmaksi osaksi on, mutta ei mulla ole niillekään käyttöä ja sehän tässä onkin se hulluin juttu. Viime kesänä istuin yksin kotona yhdessä kauniissa kukkamekossa koko juhannuksen. Silloin kun sen ostin niin näin sieluni silmin itseni istumassa iltaa joko kumppanin tai kaveriporukan kanssa ja oikein perustelin ostoksen tarpeellisuuden just sillä että on sitten varmasti jotain kivaa päälle pantavaa..
Ei vain ole sitä kumppania eikä kaveriporukkaakaan. Kai mä olen jotenkin sekoamassa.
Samaistun.
Fake it until you make it!
Mitä jos vaihdat katsantokantaa että sullahan on noin magea mekko, mitä jos käyt vähän ulkoiluttamassa sitä? Ja sitten menet jonnekin, hyppää vaikka bussiin ja aja muutama pysäkinväli johonkin kaupalle, käy ostamassa jätski ja syö se ja ajele takaisin kotiin.
Mulla on mekkoja. Pidän niitä kotona. Ei kukaan sitä kiellä. Joskus meikkaan vaikka olen koko päivän sisällä..
Mulla on kyllä töitä mutta ei paljon muuta. Harrastukset on aika yksinäisiä. Lenkkeilen mutta muuten olen kotona lähes aina työn ulkopuolisen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli asenne ratkaisee nämä julmetut jalkasäryt? Ok.
Keksi joku muu liikuntaharrastus, jos liikkua haluat.
Valitettavasti ei ole kovinkaan montaa vaihtoehtoa ja kotijumppa + venyttelyt kuuluukin jo repertuaariin. Lisäksi tykkään liikkua ulkona ja lenkkeillä eli kun yrityksenä olisi taas kerran saada elämästään omannäköistä ja alkaa tehdä niitä juttuja joista oikeasti tykkää niin ei se oikein oikeaan suuntaan muutu jos alkaisin harrastamaan jotain mikä ei edes kiinnosta.
Melkoista itsepetosta. Jos tykkäsit liikkua ulkona, sinä tekisit jo niin. Nythän et tee, koska jalat kipeytyi ja seliseli.
Ymmärrän tämän kyllä niin hyvin. Tuntuu itsestäkin todella vaikealta saada mitään parannuksia tehtyä kun aina on jotain. Yleensä se on niin, että joku asia pilaa sen motivaation yrittää edes mitään. On kiirettä ja joku on aina vailla jotain juuri silloin kun yrittää keskittyä oman elämän parantamiseen jne.
Enemmänkin tuntuu, että aika pitäisi vain käyttää muiden ihmisten palvelemiseen kuin yrittää saada mitään aikaan omassa elämässäni.
Alat vaan pitämään niitä kauniita uusia vaatteita, vaikka joka päivä, se voi vaikka auttaa siirtymään siihen uuteen elämään, älä aseta jarruja itsellesi.
Ap, sinulla on asenneongelmia!
Terveyteen liittyen, parantuminen sattuu välillä ja voi myös hankaloittaa sitä elämää.
Hyväksy elämä ja pidä huolta sisuksistasi.
Älä hanki lisää ongelmia toimimalla väärin. Älä uhriudu äläkä syyttele muita.
Jos ihmissuhteissa et pysty yksin tekemään muutoksia, hyväksy asiat tai eroa.
Tämä on faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä paskaa mä luin. Laita se mekko päälle vaikka kesälomalla, minullakin on monta, mutta en mä niitä nyt töihin tai ruokakauppaan mennessä käytä. Jos et juhli älä osta juhlamekkoja
Ihan arkisia käyttömekkoja nuo suurimmaksi osaksi on, mutta ei mulla ole niillekään käyttöä ja sehän tässä onkin se hulluin juttu. Viime kesänä istuin yksin kotona yhdessä kauniissa kukkamekossa koko juhannuksen. Silloin kun sen ostin niin näin sieluni silmin itseni istumassa iltaa joko kumppanin tai kaveriporukan kanssa ja oikein perustelin ostoksen tarpeellisuuden just sillä että on sitten varmasti jotain kivaa päälle pantavaa..
