Te, joiden lapsilla henkilökohtainen avustaja!

Koulutuksen tarve riippuu varmaan sekä sinun ymmärtämyksestäsi muuten, että sen avustettavan lapsen tarpeissa. Jos pitää pistää lääkkeitä, tarvii varmaan enemmän koulutusta kuin siihen, että auttaa toista kengännauhojen sitomisessa ja vessassa käynnissä.



Oma lapseni ei tarvitse avustajaa kumpaankaan noista, hän tarvitsee vain jonkun, joka huomauttaa hänelle aina keskittymisen herpaantuessa että "sulla on siinä lasku kesken" ja vie tarvittaessa käytävään tekemään tehtäviä kun toisten kynien rapina häiritsee. Se, missä koulutuksesta tässä on hyötyä, on lähinnä se, että avustaja EI ala tekemään asioita lapsen puolesta (esim laskemaan niitä laskuja) vaan hän muuttaa olosuhteita juuri tarpeeksi, että lapsi saa ITSE tehtyä homman. Eli järjestää rauhallisen ympäristön, kiinnittää huomion takaisin sinne missä sen pitää olla jne. Koulutuksesta voi olla hyötyä myös siinä, että osaa huomata, mitä avustettava tarvitsee, mutta se voi toki olla myös huomiokykyisen ihmisen ja vanhempien ja opettajan kanssa tehdyn yhteistyön tulos.

Riippuu tietysti avustettavasta, mutta varsinkin neurologisista syistä avustajan saaneet lapset voivat tarvita psykologista/sosiaalista tukea ja sitä ei välttämättä ihan mutu-pohjalta osaa antaa oikein.



Eli käytännön esimerkki omasta, autistisesta lapsestani. Hänellä on autismin takia vaikeuksia siirtyä toiminnosta toiseen ja esim. päästä sosiaalisiin tilanteisiin sisään. Saa raivareita, kun asiat eivät suju prikulleen entiseen tapaan. Kuvittele tilanne, että ruokalassa kastike laitetaan vahingossa perunan päälle eikä sivuun ja lapsi vetää ihan jumiin, alkaa valittaa ja heittää tavaroita ympäriinsä - mitä osaisit tehdä siinä tilanteessa?



Maalaisjärjellä ja tavallisen lapsen kanssa kenties toruisit lasta ja vaatisit keräämään astiat maasta ja rankaisisitkin ehkä häntä. Tämä ei kuitenkaan toimi autistisella lapsella, joka ei riehu ilkeyttään tai huonon kasvatuksen takia, vaan siksi, että rutiinit ovat hänelle yritys hallita kaoottiseksi mieltämäänsä arkea ja koska hän (useimpien autistien tapaan) on aistiyliherkkä ja valikoiva ravintonsa suhteen.



Tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Mutta oikeasti koulutus ja opiskelu auttavat avustajaa ymmärtämään, mistä eri ongelmat johtuvat ja miten niihin kussakin tapauksessa voisi parhaiten puuttua.



Sinänsä en väitä, etteikö kouluttamatonkin avustaja osaisi ottaa asioista selvää, jos avustettavaksi osuu vaikkapa nyt autistinen. Mutta jos sinulla jo on koulutusta erityyppisistä erityislapsista, sinulla on jo valmiina parempi "työkalupakki".



En halua lannistaa intoasi, hyvä, että ylipäänsä joku haluaa alalle.

En todellakaan väheksy koulutuksen tärkeyttä, se on varmasti todella tarpeellista. Olisi kuitenkin tilaisuus ryhtyä henkilökohtaiseksi avustajaksi lapselle, jonka jo tiedän entuudestaan ja meillä on tietty yhteys olemassa. Pohdiskelen tässä vain sitä, uskallanko ottaa pestin vastaan vai pitäisikö minun ensin kouluttautua. Mutta sitten en ehtisi olla tämän ko. lapsen avustajana.



ap

nimenomaa asperger, autismi ja adhd. mielestäni heillä sellaisia erityispiirteitä joita on vaikea ymmärtää mutu tuntumalla.

meillä kuopus on ehkä adhd ja esikoinen kehitysvammainen.

omalla lapsella olleet avustajat ovat olleet EVVK,että siitä on lähdetty ja ei olla kovin pitkälle päästy

Ehkäpä olet pätevämpikin pestiin, kuin vuoden kurssituksen käynyt?

esim. siirtymävaiheissa itsenäisesti

eli pärjää lapsen kanssa



ja vähitellen opettaa lapsen itse selviytymään

Meillä on lapsen avustajana ollut lähihoitaja päiväkodissa, sitten kouluavustaja esiopetuksessa ja ensimmäisellä luokalla, sitten taas lähihoitaja, joka oli perhetuttu ja jolla itselläänkin erityislapsi ja nyt kouluavustaja, joka on opiskellut oppisopimuksella kouluavustajaksi ollessaan lapsemme henkilökohtaisena avustajana. Kaikki ovat olleet erinomaisia ja perehtyneet lapsemme yksilöllisiin tarpeisiin yms.

mutta avustan lapsia koulussa joilla on mm. autismia, aspergeria, adhd, lukihäiriöitä, oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta ym. ja kyse siis tavallisesta luokasta.



Olen itse hakeutunut esim TAYSin järjestämille kursseille kyseisiin asioihin liittyen.

Nyt harkinnassa oppisopimuskoulutus, työkokemusta takana 4v

Itse olen sitä mieltä että se riippuu henkilöstä,On surku jos lapsi ei saa ollenkaan avustajaa. sitten jos spekuloidaan onko parempi huonoavustaja vai ei ollenkaan. Itse olen sitä mieltä että avustajahan päiväkoti/koulumaailmassa toimii ohjauksen alla. Eli opettaja, lastentarhanopettaja tms. vastaa avustajan tuottamasta materiaalista, siis ohjaa avustajaa.

Itse kiinnostus perhetyä avustettavan ongelmaan on erittäin tärkeää.

Nykypäivänä on olemassa niin maksullisia/maksuttomia kursseja, yms. Ongelmana on ollut rahoitus, kannattaako maksaa avustajan koulutus jos avustajan työsopimus on vain tiettyyn asti/ tai aikooko avustaja siirtyä mahd. muihin tehtäviin. Yleensä kunnat eivät syydä rahaa.

Useilla avustettavilla lapsilla on erityisopetuspäätös tms. ja he saavat /käyvät erikoissairaanhoidossa arviokäynneillä. Myös terapeuteilla, kuntoutusohjaajilla ym. on mahdollisuus tulla kouluttamaan, ohjaamaan avustajaa osana kuntoutussuunnitelmaa. SE tulee olla kirjattuna. Suosittelen

voivat opastaa niissä erityiskysymyksissä jotka juuri hänen avustamiseensa liittyy.