Onko sinulla joskus kestänyt aikaa tajuta ihastuminen?

Vierailija kirjoitti:

No tällä hetkellä on juuri se tilanne. Työpaikalla on eräs mies, johon en koskaan ollut kiinnittänyt huomiota. Kerran hän käveli ohitseni ja katsoi mua jotenkin tosi lempeästi. Itsehän olin tympeän ja äkäisen näköinen varmasti, koska olin kiukkuinen ja väsynyt, kuten aina, joten vähän huvitti se tilanne.

Hänen ystävällinen katse jäi mun mieleen ja nyt kun olen monta kuukautta tätä asiaa mutustellut, kyllä alan ihastua häneen. Tuskin hän kuitenkaan on minuun, oon niin ruma ja ei minuun miehet koskaan ihastu.

Mutta ihan kivoja tällaiset ihastumiset on kun voi tavallaan fantasioida jostain miehestä koko tulevan kesän. Hänen kanssaan jäätelökioskilla, hänen kanssaan meren rannalla, jne. 

 

Mikset kysy aftereille töiden jälkeen terassille vaikka jonkun isomman työporukan mukaan kun kesäkin tulossa? :D Sitten silleen sivusilmällä vilkuilet et onks hän oikeasti niin kiva ja jos on niin meet juttelemaan. Ja vaikka seuraavalla viikolla töissä sanot et jäit miettimään kun hän sanoi asian x ja sitten.... ja uusi juttutuokio on valmis :D  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tällä hetkellä on juuri se tilanne. Työpaikalla on eräs mies, johon en koskaan ollut kiinnittänyt huomiota. Kerran hän käveli ohitseni ja katsoi mua jotenkin tosi lempeästi. Itsehän olin tympeän ja äkäisen näköinen varmasti, koska olin kiukkuinen ja väsynyt, kuten aina, joten vähän huvitti se tilanne.

Hänen ystävällinen katse jäi mun mieleen ja nyt kun olen monta kuukautta tätä asiaa mutustellut, kyllä alan ihastua häneen. Tuskin hän kuitenkaan on minuun, oon niin ruma ja ei minuun miehet koskaan ihastu.

Mutta ihan kivoja tällaiset ihastumiset on kun voi tavallaan fantasioida jostain miehestä koko tulevan kesän. Hänen kanssaan jäätelökioskilla, hänen kanssaan meren rannalla, jne. 

 

Mikset kysy aftereille töiden jälkeen terassille vaikka jonkun isomman työporukan mukaan kun kesäkin tulossa? :D Sitten silleen sivusilmällä vil

Joo heh, ei minusta ole moiseen. Eikä meillä ole sellaista yhteishenkeä töissä että ketään sais lähtemään mihinkään. Mulle tällaset jutut on vaan unelmointimatskua. Oon kuitenkin jo vanha. Tässä vaiheessa elämää ei välttämättä haluakaan mitään todellista suhdetta. Liian tottunut olemaan yksin.

"Joo heh, ei minusta ole moiseen. Eikä meillä ole sellaista yhteishenkeä töissä että ketään sais lähtemään mihinkään. Mulle tällaset jutut on vaan unelmointimatskua. Oon kuitenkin jo vanha. Tässä vaiheessa elämää ei välttämättä haluakaan mitään todellista suhdetta. Liian tottunut olemaan yksin."

Puhut kuin mun suusta. Paitsi en nyt koe olevani mikään supervanha (reilu 30), mutta kyllä mulla on ajatuksena ottaa vielä monia riskejä mokata ja nolata itseni koska haluan oppia tuntemaan itseni paremmin :D Tosin ymmärrän senkin 100% että usein tuntuu että unelmointitaso riittää vallan hyvin kun on ollut niin pitkään yksin. :)