Ei vain ole sitä kumppania eikä kaveriporukkaakaan. Kai mä olen jotenkin sekoamassa.
Ei mullakaan ole mitään paikkaa minne mennä paremmat vaatteet päällä. Niit
Tällä tyylilläkö se unelma onnesta saavutetaan? Voi Jumala sentään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset tuntuu olevan aika paljon omissa oloissaan kotona, elävät virtuaalielämää.
Tämä ei ole ongelma jos ihminen on aito ja onnellinen. Nykyisin on vaikea tavata omaan elämään sopivia ihmisiä. Muutenkin voi toki nauttia elämästä ja ihan yksinkin.
Minä ryhdyin pitämään niitä unelmamekkoja ja hameita töissä. Ensin työkaverit kysyivät, mihin juhliin olen menossa mutta nyt lienevät jo tottuneet.
Ja työskentelen nuorten parissa, niin näkevätpähän hekin, että voi pukeutua muuhunkin kuin farkkuihin ja huppariin.
Otat matkan suunnalle Rodos , Kypros tai Kanarian saaret , ja laitat ne päällesi . Iloitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä paskaa mä luin. Laita se mekko päälle vaikka kesälomalla, minullakin on monta, mutta en mä niitä nyt töihin tai ruokakauppaan mennessä käytä. Jos et juhli älä osta juhlamekkoja
Ihan arkisia käyttömekkoja nuo suurimmaksi osaksi on, mutta ei mulla ole niillekään käyttöä ja sehän tässä onkin se hulluin juttu. Viime kesänä istuin yksin kotona yhdessä kauniissa kukkamekossa koko juhannuksen. Silloin kun sen ostin niin näin sieluni silmin itseni istumassa iltaa joko kumppanin tai kaveriporukan kanssa ja oikein perustelin ostoksen tarpeellisuuden just sillä että on sitten varmasti jotain kivaa päälle pantavaa..
Ei vain ole sitä kumppania eikä kaveriporukkaakaan. Kai mä olen jotenkin sekoamassa.
Ei mullakaan ole mitään pa
Minäkin käytän parempia vaatteita ihan arkena, eihän niille muuten olisi ikinä mitään käyttöä, kun elämä lähinnä on sitä arkea.
Minulle kävi juuri noin, löysin motivaation liikunnan aloittamiseen ja suurella vaivalla järjestin itselleni siihen aikaa. Sitten heti loukkasin itseni ja koko homma jäi. Loppujen lopuksi toipuminen kesti melkein kaksi vuotta. Nyt taas aikaa ei oikein ole (lastenhoito). En usko koskaan pääseväni siihen unelmaminään enkä edes lähelle sitä.
When life gives you lemons, make lemonade 🍋🍋🧋🧋
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi juuri noin, löysin motivaation liikunnan aloittamiseen ja suurella vaivalla järjestin itselleni siihen aikaa. Sitten heti loukkasin itseni ja koko homma jäi. Loppujen lopuksi toipuminen kesti melkein kaksi vuotta. Nyt taas aikaa ei oikein ole (lastenhoito). En usko koskaan pääseväni siihen unelmaminään enkä edes lähelle sitä.
Mikä saa sut hyvälle tuulelle just NYT? Jos ei oo varaa/aikaa esimerkiksi Italian matkaan, niin haen kaupasta jäälatten ja unelmoin että oon Italiassa. Vielä parempi mennä tekee toi lämpimälle terassille ja kuunnella samalla lintujen laulua. Elämä on nyt. Ympärillämme on kaikkea hyvää kun vaan oikeasti aletaan katsomaan.
No kaikille ei sovi lenkkeily, kokeile vaikka spinningiä tai muita low impact lajeja sen sijaan että masennut pienistä vastoinkäymisistä ja luovutat kokonaan.
Ei mullakaan ole mitään paikkaa minne mennä paremmat vaatteet päällä. Niitä parempia vaatteita on kuitenkin kiva ostaa kun toivoo, että jos niille kuitenkin tulisi käyttöä. Säälittävää :(