Muita kenellä elämä on jäänyt elämättä?

Vierailija kirjoitti:

On jäänyt. Ei ole ystäviä eikä sosiaalista elämää.

Samoin, elämä on jäänyt täysin elämättä. Minulla on todella huonot sosiaaliset taidot, ja sen vuoksi ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäviä. Kouluaikoina sentään vähän oli sosiaalista elämää, mutta nyt aikuisena ei mitään. En osaa käyttäytyä toisten seurassa, ja varmasti on jäänyt jokin diagnoosi lapsena saamatta. Ikääkin on jo sen verran, että perhettä en tule ikinä perustamaan, ja koska taloudellinen tilannekin on huono varmaan tulen ikuisesti asumaan pienessä vuokrakämpässä. Olen itse asiassa ollut viime päivinä todella surullinen kaikesta tästä, joten mukavaa kun voi tänne avautua. 

Tänäänkin, juuri tällä hetkellä, elän.  Ehdottomasti koen eläväni.

Minulla oli nuorena tietty tavoiteammatti mutta päädyin eri alalle. Viime vuonna aloin miettimään, teinkö virheen kun en pitänyt tavoitteestani kiinni ja olisiko minulla nyt parempi ura ja parempi elämä, jos olisin lähtenyt opiskelemaan alunperin aikomaani alaa.

Pian tuon jälkeen törmäsin netissä sattumalta haastatteluun, jossa eräs täsmälleen ikäiseni henkilö kertoi elämästään ja työstään ja hän oli kyseisellä alalla. Luin jutun ja mietin ettei henkilöllä ollut muuta mitä minulta puuttuu, paitsi se parempi ura ja arvatenkin rahaa. En enää pohtinut valintojani vaan olin niihin tyytyväinen.

Nyt sitten äskettäin törmäsin tietoon, että haastattelun henkilö on kuollut melko yllättäen. Enää mietin että vaikka minulla ei ole kehuttavaa uraa ja sen mukaisesti rahaa, olen sentään vielä elossa ja kohtalaisen terve. Hän eli ikää kuin aikomaani elämää mutta nyt se on jo päättynyt. 

Jossittelu on turhaa.

En olisi nuorena kyennyt psyykkisten ja emotionaalisten syiden takia asioihin, joita nyt koen voivani tehdä mutta joiden kohdalla osittain on liian myöhäistä.

Ei se ollut elämätöntä elämää.

On vain tämä hetki. Klisee ja totta.

Arvosta omaa uniikkia Elämääsi.

Ei nollakiinnostus listalla olevien pakollisten statussymbolien hankkimiseen toki merkitse 'elämätöntä.'

SinäKIN olet elänyt 24 h/7/365.

Omalla scriptallasi, sinun elämäsi yksilöllisellä, ainutlaatuisella kässärillä.

Se ei ole mitenkään vähäisempi kuin luokkakaverisi kokemuspaletti.

Kun emme vertaile itseämme toisiin, päättyy kaikki kateus; samoin kuin toksinen itsesyyllistäminen alemmuuskompleksin ja arvottomuuden tunnelmissa.

Ristiriitaiset fiilikset tähän kysymykseen. Elämä jakoi sellaiset kortit, että aina on pitänyt pinnistellä pärjätäkseen, pitänyt olla huolellinen ja kunnollinen pitääkseen perheen turvassa ja katseen samalla edessä ja takana. Täyttä elämää sillä mittapuulla, että on perhe ja ystäviä, mutta itse taidan olla se ylitunnollinen, herkkä introvertti. Niinpä nyt 54 vuotiaana vasta alan opetella, millaista on mun näköinen ja kokoinen elämä, kun vastuut on hoidettu.

Meillä kilttiksillä jää elämä väkisinkin elämättä.